Juu näin on.
Se on hyvä keskustelun alku jopa miesvankien kanssa.
Totesin, että teema tulee esille Daavidin elämässä. Hän on hyvin tietoinen, kuinka häntä vainotaan ja hänen henkeään uhataan. Ja hän ihan oikein rukoilee Jumalaa auttamaan häntä ja pelastamaan hänet. Ja hän rukouksissaan vetoaa juuri siihen, että hän on ollut uskollinen Jumalan palvelija joka haluaa välttää syntiä.
Sitten kuitenkin...
Mutta ei Jumala häntä jättänyt. Kuten ei hän jätä meitäkään.
Tulee myös mieleen Roomalaiskirjeen 2. luvun alku.
1. Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja.
2. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät.