Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 16.03.14 - klo:10:53
-
Arvelen, että moni uskova kyselee laillani tätä. Miten minun lopulta käy?
Tähän kysymykseen Raamattu antaa selkeän vastauksen: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut… Tätähän saa kuulla eri seurakuntin julistuksessa. Moni siihen uskookin, mutta ajan myötä osoittautuu, että se ei enää riitäkään. Mitä enemmän kuuntelee puheita ja lukee kristillistä kirjallisuutta, sitä enemmän rinnalle nostetaan pelastumisen ehtoja, jotka kaikki löytyvät Raamatusta.
Jeesus sanoi: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. En voi sanoa, että olisin siihen milloinkaan yltänyt. itseäni olen rakastanut.
En tiedä hetkeä, milloin olisin voinut antaa anteeksi lähimmäiselleni, niinkun Taivaallinen Isä antaa anteeksi.
Jaakob sanoo, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista, ei ainoastaan uskosta. En muista sellaisia tekoja elämästäni.
Kun kerran seison Jumalan edessä ja kaikki punnitaan ehdottoman oikeudenmukaisesti, niin mihin voin vedota, kun noita vaadittavia hyveitä minulta ei löydy? Miten minun käy, minun, joka en ole ainoastaan syntinen, vaan olen täysin pilalla?
On vielä jäljellä yksi asia, johon voin vedota. Armo. Jos se ei riitä, olen hukassa.
-
Eikös se että herää näkemään oman riittämättömyytensä ole jo hyvä asia?
Silloin voi mennä taakkansa kanssa Jeesuksen ristin juurelle myöntämään
heikkoutensa ja pyytämään voimaa Herran tahdon tekemiseen.
-
Ansioajattelunsa saa jättää Herralle. Jeesus on täyttänyt lain hyväksemme. Raamattu ei ole siksi vaatimusten kirja uuden liiton uskovalle. Siinä on Jumala lasten vapaus. Me rakastamme, koska Hän on rakastanut ensin. Me kuljemme voittosaatossa, koska Hän on voittanut. Tie on kaita, niin oli porttikin ahdas, mutta ne ovat sitä lihalle, joka kuuluu ristille.
-
Raamattu ei ole siksi vaatimusten kirja uuden liiton uskovalle.
Kristillisiltä foorumeilta saa kokonaan toisen käsityksen asiasta. Samoin monen seurakunnan julistuksesta. Ei ihme, jos moni tulee siihen johtopäätökseen, ettei usko ole minua varten. Onko evankeliumi kadoksissa?
-
En tiedä, mistä sellainen käsitys tulee. Foorumit ovat mitä ovat. Seurakuntien julistuksesta minulla ei ole laajaa kuvaa. Omat kokemukseni ovat pelkästään hyviä.
-
En tiedä, mistä sellainen käsitys tulee.
Se tulee siitä, että ajattelee sitä, mitä sanotaan ja kirjoitetaan ja erityisesti siitä, mitä korostetaan.
-
Saarnoja-ketjussa kuuntelin Raatikaisen saarnan ja sitä kuunnellessani ajattelin, että tätä olen saanut kuulla ikäni.
Paljon on puhetta, että nykypäivänä ei enää kuule raitista julistusta. Elän ja olen elänyt niin pienissä piireissä, ettei ole kohdalle osunut.
-
(edit)
-
Miten käy?
Uskoon tultuamme saimme armosta lahjaksi Jeesuksen lahjoittaman vanhurskauden ja pyhyyden, ja meillä on myös rauha Jumalan kanssa. Emme ole itsemme varassa.
Hyvin käy! Paavalin kirjoittama sopii meillekin
Kol 1:
21. Tekin olitte ennen [Jumalasta] vieraantuneita ja mieleltänne hänen vihollisiaan pahoissa teoissanne.
22. Mutta nyt hän on sovittanut teidät Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. < Ja tuo toteutuu, kun ...luetaan seuraava jae
23. Pysykää vain uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, minkä olette kuulleet, ja jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla. Sen palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.
-
Kun kerran seison Jumalan edessä ja kaikki punnitaan ehdottoman oikeudenmukaisesti, niin mihin voin vedota, kun noita vaadittavia hyveitä minulta ei löydy? Miten minun käy, minun, joka en ole ainoastaan syntinen, vaan olen täysin pilalla?
Mikä elämässäsi pitäisi olla toisin, että voisit sanoa ettet ole täysin pilalla??
Voitko sanoa ei-uskovalle: ota Jeesuksen tarjoama pelastus vastaan, niin elämäsi menee täysin pilalle?
Toivon, etten tässä ajassa kadottaisi ymmärrystä siitä, että olen täysin pilalla. Sehän merkitsisi sitä, että kadottaisin myös evankeliumin. Armo on pilalle menneitä varten, terveet eivät tarvitse parantajaa. En halua valehdella ei-uskovalle, että kun annat elämäsi Jeesukselle, niin kaikki elämässäsi muuttu, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin aina jää jotain, mikä ei muutu. Mutta voin sanoa, että Toinen on jo kärsinyt rangaistuksen siitä, että sinä olet sitä, mitä olet ja että sinun kaikki rikoksesi on sovitettu.
-
Eikös se että herää näkemään oman riittämättömyytensä ole jo hyvä asia?
Silloin voi mennä taakkansa kanssa Jeesuksen ristin juurelle myöntämään
heikkoutensa ja pyytämään voimaa Herran tahdon tekemiseen.
Tästä tuli mieleen allaoleva virsi. Erityisesti tuo lihavoitu, "haavoissas suo mulle maja", puhuu minulle siitä, ettei ristin luona vain käväistä, vaan sinne pitää jäädä asumaan.
1. Jeesus, turva ainoa,
joka kuolit edestäni,
kärsit piinaa, tuskia
minun raukan synneistäni.
Anna, että vaivasi
oisi lohdutukseni.
2. Tähteni sä piinahan
jouduit alle vihan, vaivan.
että vaivuit tuskahan,
oli minun syyni aivan.
Minä kurja syntinen
olen kuoloos syyllinen.
3. Sinun tuskantuleesi
minä raukka puita kannoin.
Sinun käsivarsiisi
minä köydet julmat annoin.
Minä naulat teroitin,
jotka käsiis lyötihin.
4. Hekumaa kun rakastan,
jouduit sinä ruoskituksi,
alla ristin raskahan
ratki maahan painetuksi.
Minä nostin ristinkin,
siihen sinut naulasin.
5. Jeesus, riipuit ristillä
kirottuna Golgatalla,
olit kaikkein hylkäämä,
pilkan, häväistyksen alla.
Minä, minä vaivainen,
olen syypää kaikkehen
6. Minä heitän itseni
ristis juureen, Vapahtaja.
Kuule nöyrä huutoni,
haavoissas suo mulle maja,
koska vuoti veresi
meitä armahtaaksesi.
7. Anna veljenkätesi
olla aina korjaamassa,
ja kun tämä juoksuni
kerran päättyy kuolemassa,
vaivoistani päästäen
anna autuus iäinen.
Johan Kahl 1743. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
-
Huomasin että Paulus oli laittanut virren, jossa oli aivan sama aihe kuin minulla soi tänä aamuna mielessäni, joten laitan senkin tähän (lihavoituna se kohta).
491 Kerran kauneimmin
1. Kerran kauneimmin / laulu riemuisin / soi kuin vetten pauhu aivan. / Laulun kuulla saan, / pois kun päältä maan / saavun kirkkauteen taivaan. / Luona Karitsan ja valtaistuimen / taivaan kultakanteleita soittelen, / silloin kauneimmin / laulu riemuisin / soi kuin vetten pauhu aivan.
2. Köyhän sydämen / toivon hiljaisen / Herran luokse liitäessä / nyt jo uskossa / nautin autuutta / auringonkin himmetessä. / Uskon silmä näkemään jo aukaistiin, / mitä Golgatalla meille ansaittiin. / Köyhän sydämen / kiitos hiljainen / Isän korvaan kyllä kuuluu.
3. Jeesus rakkaani, / saanko luoksesi / kohta päästä autuuteesi? / Saako tällainen / heikko, vaivainen, / tulla, Jeesus, yhteyteesi? / Saan, kun Jeesus, itse minut lunastit, / kalliin veresi kun kerran vuodatit. / Jeesus rakkaani, / saan siis luoksesi / kohta päästä autuuteesi.
4. Myrskyt maailman / kerran unohdan / Jeesustani katsellessa, / helmiporttien / maahan riemujen / minullekin auetessa. / Haavoihinsa pyhiin nukuttuani / saan mä voiton kruunun herätessäni. / Myrskyt maailman / kerran unohdan / Jeesustani katsellessa.
