Ahdistus
Maailma pauhaa, ajatuksiani jauhaa.
Istun kotona,
ulos en uskalla.
Henki ei kulje vapaana,
edes pientä matkaa astella.
Ei ole täyttä rauhaa,
aatteet suurena palona,
Enemmän tahtoisin,
katua astelisin,
vain kuu ja tähdet valona.
Mutta tässä olen,
auttajien varassa aivan,
vaikka olen kansalainen taivaan.
Ylpeäkö oon,
Isän haluan kunniaan.
Kenkää en saa jalkaan,
henki loppuu kokonaan.
Lääke vähän auttaa,
mutta huuli jo sinertää,
käsi toinen kramppaa
eikä se solmua tee,
aina väsyttelee,
korvissa humisee.
Ja silti lapsi Korkeimman,
pyytää avun pienimmän:
Anna apu ylhäinen,
ahdistus olisi entinen
ja edes vähän astelisin,
Luojan tietä kulkisin,
omat tieni unohtaisin.
