Olen tuota viimeistä tuomiota jonkin verran miettinyt, ja vastahan se oli tuomiosunnuntaikin. On Teurastetun Karitsan Elämän kirja, jossa olevat pelastuvat. Tämä käy yksiin uskonvanhurskaus -opin kanssa, jossa kristitty kätketään Kristuksen vanhurskauteen. Lisäksi puhutaan tuomiosta tekojen mukaan, mikä jotenkin on tärkeää harmonisoida perusevankeliumin kanssa, ettemme päädy opettamaan teoilla pelastumista. Luther puhui uskon teoista eli teoista, jotka ilmaisevat uskoa mutta eivät pelasta. Teot kuitenkin ovat aidon uskon tuntomerkki, sillä se ei voi olla tuottamatta ainakin jotain hedelmää.
Toisena vaihtoehtona (tai täydennyksenä) on ns. kritiikkituomio pelastuneille, jossa osa saa suuremman kunnian kuin toiset tekojen perusteella. Tällöinkään teot eivät olisi kristitylle pelastuskysymys. Jeesuskin puhuu palkasta taivaassa, joka vaikuttaa olevan eri asia kuin pelastus. Toisaalta lampaiden ja vuohien jakamisessa kyse näyttäisi olevan juuri pelastuksesta.
Olen muodostanut jonkinlaisen huteran synteesin näiden kahden ajatuksen pohjalta - pelastus yksin armosta, mutta sitten jokin taivaallinen arvio siihen päälle, joka vaikuttaa taivaselämään.
Soppaa voi edelleen sotkea UT:n kirjeiden listauksilla "tällaiset eivät peri taivasten valtakuntaa", jolloin pelastuksen voisi kyllä menettää tekojen perusteella. Tätä on yhdistetty uskonvanhurskauteen sanomalla, että synti kuolettaa uskoa ja synnissä eläminen sitä kautta kadottaa.
Toteanpahan vain, että vaikea on kysymys.
Onko muilla yhtään selkeämpiä ajatuksia?