Melodia: Primus Leppänen 1912
Teksti: Bertha Steinmetz 1848
Suomentaja: Johan August Gottlieb Hymander 1877
-
(edit)
-
Toivon, etten tässä ajassa kadottaisi ymmärrystä siitä, että olen täysin pilalla. Sehän merkitsisi sitä, että kadottaisin myös evankeliumin. Armo on pilalle menneitä varten, terveet eivät tarvitse parantajaa.
Aivan niin, sairaat tarvitsevat parantajaa. Tämä Parantaja siis parantaa meidät - vai kiistätkö myös tämän
positiivisen puolen uskovan elämästä, eikö parantaja olekaan siis tullut parantamaan vaan haluaa jättää
sairaat vaille apua?
En halua valehdella ei-uskovalle, että kun annat elämäsi Jeesukselle, niin kaikki elämässäsi muuttuu, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin aina jää jotain, mikä ei muutu. Mutta voin sanoa, että Toinen on jo kärsinyt rangaistuksen siitä, että sinä olet sitä, mitä olet ja että sinun kaikki rikoksesi on sovitettu.
Me siis ansaitsemme rangaistuksen siitä, mitä olemme? Rangaistuksen omasta minuudestamme?
En ymmärrä mitä puhut.
Parantaja parantaa meidät, ei kuitenkaan kertaheitolla. Synnin sairaus ei jätä ketään lopullisesti tässä ajassa, vaikka se ei enää olekaan hallitsevassa asemassa (1. Joh. 1:8).
Ongelmamme ei ole se, mitä teemme, vaan se, mitä olemme. Siitä, mitä olemme seuraa se, mitä teemme. Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin. Siinä ihan Paavalin kannoilla olemme. Pilalle menneitä joka tapauksessa.
-
(edit)
-
Tämä sisältää nyt ankaria ristiriitoja... haluan kyllä kammata tämän läpi tiheällä täikammalla,
kunhan ehdin. Nyt on kysymys niin keskeisistä kysymyksistä.
Hyvä asenne. Minäkin olen kiinnostunut siitä, missä kohtaa olen erehtynyt. Ja olen kiitollinen, jos joku sen osoittaa.
-
Toivon, etten tässä ajassa kadottaisi ymmärrystä siitä, että olen täysin pilalla. Sehän merkitsisi sitä, että kadottaisin myös evankeliumin. Armo on pilalle menneitä varten, terveet eivät tarvitse parantajaa. En halua valehdella ei-uskovalle, että kun annat elämäsi Jeesukselle, niin kaikki elämässäsi muuttu, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin aina jää jotain, mikä ei muutu. Mutta voin sanoa, että Toinen on jo kärsinyt rangaistuksen siitä, että sinä olet sitä, mitä olet ja että sinun kaikki rikoksesi on sovitettu.
Voit sanoa kuten Paavali, että tällaisena minä palvelen mielellä Jumalan lakia. Se perustuu siihen, että Hän on tehnyt sinut ja minut kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita. Hän myös tietää millaista tekoa olemme.
2. Kor. 3
5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
Johannes Kastaja sanoo nähdessään Jeesuksen, ”katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Myös Johanneksen kirjeessä sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois synnit.
1. Joh. 3
5 Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
Kumpikaan Johanneksen sana ei ole valehtelua, ne on vain ymmärrettävä oikein siten, että synnin valta on murtunut Jeesuksessa. Kristuksessa uskova on pyhä ja synnitön. Kukaan ihminen ei voisi muuten periä taivasten valtakuntaa. Se mahdollistuu vain Kristuksen ansioon turvautumalla, uskon kautta.
Mulla on aikamoisen vanha laulukasetti Eila Tynjälä-Sillanpäältä, jossa hän laulaa laulunsa ”Hän muutti kaiken”. Sitäkään ei voi valehteluksi sanoa. Onko väärin sanoa kaiken muuttuneen, kun elämän perustus muutetaan, siirrymme kuolemasta elämään ja pimeyden valtakunnasta ”Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan”. Eikö tämä synnytä kiitosta ja ylistystä. Jeesus meissä vaikuttaa sen, että synti ei enää hallitse kuolevaisessa ruumiissamme niin, että olisimme kuuliaiset sen himoille, vaan suuntaamme kuuliaisuutemme vanhurskauden palvelemiseen.
-
Voit sanoa kuten Paavali, että tällaisena minä palvelen mielellä Jumalan lakia*. Se perustuu siihen, että Hän on tehnyt sinut ja minut kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.
* mutta lihalla synnin lakia. Pitää ottaa huomioon koko asiayhteys, ei vain osaa siitä.
Onko väärin sanoa kaiken muuttuneen, kun elämän perustus muutetaan, siirrymme kuolemasta elämään ja pimeyden valtakunnasta ”Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan”.
On se väärin, sillä liha ei muutu tässä ajassa, emmekä pääse siitä irti. Sitäpaitsi Jumala ei harjoita lihanjalostusta. Sille, joka kamppailee oman lihansa (=syntisyytensä) kanssa, sanoisin, että lue Room. 4. luku. Sieltä saa ymmärrystä siihen, että meissä olevaa syntiä ei lueta (11 kertaa!) meille syyksi. Vain sen ymmärtäminen antaa rauhan.
-
Kun Paavali sanoo, että tällaisena minä palvelen Jumalan lakia (mutta lihalla synnin lakia), se perustuu siihen, että syntiä ei lueta syyksi. Tuota ei voi ymmärtääkseni miltään muulta perustalta sanoa? Kun jumalaton vanhurskautetaan ilman lain tekoja, hänestä tulee silloin pyhä Kristuksessa, uskon kautta. Se merkitsee suurta muutosta ja täyskäännöstä. Siihen muutokseen sisältyy ja sen perusteella mahdollistuu myös lihan kuolettaminen. Se on se kaikki. Miksi ei olisi, sillä olemme Kristuksessa pyhiä.
Yhtä hyvin voidaan saivarrella lainaamiani Johanneksen sanoja, kun niissä sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois synnit ja kuka Hänessä pysyy, ei tee syntiä.
-
Kun jumalaton vanhurskautetaan ilman lain tekoja, hänestä tulee silloin pyhä Kristuksessa, uskon kautta. Se merkitsee suurta muutosta ja täyskäännöstä. Siihen muutokseen sisältyy ja sen perusteella mahdollistuu myös lihan kuolettaminen. Se on se kaikki. Miksi ei olisi, sillä olemme Kristuksessa pyhiä.
On pidettävä tarkoin toisistaan erillään kaksi käsitettä, jotka kummatkin ovat täysin raamatullisia. Toinen on "Kristus meissä" ja toinen "Kristus meidän edestämme". Jälkimmäinen on uskon kautta pelastuksemme perusta. Kysymys on tällöin jumalattoman vanhurskauttamisesta. Sen seuraus on sitten Kristus meissä, jolloin on kysymys pyhityksestä. Saman voi sanoa niinkin, että vanhurskautuksessa asemamme muuttuu, jolloin olemme täysin pyhiä, mutta vain asemamme puolesta. Sen sijaan tilamme voi olla aivan muuta. Olemme kiukkuisia, meillä on pahoja ajatuksia ja pahoja sanoja, jotka voivat saattaa meidät epätoivoon, koska odotuksemme uskonelämästä eivät perustu tosiasioihin. Mutta armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden, kasvatus vie kuitenkin aina aikaa.
-
Yhtä hyvin voidaan saivarrella lainaamiani Johanneksen sanoja, kun niissä sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois synnit ja kuka Hänessä pysyy, ei tee syntiä.
Pidätkö saivartelemisena, jos katsotaan alkuperäistä merkitystä, jota em. suomenkielinen käännös ei tuo esille?
Jae 6 Saarisalon mukaan:
"Kukaan, joka Hänessä pysyy, ei harjoita syntiä; kukaan, joka harjoittaa syntiä, ei ole Häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut."
Jae 6 Saarnivaaran mukaan:
"Kukaan Hänessä pysyvä ei jatkuvasti elä synnissä. Kukaan syntiä jatkuvasti tekevä ei ole häntä nähnyt eikä tunne häntä."
Saarnivaara kommentoi edellistä:
"Kreikan preesens, hamartanei, merkitsee jatkuvaa synnin tekemistä ja siinä elämistä."
Edellinen ei kuitenkaan sulje pois syntisyyttä, joka meissä kaikissa on loppuun saakka. Siksi teemme syntiä, vaikka emme harjoita sitä.
