Joo, olen lukenut siitä eteenpäin Daavidin elämästä.
Hän joutui menemään pakoon Saulia, koska Saul todella halusi eliminoida hänet. Daavid sitten eli siellä täällä tavallaan henkipattona (tuli tuollainen sana jostain mieleen

)
Totesin, että sitä kautta hän oppi taistelemaan Israelin vihollisia vastaan.
Eihän hänellä ollut armeijaa, mutta hänestä kerrotaan näin:
Luku 22:2
2. Ja hänen luoksensa kokoontui kaikenlaista ahdingossa olevaa, velkaantunutta ja katkeroitunutta väkeä, ja hän rupesi heidän päämiehekseen. Näin liittyi häneen noin neljäsataa miestä.Heistä kai tuli hänelle ikäänkuin armeija.
Mielenkiintoista on, että yhteiskunnassa silloinkin oli velkaantunutta, ahdingossa olevaa katkeroitunutta väkeä.
Ihan kuin nykyäänkin.
Mutta noissa tilanteissa Daavidilla oli usko,kuten psalmeista selvästi ilmenee.
Luvussa 23 on tilanne, milloin hän meni teki sotilaallisen intervention ensimmäistä kertaa:
1. Daavidille ilmoitettiin: "Katso, filistealaiset ovat taistelemassa
Kegilaa vastaan ja ryöstävät puimatantereita".
2. Niin Daavid kysyi Herralta: "Menenkö minä ja lyönkö nämä filistealaiset maahan?" Herra vastasi Daavidille: "Mene, lyö filistealaiset maahan ja pelasta Kegila".Tuo on siis melko merkittävä tilanne, koska Daavidista oli tulossa kuningas. Ja ilmeisestikin sodankäynti näytti olevan keskeinen juttu. Silloinkin.
Daavidin katkeroitunut yhteiskunnasta syrjäytynyt joukko kuitenkin pelkäsi tosi paljon, että he kieltäytyvät lähtemään sotaan.
Daavid sitten tiedusteli asiaa Jumalalta.
Jae 2
Niin Daavid kysyi taas Herralta, ja Herra vastasi hänelle ja sanoi: "Nouse ja mene alas Kegilaan; sillä minä annan filistealaiset sinun käsiisi".