Juu olen kokenut vastaavia joitakin kertoja elämässäni. Yleensä kerron ne aina täällä jossain vaiheessa. Tavallaan ne kuitenkin mielestäni jäävät loppuelämäksi mieleen uskova vahvistavina kokemuksina. Siinä on valtava siunaus, kun Pyhän Hengen kautta näkee, että usko ei todellakaan ole minun sinnittelemisestä kiinni, vaan Jumalan rakkaus ja armo kantavat minua.
Minusta on hienoa kertoa niistä muille, koska ne sitten ovat myös siunaukseksi muillekin.
Kerron tässä kohdassa tilanteesta missä mieshenkilö kokee valtavaa syyllisyyttä ja häpeää itsestään ja tekemisistään. Hän haluaa luottaa Jumalaan ja on paljon lukenut Raamattua.
Hän ymmärtää myös että hänelle on annettu anteeksi, mutta hän koko tuota syvää häpeää kaikesta huolimatta.
Koen, että hänellä ei ole rauhaa ja saattaa olla, että Pyhä Henki ei asu hänessä, eli hän ei ole uudestisyntynyt. Johtuen ehkä siitä uskonnollisesta (ei-kristitystä) yhteisöstä, jonka opetuksille hän on avoin.
Voin kun Herra ilmestyisi itse hänelle ja johtaisi Pyhän Hengen kauttaa totuuteen ja armoon!
Jos tulee mieleen, muistakaa häntä rukouksissa.
Kiitos.