-
Saivartelu on sitä, johon viittasin mainitsemani laulun kohdalla. Tuijotetaan kirjaimeen, eikä kenties halutakaan ymmärtää, mitä sanoilla tarkoitetaan ja ei tarkoiteta. Tämä tästä.
-
Mielestni selvyys voisi löytyä vertailemalla kohtia :
"näin minä siis palvelen lihalla synnin lakia ........"
ja
"me jotka vaellamme Hengen mukaan....."
eli miten nämä voivat olla yhtäaikaa toiminnassa vai voivatko ne olla ? tai kuuluuko niiden olla yhtäaikaa toiminnassa ja miten se näkyy ? tai voisiko sen jotenkin välttää ettei ne olisi yhtäaikaa toiminnassa ?
esim. jos on kasvanut "aikuisuuteen Kristuksessa" tai voiko yleensäkään kasvaa "aikuisuuteen Kristuksessa" ?
Jos osaisitte tai joku osaisi vastata näihin niin löytyisikö ratkaisu ongelmaan ?
Kysyn siis ihan tosissani tätä :)
-
(edit)
-
Onko mielestäsi syntisenä oleminen ja pysyminen ehdottoman tärkeä ja
hyväksyttävä asia? (Niin olet antanut ymmärtää.)
Ei tärkeä eikä hyväksyttävä, vaan fakta (1. Joh.1:8. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä"). Eikö ole erikoista, että juuri Johannes sanoo näin?
Ja siitä ilman muuta
seuraa että teemme paljon syntiä - sekin on siis aivan ok?
Sama vastaus kuin edellä.
Kun taas vanhurskaiden tekojen tekemistä tulee suorastaan välttää
Onhan se hyvä, että mahdollisimman monet tekevät hyviä tekoja. Kaikki hyvät teot eivät kuitenkaan ole vanhurskaita tekoja. Vanhurskaiden tekojen tekeminen on vanhurskauden hedelmää. Siksi niitä ei ryhdytä tekemään, vaan hedelmä on elämän seurausta. Jos hyvien tekojemme motiivina on Jumalan hyväksynnän saaminen, niin se on Kristuksen työn halveksumista.
-
Edellä jo Paulus toi hyvin esille sitä, että Kristus on tullut meille vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi. Rakkaus ja vanhurskaat teot ovat siten Hengen hedelmä. Ne kaikki kuuluvat yhteen. Ilman rakkautta emme ole mitään. Kaikesta erehtyväisyydestämme, lankeilevaisuudesta ja syntisyydestämme huolimatta pää pystyyn, koska Jeesus on tehnyt kaiken edestämme ja tällaisina palvelemme mielellä Jumalan lakia. Lihan on palveltava synnin lakia, koska se ei alistu Jumalan lain alle.
Vieras ajatus tuo, että uskova tekisi hyviä tekoja saadakseen Jumalan hyväksynnän. Toisaalla pohdiskelin Jumalan rakkauden, viisauden, tiedon, käsittämisen ym. yhteyttä toisiinsa. Raamatusta ymmärrän, että ylhäältä tuleva viisaus on kytketty vanhurskauden hedelmään ja siten myös rakkauden tekoihin. Näitä tekoja ei koskaan voida tehdä itsekkyydestä eikä oman kunnian pyynnöstä, koska sellainen ei ilmennä rakkautta. Eikä varsinkaan siksi, että kelvattaisiin Jumalalle. Kun/jos rakastamme Jeesusta, siihen kuvioon eivät mahdu lain vaatimukset. Ja me rakastamme, koska Herra on rakastanut ensin ja rakastaa meitä, ja tämä rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
-
Ihmisellä ei ole hyviä tekoja jota olisivat puhtaat Jumalan edessä. Jumala ei tekojamme tarvitse, mutta lähimmäiset tarvitsevat.
Uskova haluaa toteuttaa elämässään Jumalan tahtoa ja Jumalan tahtoon meitä ohjaa Raamattu ja Pyhä Henki. Huomaamme oman vähäisyytemme ja heikkoutemme, mutta meillä on 24h/vrk:ssa pääsy Isän tykö Jeesuksen kautta, eli me elämme siinä.
Isä meidän rukouksessakin pyydetään syntejä anteeksi, uskon että rukous annettiin meille jokapäiväiseen käyttöön.
-
Paulus;
Onhan se hyvä, että mahdollisimman monet tekevät hyviä tekoja. Kaikki hyvät teot eivät kuitenkaan ole vanhurskaita tekoja. Vanhurskaiden tekojen tekeminen on vanhurskauden hedelmää. Siksi niitä ei ryhdytä tekemään, vaan hedelmä on elämän seurausta. Jos hyvien tekojemme motiivina on Jumalan hyväksynnän saaminen, niin se on Kristuksen työn halveksumista.
Pohdintaa;
Nisunjyvän pitää ensin kuolla että se tuottaisi paljon hedelmää..
Joh. 12:
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Sitten meidän pitää pysyä Jeesuksessa..
Joh. 15:
4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
-
Vieras ajatus tuo, että uskova tekisi hyviä tekoja saadakseen Jumalan hyväksynnän.
Toisaalla pohdiskelin Jumalan rakkauden, viisauden, tiedon, käsittämisen ym. yhteyttä toisiinsa. Raamatusta ymmärrän, että ylhäältä tuleva viisaus on kytketty vanhurskauden hedelmään ja siten myös rakkauden tekoihin. Näitä tekoja ei koskaan voida tehdä itsekkyydestä eikä oman kunnian pyynnöstä, koska sellainen ei ilmennä rakkautta. Eikä varsinkaan siksi, että kelvattaisiin Jumalalle. Kun/jos rakastamme Jeesusta, siihen kuvioon eivät mahdu lain vaatimukset. Ja me rakastamme, koska Herra on rakastanut ensin ja rakastaa meitä, ja tämä rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.
On hyvä asia, jos se edes jollekin on vierasta. Tunnen monia, joille se ei ole vierasta, eikä se itsellenikään ole mitään vierasta ollut. Minulle kävi tosin niin, että näin jo alkumetreillä, ettei minusta ole täyttämään niitä vaatimuksia, joita seurakunnassa (ainakin rivien välissä) toistettiin ja joita oma, petollinen sydämeni esitti.
On erittäin surullista, että suuret lähetysjärjestötkin perustavat toimintansa siinen, että vaatimus naamioidaan hengelliseltä näyttäväksi. Vielä pahempaa, kun esitetään, että saat Jumalan siunauksen, kun uhraat nimenomaan tähän meidän hankkeeseemme.
Usein vaatimus esitetään siten, että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Mutta sehän on juuri lain ydin, johon emme milloinkaan yllä. Ainoastaan Kristus on siihen yltänyt.
Tyypillinen esimerkki, uskonnon uhri, on tuntemani uskova, joka jo nuoruudessaan on joutunut vaatimusten noidankehään, josta hän ei tunnu pääsevän mitenkään vapauteen. Pelkään hänen romahtamistaan, kun evankeliumin vapaus ei näytä häntä mitenkään saavuttavan. Kun vaatimukset puetaan raamatullisiksi, niin ne peittävät alleen koko evankeliumin.
Paavali oli varsin suorasukainen kohdatessaan saman ongelman (vaikkakin se ilmeni siihen aikaa erilaisena):
Gal. 2:4. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5. me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
-
(edit)
-
(edit)
-
Onko mielestäsi syntisenä oleminen ja pysyminen ehdottoman tärkeä ja
hyväksyttävä asia? (Niin olet antanut ymmärtää.)
Ei tärkeä eikä hyväksyttävä, vaan fakta.
Entäpä sitten vanhurskaana oleminen ja pysyminen? Sekö ei ole fakta, vaan... mikä sitten?
Vain unelma, utopia, teoriaa...?
Käyttäisin mieluummin käsitettä vanhurskautettuna oleminen ja pysyminen. Tämä on fakta vain uskon kautta Kristuksessa (1. Kor. 1:30). Vanhurskautus on vanhurskaaksi lukemista, ei vanhurskaaksi tulemista. Vanhurskaaksi tuleminen on vanhurskautuksen seurausta, siis pyhitystä. Voi tuntua vaikealta, mutta tämä on keskeistä kristinuskon ymmärtämisen kannalta.
-
Onko mielestäsi syntisenä oleminen ja pysyminen ehdottoman tärkeä ja
hyväksyttävä asia? (Niin olet antanut ymmärtää.)
Ei tärkeä eikä hyväksyttävä, vaan fakta.
Entäpä sitten vanhurskaana oleminen ja pysyminen? Sekö ei ole fakta, vaan... mikä sitten?
Vain unelma, utopia, teoriaa...?
Käyttäisin mieluummin käsitettä vanhurskautettuna oleminen ja pysyminen. Tämä on fakta vain uskon kautta Kristuksessa (1. Kor. 1:30). Vanhurskautus on vanhurskaaksi lukemista, ei vanhurskaaksi tulemista. Vanhurskaaksi tuleminen on vanhurskautuksen seurausta, siis pyhitystä. Voi tuntua vaikealta, mutta tämä on keskeistä kristinuskon ymmärtämisen kannalta.
Tässä tuo sama heprealaiskirjeen sanoin.
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
-
Ilman Pyhän Hengen todistusta Jumalan lapseudesta olisimme pulassa. Hän todistaa ja antaa sen ilon uskovan sydämeen että voi riemuita siitä että synnit on anteeksi annettu.
Huomaan että monesti unohdetaan keskusteluissa Pyhän Hengen osallisuus uskovan elämässä.
-
Alla Urho Muroman opetuksia Pyhästä Hengestä:
(kirjoitettu nauhalta)
• Pyhä Henki ei koskaan asetu Jeesuksen yläpuolelle
• Jos Pyhä Henki korotetaan yläpuolelle Jeesuksen joudutaan aina väärän hengen valtaan
• Siellä missä puhutaan paljon hengestä, siellä mennään helposti harhaan
• On väärin ruveta vaatimaan Hengeltä ihmeellisyyksiä. Kristillisyys on ihmettä kokonaan
• Pyhä Henki ei ole mukana sellaisessa julistuksessa missä ei ole Jeesuksen ristiä
• Jos tavoitellaan Pyhän Hengen kohdalla ihmeellisyyksiä, joudutaan aina väärän hengen valtaan
• Henkikaste on se, että erotetaan saatanan vallasta Pyhän Hengen valtaan
• Kun joku saa Pyhän Hengen hän saa koko Pyhän Hengen
• Kristus on Pyhässä Hengessä, Pyhä Henki ja Henki-Kristus ovat sama asia
• Paavali puhuu Jeesuksesta Kristuksesta, mutta ei monestikaan Pyhästä Hengestä
• Pyhä Henki on Hengessä läsnä oleva Henki-Kristus
• Pyhä Henki ei koskaan puhu itsestään - Pyhä Henki on aina taustalla
• Pyhä Henki on persoona, ei voima
• Pyhä Henki on Henki, jota sinä et käytä, vaan Pyhä Henki käyttää sinua
• Pyhän Hengen saamisen ja Hengellä täyttymisen ero on:
Pyhän Hengen saat kun saat Kristuksen
Hengellä täyttyminen on sitä, että Pyhä Henki saa sinut kokonaan
• Hengellä täyttyminen on sitä, että annat kaikki Pyhän Hengen käyttöön
• Hengen saaneella on paljon alueita, joka eivät ole Pyhän Hengen käytössä
olet saanut Pyhän Hengen, mutta hän ei elä sinussa
• Pyhällä Hengellä täytetyllä ei ole enää omaa tahtoa, oma tahto on luovutettu Kristukselle ja hänen tahto hallitsee silloin elämää
• Hengen saaminen on sitä, että Pyhä Henki saa osan taloa, muualla talossa hallitsen minä
• Pyhällä Hengellä täyttyminen merkitsee, että Pyhä Henki hallitsee kaikkia huoneita, enää en minä hallitse mitään, vaan Jeesus hallitsee kaikkea
• Minä en voi käyttää Pyhää Henkeä vaan Pyhä Henki käyttää minua
• Pyhä Henki täyttää sinua sitä myöten kun kuolet itsellesi
• Pyhä Henki ei ole jotain muuta ja Kristus olisi jotakin muuta
en elä enää minä vaan Kristus elää minussa -- se on Hengellä täytetyn elämää
• Pyhä Henki on Puolustaja, Puolustusasianajaja
Vaikka en ihan joka asiassa olekaan Muroman kanssa samaa mieltä, niin tuossa edellisessä on paljon viisautta tästä asiasta.
-
Paulus, oliko tuo viimeisin viestisi vastaus minun viimeiseen viestiin?
-
Paulus, oliko tuo viimeisin viestisi vastaus minun viimeiseen viestiin?
No, se herätti ajatukseni tuosta Muroman puheesta. En ole ainoa, jota vaivaa Pyhän Hengen korostaminen, joka on mittakaavassaan aika uusi ilmiö kristikunnassa. Aiemmin kokousilmoituksissa oli otsikkona tavallisesti "Hengellinen tilaisuus" tai "Hengellinen kokous". Nykyisin yhä enemmän "Pyhän Hengen ilta". Mielestäni kaikki tilaisuudet, joissa Jeesus Kristus on ykkönen, ovat Pyhän Hengen tilaisuuksia. Huomaa, ettei UT:ssa ole ainuttakaan rukousta, joka olisi kohdistettu Pyhälle Hengelle (tai jos on, en ole huomannut). Miksiköhän?
Pyhän Hengen korostaminen Kristuksen yläpuolelle on tuonut mukanaan kristikuntaan väärät henget, jotka saavat aikaan kaikenlaisia kuvottaviakin ilmiöitä, joiden kanssa Pyhällä Hengellä ei ole mitään tekemistä. Tästä asiasta olen täysin varma. Tarkkana siis pitää olla.
-
Paulus, oliko tuo viimeisin viestisi vastaus minun viimeiseen viestiin?
No, se herätti ajatukseni tuosta Muroman puheesta. En ole ainoa, jota vaivaa Pyhän Hengen korostaminen, joka on mittakaavassaan aika uusi ilmiö kristikunnassa. Aiemmin kokousilmoituksissa oli otsikkona tavallisesti "Hengellinen tilaisuus" tai "Hengellinen kokous". Nykyisin yhä enemmän "Pyhän Hengen ilta". Mielestäni kaikki tilaisuudet, joissa Jeesus Kristus on ykkönen, ovat Pyhän Hengen tilaisuuksia. Huomaa, ettei UT:ssa ole ainuttakaan rukousta, joka olisi kohdistettu Pyhälle Hengelle (tai jos on, en ole huomannut). Miksiköhän?
Pyhän Hengen korostaminen Kristuksen yläpuolelle on tuonut mukanaan kristikuntaan väärät henget, jotka saavat aikaan kaikenlaisia kuvottaviakin ilmiöitä, joiden kanssa Pyhällä Hengellä ei ole mitään tekemistä. Tästä asiasta olen täysin varma. Tarkkana siis pitää olla.
Olen kyllä aika hämmästynyt ??? kommentistasi kun kirjoitin Pyhästä Hengestä näin:
Ilman Pyhän Hengen todistusta Jumalan lapseudesta olisimme pulassa. Hän todistaa ja antaa sen ilon uskovan sydämeen että voi riemuita siitä että synnit on anteeksi annettu.
Huomaan että monesti unohdetaan keskusteluissa Pyhän Hengen osallisuus uskovan elämässä.
-
(edit)
-
Ilman Pyhän Hengen todistusta Jumalan lapseudesta olisimme pulassa. Hän todistaa ja antaa sen ilon uskovan sydämeen että voi riemuita siitä että synnit on anteeksi annettu.
Huomaan että monesti unohdetaan keskusteluissa Pyhän Hengen osallisuus uskovan elämässä.
En mielestäni ole kiistänyt sitä, mitä tuossa kirjoitit. Mutta kristikunnan historiassa Pyhää Henkeä ei liene koskaan ole korostettu niin paljon kuin tässä ajassa. Viittaan edellisiin viesteihini.
Jo pyhäkoulussa opetettiin sitä perusasiaa, että Jeesus tulee asumaan sydämeen, ja että Pyhä Henki kirkastaa vain Kristusta. Pyhä Henki ei etsi omaa kunniaansa vaan Kristuksen kunniaa. VT:ssa on kaunis esikuva tästä Pyhän Hengen tehtävästä: 1. Moos. 24. luku. Aabrahamin palvelija, Elieser, ei tuo itseään lainkaan esille, vaan keskittyy ainoastaan Herransa asiaan.
-
Hieman ihmetyttää, että näet niin paljon negatiivista kun puhutaan Pyhästä Hengestä, vanhurskaista teoista jne.
Toisaalta sitten ilman mitään negatiiviisia varauksia, suorastaan antaumuksella sanot olevasi syntinen, kelvoton,
täysin pilalla.
Vielä Johanneksen kirjeestä: siellä sanotaan riittävän selvästi, että synnit ovat perkeleestä, ja että Jeesus on tullut
tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Koen tässä voimakkaan ristiriidan sen kanssa, että kovin paljon
puhutaan siitä että uskovat ovat syntisiä tai synnisssä lujasti kiinni.
Täydellisiä hyvässä uskovat eivät toki ole, en väitä sellaista, se on eri asia. Uskon kuitenkin,
että olemme siirtyneet pimeästä valoon. "Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä", sanoi Jeesus.
Mieluummin ajattelen tällä tavalla positiivisesti, enkä halua liikaa keskittyä omaan vajavaisuuteeni.
Minuakin ihmetyttää se, että koet kirjoitukseni negatiivisiksi ja jopa vääriksi. Arvelen sen johtuvan täysin erilaisista syntikäsityksistämme.
-
Minuakin ihmetyttää se, että koet kirjoitukseni negatiivisiksi ja jopa vääriksi. Arvelen sen johtuvan täysin erilaisista syntikäsityksistämme.
Saattaapa hyvinkin olla kyseessä erilainen käsitys synnistä.
Minun täytyy vielä pohtia omaa näkemystäni, sitä mihin se perustuu.
Jatketaan keskustelua jossakin vaiheessa.
-
Minuakin ihmetyttää se, että koet kirjoitukseni negatiivisiksi ja jopa vääriksi. Arvelen sen johtuvan täysin erilaisista syntikäsityksistämme.
Saattaapa hyvinkin olla kyseessä erilainen käsitys synnistä.
Minun täytyy vielä pohtia omaa näkemystäni, sitä mihin se perustuu.
Jatketaan keskustelua jossakin vaiheessa.
Hyvä, jatketaan vain. Heitän vielä löylyä: Uskon erilaisen syntikäsityksen johtuvan puolestaan erilaisesta lain ja evankeliumin käsittämisestä.
-
(edit)
-
Joko Paulus kuuntelit Raatikaisen puheen?
-
Kesken kaiken tuli tästä ketjusta mieleen laulu, josta otan yhden säkeistön.
Jos minut heität, siihen mä jään,
Häipyen usvana yön hämärään.
Työni on turhaa, vaivani suotta,
Vaikka mun aikani ois tuhat vuotta.
Armotta Herran mun työni on suotta.
-
Ja minulle tuli mieleen että olemme uusi luomus Kristuksessa ja se mikä on vanhaa on jäänyt taakse ja on arvotonta, eli ei sille korostusta vaan Kristukselle.
-
Tuota olen viime kuukaudet keskustelujen yhteydessä tuonut esille muodossa vanhurskas ja pyhä Kristuksessa ja ne hyvät teot, joissa meidän tulee vaeltaa on itse JUMALAN valmistamia. Uskon Raamattuun.
Mutta tuo laulun pätkä on asenne, mikä pyhän Jumalan edessä on hyvä olla.
-
Juu, tuo laulun säe kuvaa hyvin miten on asianlaita.
Miksi muuten näin yksinkertainen asia aiheuttaa niin paljon päänvaivaa. ???
-
Joko Paulus kuuntelit Raatikaisen puheen?
Kuuntelin parikin kertaa. Suurelta osalta yhdyin sanottuun, mutta jokin sisimmässä sanoo, että puheessa kaikki ei ollut kohdallaan.
Loppuosassa oli hieman outoja ilmaisuja: "Minä voin hallita sitä… meidän pitäisi vapautua omasta itsestämme… meidän käsi nostetaan voiton merkiksi… Kristuksen avulla me tartumme ja ammennamme voimaa… armo suojaa, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan…"
Vaikka nuo ovat yhteydestään irralleen otettuja, niin jokin niissä särähti. Mutta kuunnellaan vielä.
-
Hyvä, jatketaan vain. Heitän vielä löylyä: Uskon erilaisen syntikäsityksen johtuvan puolestaan erilaisesta lain ja evankeliumin käsittämisestä.
Lisää löylyä: ihmisen vajavaisuus, joka ei ole syntiä, sekoitetaan monesti synnin käsitteeseen.
Jotain tällaista aavistelin, koska olen kuullut tämän ennenkin. Tuolla perusteella Jumalan asettamaa "rimaa" yritetään hivuttaa alemmaksi, että ihminen siitä selviäisi. Syntikin siinä samalla "miedontuu".
-
Juu, tuo laulun säe kuvaa hyvin miten on asianlaita.
Miksi muuten näin yksinkertainen asia aiheuttaa niin paljon päänvaivaa. ???
Jumala on tehnyt meidät suoriksi, mutta itse etsimme monia juonia. Halkaisemme, pinoamme ja järjestelemme, niin kuin hyvä on ja joku toinen laittaakin eri tavalla ja ja ja... Yhteinen sävel katoaa, kun pinna kiristyy, jos toinen ei pinoa samalla tavalla. Hukkuuko pinotessamme se yksinkertaisuus? :-\
Jospa sen toisen pinosta löytyy sama punainen lanka kuin omastamme.
Tällainen pohdinta, Lydia, kysymyksestäsi. Taisin olla monimutkainen?
-
(edit)
-
Lain vaatimukset ja niiden täyttäminen, rangaistusvaatimukset lakia rikkonutta kohtaan, tuomio ja tuomion kärsiminen ovat eri asioita. Huoraus ja homoilu ovat edelleenkin vastoin Jumalan lakia ja niitä tekoja tehneet pitäisi edelleenkin kivittää. Tuo lain vaatimus ei ole muuttunut miksikään. Synnin palkkahan on edelleenkin kuolema. Tuomion täytäntöönpanon osalta on jotain muuttunut.
-
Ymmärretäänkö synti yleisesti vain tekoina? Siis että synti on sitä, että tekee jotain mikä ei ole oikein Jumalan silmissä.
Raamattu antaa synnistä mielestäni erilaisen kuvan. Sitähän kuvataan lähes persoonallisilla tavoilla.
"...niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan..."
Minusta uskovilta menee sekaisin usein synti ja synnin tekeminen. Ymmärrän toki sen, että tästä ei päästä yksimielisyyteen, mutta tämähän on kaikille avoin foorumi.
Synnin tekeminen on perkeleen ja synnin kanssa liitossa olevan lihan halujen toteuttamista. Synti siis vaikuttaa meissä, vaikka emme alistuisikaan sen tahtoon.
-
Ja tuo edellä sanomani ei vie mitään pois siitä todellisuudesta minkä Kristus on meille avannut ristintyönsä kautta.
Kristuksessa ihminen on pyhä Isän silmissä.
Mutta vain Kristuksessa.
-
"...niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan..."
Voinee kysyä missä synti majailee maailmassa ollessaan. Voiko synti kuolla sukupuuttoon?
-
Eikö taipumus syntiin majaile meissä jokaisessa.
-
Minusta uskovilta menee sekaisin usein synti ja synnin tekeminen. Ymmärrän toki sen, että tästä ei päästä yksimielisyyteen, mutta tämähän on kaikille avoin foorumi.
Synnin tekeminen on perkeleen ja synnin kanssa liitossa olevan lihan halujen toteuttamista. Synti siis vaikuttaa meissä, vaikka emme alistuisikaan sen tahtoon.
Koska kevät tekee tuloaan, on ajankohtaista kysyä, onko mahdollista, ettei mullassa kasva koko kesänä mitään, jos siihen ei mitään istuta, kysyy nimimerkki 'multakasa tasaamatta'
-
Minusta uskovilta menee sekaisin usein synti ja synnin tekeminen. Ymmärrän toki sen, että tästä ei päästä yksimielisyyteen, mutta tämähän on kaikille avoin foorumi.
Synnin tekeminen on perkeleen ja synnin kanssa liitossa olevan lihan halujen toteuttamista. Synti siis vaikuttaa meissä, vaikka emme alistuisikaan sen tahtoon.
Koska kevät tekee tuloaan, on ajankohtaista kysyä, onko mahdollista, ettei mullassa kasva koko kesänä mitään, jos siihen ei mitään istuta, kysyy nimimerkki 'multakasa tasaamatta'
Riippuu siitä mitä kasvulla tarkoitetaan.
Synnin ohdakkeet kasvavat varmasti. Syntiä ei tarvitse istuttaa. Se on ympärivuotinen ja talvehtiikin pinnalla.
-
Ja tuo edellä sanomani ei vie mitään pois siitä todellisuudesta minkä Kristus on meille avannut ristintyönsä kautta.
Kristuksessa ihminen on pyhä Isän silmissä.
Mutta vain Kristuksessa.
Ihminen, inhimillinen tai liha tai sielullinen ei ole Jumalan silmissä pyhä. Se on kaikki sitä osaa, mikä katoaa ennen taivasta. Nämä kulkee alistettuna, kuoletettuna "matkassa", Hän (Jeesus minussa) kasvaa ja minä/minun katoava ihmiseni pienenee.
-
Synnin ohdakkeet kasvavat varmasti. Syntiä ei tarvitse istuttaa. Se on ympärivuotinen ja talvehtiikin pinnalla.
Meillä kasvaa pihamaalla yhtä ja toista hyötykasvia ja istutettuja koristekasveja. Se on minulle jokavuotinen ihmettely miksi ne hyötykasvit eivät tukahduta rikkaruohoja, vaan yleensä meinaa käydä toisin päin.
-
Ja tuo edellä sanomani ei vie mitään pois siitä todellisuudesta minkä Kristus on meille avannut ristintyönsä kautta.
Kristuksessa ihminen on pyhä Isän silmissä.
Mutta vain Kristuksessa.
Ihminen, inhimillinen tai liha tai sielullinen ei ole Jumalan silmissä pyhä. Se on kaikki sitä osaa, mikä katoaa ennen taivasta. Nämä kulkee alistettuna, kuoletettuna "matkassa", Hän (Jeesus minussa) kasvaa ja minä/minun katoava ihmiseni pienenee.
Sitä juuri tarkoitin. Kristuksessa. Kristus minussa, minä Kristuksessa.
Tietysti voit kaivamalla kaivaa teologisia virheitä jokaisesta kirjoituksestani. Oletan, että et edes halua ymmärtää oikein.
-
Synnin ohdakkeet kasvavat varmasti. Syntiä ei tarvitse istuttaa. Se on ympärivuotinen ja talvehtiikin pinnalla.
Meillä kasvaa pihamaalla yhtä ja toista hyötykasvia ja istutettuja koristekasveja. Se on minulle jokavuotinen ihmettely miksi ne hyötykasvit eivät tukahduta rikkaruohoja, vaan yleensä meinaa käydä toisin päin.
Ne hyötykasvit eivät ole tosikasveja. Ne vaan ovat olevinaan.
(ei tosikoille)
-
Sitäkin voitaneen kysyä, tuleeko istutetun kasvin itsensä hoitaa kitkeminen tai kuivien ja väärään suuntaan kasvavien oksien poistaminen vai kuuluuko se jollekin muulle.
-
Ja tuo edellä sanomani ei vie mitään pois siitä todellisuudesta minkä Kristus on meille avannut ristintyönsä kautta.
Kristuksessa ihminen on pyhä Isän silmissä.
Mutta vain Kristuksessa.
Ihminen, inhimillinen tai liha tai sielullinen ei ole Jumalan silmissä pyhä. Se on kaikki sitä osaa, mikä katoaa ennen taivasta. Nämä kulkee alistettuna, kuoletettuna "matkassa", Hän (Jeesus minussa) kasvaa ja minä/minun katoava ihmiseni pienenee.
Sitä juuri tarkoitin. Kristuksessa. Kristus minussa, minä Kristuksessa.
Tietysti voit kaivamalla kaivaa teologisia virheitä jokaisesta kirjoituksestani. Oletan, että et edes halua ymmärtää oikein.
Eli olet kanssani samalla linjalla tai jopa samaa mieltä. Homma on minun puoleltani selvä "no bad feelings".
-
Ja tuo edellä sanomani ei vie mitään pois siitä todellisuudesta minkä Kristus on meille avannut ristintyönsä kautta.
Kristuksessa ihminen on pyhä Isän silmissä.
Mutta vain Kristuksessa.
Ihminen, inhimillinen tai liha tai sielullinen ei ole Jumalan silmissä pyhä. Se on kaikki sitä osaa, mikä katoaa ennen taivasta. Nämä kulkee alistettuna, kuoletettuna "matkassa", Hän (Jeesus minussa) kasvaa ja minä/minun katoava ihmiseni pienenee.
Sitä juuri tarkoitin. Kristuksessa. Kristus minussa, minä Kristuksessa.
Tietysti voit kaivamalla kaivaa teologisia virheitä jokaisesta kirjoituksestani. Oletan, että et edes halua ymmärtää oikein.
Eli olet kanssani samalla linjalla tai jopa samaa mieltä. Homma on minun puoleltani selvä "no bad feelings".
No bad feelings täältäkään puolelta. Vaikka mulla aika paha olo onkin (ei johdu näistä keskusteluista), niin koin tämän viestisi lohduttavana ja hoitavanakin.
Kiitos.
-
Ne hyötykasvit eivät ole tosikasveja. Ne vaan ovat olevinaan.
(ei tosikoille)
Tuolla pihamaallamme yksi puu oli olevinaan omenapuu monta vuotta. Sen pääasiallinen tehtävä näytti olevan tuottaa monta vuotta kuivia lehtiä haravoitavaksi. Sitten eräänä vuonna se tuotti yhden omenan. Seuraavana kopallisen.
-
Jos olet sitä mieltä, että yritän saada rimaa alemmaksi, niin silloinhan sinulla täytyy olla rima
korkeammalla. Sinulla, joka ehdottomasti torjut lain vaatimusten asettamisen toisille ja vaadit
ehdotonta armon julistamista. Tässä on jokin ristiriita asioiden taustalla... ?
Minulla ei ole mitään omaa rimaa. On vain se rima, jonka Jumala on asettanut. Esim. nämä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siinä on Jumalan asettama rima eikä sitä saa millään perusteella alentaa milliäkään, ei edes vajavaisuuteen vedoten. Riman alentaminen on majesteettirikos, joka kohdistuu Jumalaan.
Jos en rakasta Jumalaa yli kaiken enkä lähimmäistäni niinkuin itseäni, niin ryven synnissä ja tilani on täysin toivoton. Paitsi siinä tapauksessa, että saan panna täyden toivoni Jumalan armoon (1. Piet. 1:13). Ja jos armo ei ole ehdoton, niin pelastumiseni ei ole mitenkään mahdollista, koska en pysty niitä ehtoja täyttämään.
Jumalan pyhyys on fakta ja ihmisen syntisyys on fakta. Siksi ei ollut muuta mahdollisuutta kuin että Jumala itse sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor 5:19). Tämä sovitus ei tapahtunut seimessä, ei tyhjällä ristillä, ei ylösnousemuksessa, eikä Hengen vuodatuksessa. Siksi evankeliumin keskus on Jeesus Kristus ristiinnaulittuna. Vielä kerran on tuleva hetki, jolloin Karitsa, ikäänkuin teurastettu on kaiken keskuksena (Ilm. 5:9).
-
Jos olet sitä mieltä, että yritän saada rimaa alemmaksi, niin silloinhan sinulla täytyy olla rima
korkeammalla. Sinulla, joka ehdottomasti torjut lain vaatimusten asettamisen toisille ja vaadit
ehdotonta armon julistamista. Tässä on jokin ristiriita asioiden taustalla... ?
Minulla ei ole mitään omaa rimaa. On vain se rima, jonka Jumala on asettanut. Esim. nämä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siinä on Jumalan asettama rima eikä sitä saa millään perusteella alentaa milliäkään, ei edes vajavaisuuteen vedoten. Riman alentaminen on majesteettirikos, joka kohdistuu Jumalaan.
Jos en rakasta Jumalaa yli kaiken enkä lähimmäistäni niinkuin itseäni, niin ryven synnissä ja tilani on täysin toivoton. Paitsi siinä tapauksessa, että saan panna täyden toivoni Jumalan armoon (1. Piet. 1:13). Ja jos armo ei ole ehdoton, niin pelastumiseni ei ole mitenkään mahdollista, koska en pysty niitä ehtoja täyttämään.
Jumalan pyhyys on fakta ja ihmisen syntisyys on fakta. Siksi ei ollut muuta mahdollisuutta kuin että Jumala itse sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor 5:19). Tämä sovitus ei tapahtunut seimessä, ei tyhjällä ristillä, ei ylösnousemuksessa, eikä Hengen vuodatuksessa. Siksi evankeliumin keskus on Jeesus Kristus ristiinnaulittuna. Vielä kerran on tuleva hetki, jolloin Karitsa, ikäänkuin teurastettu on kaiken keskuksena (Ilm. 5:9).
Luin juuri evankeliumin.
Sen missä on voima.
-
Jos en rakasta Jumalaa yli kaiken enkä lähimmäistäni niinkuin itseäni, niin ryven synnissä ja tilani on täysin toivoton. Paitsi siinä tapauksessa, että saan panna täyden toivoni Jumalan armoon (1. Piet. 1:13). Ja jos armo ei ole ehdoton, niin pelastumiseni ei ole mitenkään mahdollista, koska en pysty niitä ehtoja täyttämään.
Jos armo on ehdoton, niin kaikki ihmiset pelastuvat.
Koska kaikki ihmiset eivät pelastu - sen käsityksen olen Sanasta saanut -
niin armolla täytynee olla joitakin ehtoja.
-
syntikeskeiset henkilöt eivät näytä ollenkaan huomioivan että uskovissa voisi oikeasti olla hengen hedelmiä ja jos niitä olisi niin silloin voisi puhua vanhurskaista teoista. Näistähän Jeesuskin puhuu kun mainitsee palkinnon jaon llopullisella tuomiolla.
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?
Siinäpä on kysymystä nykyuskovalle !!
Mutta vastanneeko kukaan taaskaan ???
-
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?
Mielestäni armokeskeisyys ei ole syntikeskeisyyttä.
-
Jos armo on ehdoton, niin kaikki ihmiset pelastuvat.
Koska kaikki ihmiset eivät pelastu - sen käsityksen olen Sanasta saanut -
niin armolla täytynee olla joitakin ehtoja.
Ei pidä sekoittaa toisiinsa armon vastaanottamista ja itse armoa, sillä ne ovat eri asioita.
Tästä tuli mieleen laulu "Tunnen suurta Jumalaa vain vähän" ja sen kolmas säkeistö:
Olin täynnä suurta ahdistusta, Vapahtajaa hiljaa rukoilin.
Hän sanoi: Älä pelkää rangaistusta, ristillä jo sinut armahdin.
Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon.
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa. Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon.
Tänään häneen uskon, näen aamuruskon.
Päivä sarastaa, sarastaa.
Teksti: Anna-Mari Kaskinen 1985
-
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?
Mielestäni armokeskeisyys ei ole syntikeskeisyyttä.
miksi sitten koko ajan tuot esiin että on parempi pitää itseään koko ajan kelvottomana ja syntisenä kuin Jumalan
vanhurskauttamana ja puhdistamana ?
itse sanoit mullekin että tulisi katsoa Jeesukseen , jos katson Häneen näen kaiken kauniina ja puhtaan (myös itseni). Mutta jos katson itseeni
(kuten sanot usein : pitää muistaa että olen kelvoton) niin silloin olet syntikeskeinen eli itsekeskeinen ?
Miksi et noudata kirjoituksissasi omaa neuvoasi ?
toinen vielä tärkeämpi kysymykseni : uskotko että ihminen voi tehdä vanhurskaita tekoja ?
p.s. älä saivartele sanomalla "ihminen ei itsestänsä voi mitään tehdä" tuon tiedän muutenkin vaan vastaa "voiko uskova tehdä vanhurskaita tekoja ?"
siis voiko uskova vaeltaa hengessä kuten Paavali sanoo "me jotka vaellamme hengessä emmekä lihassa" voiko siis tuo olla enää totta tänään vai oliko se totta vain Paavalin aikaan ?
-
(edit)
-
(edit)
-
Ei pidä sekoittaa toisiinsa armon vastaanottamista ja itse armoa, sillä ne ovat eri asioita.
Jos tätä lähdemme pohtimaan, niin ollaan menossa jo etäälle siitä mistä keskustelu alkoi,
mennään sanojen semantiikan ja pragmatiikan puolelle. Kielifilosofiaan siis.
Ehdotan että pysytään kuitenkin "maallikkoteologiassa", jos sopii.
Huomaan nyt perustavaa laatua erilaisen käsityksen edellä olevissa lauseissa ja aiemmissa viesteissä. Onko niin oikeasti, on toinen juttu. Ensimmäiseksi täytynee kysyä missä armo on ja missä armahtaminen tapahtuu? Jumalan luona vai ihmisen luona?
-
Siis mikä on ongelma? ???
Armoko?
Jos me täällä leivän yltäkylläisyydessä ihmettelemme ja pähkäilemme perusasiaa kun Raamattukin niin selkokielellä sen monessa paikassa meille sanoo? :-\
Kyllä keskustella saa en sitä tarkoita, mutta olen aivan äimänä.
-
Ei pidä sekoittaa toisiinsa armon vastaanottamista ja itse armoa, sillä ne ovat eri asioita.
Jos tätä lähdemme pohtimaan, niin ollaan menossa jo etäälle siitä mistä keskustelu alkoi,
mennään sanojen semantiikan ja pragmatiikan puolelle. Kielifilosofiaan siis.
Ehdotan että pysytään kuitenkin "maallikkoteologiassa", jos sopii.
En tiedä, voidaanko tämän tasoista keskustelua jatkaa, mutta ei se kaiketi ole tarkoituskaan. Sanonpahan vielä kuitenkin vihjeeksi, että perintö ja perinnön vastaanottaminen ovat kaksi eri asiaa. Ja käytännössä ne ovat eri asioita. Vaatimattomallakin ymmärryksellä on tajuttavissa, että jos perintö on tulossa tietylle henkilölle, tämä ei pääse hyötymään siitä ilman vastaanottamista. Perintö tulee yleensä sukulaisuussuhteesta eikä siitä, että perinnön saajan olisi pitänyt täyttää joitakin muita ehtoja.
-
Kurjenmiekalla on hyvä kysymys, voiko uskova vaeltaa Hengessä. Hengessä vaeltava uskova seuraa Jeesusta, mikä tarkoittaa edeltä valmistetuissa teoissa vaeltamista sekä lihan pitämistä ristillä. Silloin ollaan valvovia ja Jumalan tahto on elämän ykkösasia. Jeesusta seuraava ja Hengessä vaeltava kuulee Paimenensa äänen eikä ole opintuulten eikä eksytysten vieteltävissä.
-
Kurjenmiekalla on hyvä kysymys, voiko uskova vaeltaa Hengessä. Hengessä vaeltava uskova seuraa Jeesusta, mikä tarkoittaa edeltä valmistetuissa teoissa vaeltamista sekä lihan pitämistä ristillä. Silloin ollaan valvovia ja Jumalan tahto on elämän ykkösasia. Jeesusta seuraava ja Hengessä vaeltava kuulee Paimenensa äänen eikä ole opintuulten eikä eksytysten vieteltävissä.
Tuosta lihavoidusta kannattaisi varmaankin käydä ihan oma keskustelunsa, mutta voidaanhan sitä jatkaa tässäkin. Arvelen, että erilaisia käsityksiä on aika monta.
Mitä tarkoittaa käytännössä:
1. Hengessä vaeltaminen?
2. Jeesuksen seuraaminen?
3. Valmistetuissa teoissa vaeltaminen?
4. Lihan pitäminen ristillä?
Kysymyksiä ei kannata ottaa viisasteluna, vaan vilpittömänä haluna selvittää nuo asiat perinpohjin.
-
Kurjenmiekalla on hyvä kysymys, voiko uskova vaeltaa Hengessä. Hengessä vaeltava uskova seuraa Jeesusta, mikä tarkoittaa edeltä valmistetuissa teoissa vaeltamista sekä lihan pitämistä ristillä. Silloin ollaan valvovia ja Jumalan tahto on elämän ykkösasia. Jeesusta seuraava ja Hengessä vaeltava kuulee Paimenensa äänen eikä ole opintuulten eikä eksytysten vieteltävissä.
Tuosta lihavoidusta kannattaisi varmaankin käydä ihan oma keskustelunsa, mutta voidaanhan sitä jatkaa tässäkin. Arvelen, että erilaisia käsityksiä on aika monta.
Mitä tarkoittaa käytännössä:
1. Hengessä vaeltaminen?
2. Jeesuksen seuraaminen?
3. Valmistetuissa teoissa vaeltaminen?
4. Lihan pitäminen ristillä?
Kysymyksiä ei kannata ottaa viisasteluna, vaan vilpittömänä haluna selvittää nuo asiat perinpohjin.
Uskoisin, että Jeesuksen seuraaminen (johon Pauluksen luettelemat asiat sisältyvät) voidaan sanoa lyhyesti sanalla muuttuminen. Uudestisyntyminen jo on iso muutos, silloin siirrytään kuolemasta elämään ja pimeydestä valkeuteen. Se on täyskäännös ihmisen elämässä. Se on samalla alku kilvoittelulle Jeesuksen askelissa, mikä merkitsee kuolemista kaikelle sille, mikä elämässä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tämä johtaa Jeesuksen lupaamaan yltäkylläiseen elämään. Jeesuksen ristintyön perusteella liha on mahdollista pitää kuolleena.
Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen niin meistä itsestämme kuin siitäkin, millainen Jeesus on ja miten Hänen armonsa ja rakkautensa sekä voimansa kohtaa ja kohtelee meitä langenneita ja lihan vaikutusta vastaan taistelevia. Uskovan elämä merkitsee alusta loppuun saakka taistelua sen kanssa, että liha on Henkeä vastaan. Se ei kuitekaan ole toivotonta taistelua eikä räpiköimistä, koska Herra on jo voittanut. Synnin valta on murrettu Kristuksessa.
Käytännössä Pyhä Henki vie omiaan löytöretkelle omaan itseemme. Hän näyttää, millaisia todella olemme ja missä ovat ongelmiemme, ahdistustemme, epäselvyyksiemme, pahan olomme, heikkoutemme, pelkojemme ym. alkujuuret. Arkielämä ei muutu miksikään tahdon voimalla eikä omilla päätöksillä. Ei liioin muita ihmisiä tai olosuhteita syyttämällä ja niistä vikoja penkomalla. Voimme muuttua, ja elämämme muuttuu vain sitä kautta, että meitä muutetaan. Sen tekee suuri Savenvalaja Henkensä kautta, kunhan olemme taipuvaisia ja alttiita muutokselle Jumalan sanan kautta.
Herra haluaa antaa omilleen juuri sen, mitä tarvitsemmekin. Se edellyttää Jeesuksen herrautta kaikilla elämän alueilla. Hän tietää menneisyytemme ja sen painolastit. Hän tietää, että mahdollisesti olemme joutuneet kokemaan kovia ja olemme heikkoja. Senkin Hän tietää, miten puolustuskyvyttömiä ja toisten riepoteltavia olimme. Ja kuinka jouduimme vihollisen pettämiksi ja olimme suojattomia ja saastutimme sydämemme synnissä. Hän tietää myös pelkomme ja niiden todelliset syyt.
Jumala valmisti Kristuksessa kokonaisvaltaisen avun tähän kaikkeen. Hänen tekonsa on täydellinen ja koska hän on ihmisen tehnyt, hän myös osaa korjata kaiken mitä korjaamista tarvitsee. Ja sitähän me tarvitsemme. Ihmisen osa on antaa Jumalalle valtuudet itseensä nähden. Mitään muuta ei tarvita, koska Jumala tekee kaiken muun. Hän opettaa ja vaikuttaa sen, että oma tahtomme taipuu Jumalan tahtoon. Hän johdattaa ja vaikuttaa sen, että alamme vaeltaa Hengessä niin, että liha pysyy kuolemassa ja saamme voiman vastustaa syntiä. Jumalan kaikkinainen hyvyys ja rakkaus hoitaa olemustamme ja jos olimme jääneet näistä paitsi ihmistenkin taholta, rakkauden kokemisen myötä sydämemme parantuu ja koko elämämme elpyy ja voimistuu. Voimme lähteä liikkeelle ja alkaa vaeltaa edeltävalmistetuissa teoissa, jotka ovat Hänen rakkautensa vaikuttamia, toistenkin ihmisten hyväksi. Tähän Herra on luvannut varustaa Pyhän Hengen voimalla.
-
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.
Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.
Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."
Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
-
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.
Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.
Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."
Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
Tuo on totta.
Silloin ollaan kaukana niistä Jumalan jo valmiiksi tehdyistä teoista. Jos niissä vaeltaa on riippuvainen Kristuksesta.
-
(edit)
-
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?
Mielestäni armokeskeisyys ei ole syntikeskeisyyttä.
miksi sitten koko ajan tuot esiin että on parempi pitää itseään koko ajan kelvottomana ja syntisenä kuin Jumalan
vanhurskauttamana ja puhdistamana ?
itse sanoit mullekin että tulisi katsoa Jeesukseen , jos katson Häneen näen kaiken kauniina ja puhtaan (myös itseni). Mutta jos katson itseeni
(kuten sanot usein : pitää muistaa että olen kelvoton) niin silloin olet syntikeskeinen eli itsekeskeinen ?
Miksi et noudata kirjoituksissasi omaa neuvoasi ?
toinen vielä tärkeämpi kysymykseni : uskotko että ihminen voi tehdä vanhurskaita tekoja ?
p.s. älä saivartele sanomalla "ihminen ei itsestänsä voi mitään tehdä" tuon tiedän muutenkin vaan vastaa "voiko uskova tehdä vanhurskaita tekoja ?"
siis voiko uskova vaeltaa hengessä kuten Paavali sanoo "me jotka vaellamme hengessä emmekä lihassa" voiko siis tuo olla enää totta tänään vai oliko se totta vain Paavalin aikaan ?
Jatka sinä, Kurjenmiekka, tätä aihetta. Minä olen yrittänyt keskustella täällä vanhurskaista teoista,
mutta olen saanut aikaan lähinnä umpikujia. Koeta sinä vuorostasi.
:D
niinpä, kyllä kai siinä uskovassa jotain hyvää täytyy olla jos Jeesus ollenkaan on mitään meissä saanut aikaan ?
se että syntyy uudesti ylhäältä niin eikö jo sekin tarkoita että minuun tulee jotain "uutta ylhäältä" . se on se Kristus meissä , kirkkauden toivo,, jotenkin tietenkin vaikea aihe mutta ei uskova voi pelkästään sanoa "olen kurja mato matkamies maan" . mitä kiitosta siitä Herralle tulee jos emme mitenkään muutu tai jos ei meissä mitään henkeä Jumalasta ole ??
-
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.
Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.
Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."
Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
Tuo lihavoimani on muotia nykyään karismaatikkojen kesken.
siellä lauletaan "me voittajat" "me pysymme vahvoina" "me olemme järkkymättömät, päättäväiset" jne jne
siis oma-minä-keskeistä. mutta on myös Raamatun mukainen vanhurskaudessa vaeltaminen ja sitä haluamme ehkä täälläkin oppia, ei pidä heti tuomita kaikkia tuon karismaattisuuden kannattajiksi jos puhuu vanhurskauden teoista tai Jeesuksen seuraamisesta.
Jeesus on nöyrä ja Hänen vanhurskautensa teot ovat pieniä palveluksia pyyteettömästi, tai vanhuksen auttamista kadun yli. tai almun antamista kerjäläiselle.......se että vastoin koko valtavirtaa ei käännä selkäänsä kerjäläiselle lienee vanhurskasta koska se on vastoin tämän maailman muotia.
eli täysin toisesta hengestä kuin tämän maailman henki.
se että kuvittelen omalla päättäväisyydelläni tekeväni yhtään mitään hyvää on uuskarismaattista ja hyvin maailmallista siksi myös erittäin suosittua.
ei millään lailla nöyrää. eikäsiis Raamatun mukaista vanhurskautta,
-
Mutta onko syntikeskeinen sitten oikeassa väittäessään ettei meillä ole hengen hedelmiä eikä siten myöskään vanhurskaita tekoja ?
Mielestäni armokeskeisyys ei ole syntikeskeisyyttä.
miksi sitten koko ajan tuot esiin että on parempi pitää itseään koko ajan kelvottomana ja syntisenä kuin Jumalan
vanhurskauttamana ja puhdistamana ?
itse sanoit mullekin että tulisi katsoa Jeesukseen , jos katson Häneen näen kaiken kauniina ja puhtaan (myös itseni). Mutta jos katson itseeni
(kuten sanot usein : pitää muistaa että olen kelvoton) niin silloin olet syntikeskeinen eli itsekeskeinen ?
Miksi et noudata kirjoituksissasi omaa neuvoasi ?
toinen vielä tärkeämpi kysymykseni : uskotko että ihminen voi tehdä vanhurskaita tekoja ?
p.s. älä saivartele sanomalla "ihminen ei itsestänsä voi mitään tehdä" tuon tiedän muutenkin vaan vastaa "voiko uskova tehdä vanhurskaita tekoja ?"
siis voiko uskova vaeltaa hengessä kuten Paavali sanoo "me jotka vaellamme hengessä emmekä lihassa" voiko siis tuo olla enää totta tänään vai oliko se totta vain Paavalin aikaan ?
1. Tim. 5:1
Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä,
- tämän Raamatun paikan takia pyydän anteeksi kovia sanojani :-[
-
"Luonnollinen (lihallinen) elämämme on kuitenkin myös jotain muuta kuin haureelliset ajatukset ja muut lihan teot. Liha edustaa kaikkea sitä osaa meistä, joka tahtoo olla tai tehdä jotain erillään Kristuksesta. Me haluamme olla itsenäisiä, haluamme tehdä ja olla jotain itse. Juuri tästä riippumattomuudesta Jeesus varoitti seuraajiaan: 'Ilman minua te ette voi tehdä mitään' (Joh. 15:5). On tärkeää huomata, että Jeesus kohdisti sanansa juuri opetuslapsille. Siitä voimme päätellä, että kristitty voi elää uskonelämäänsä minäelämän varassa, riippumattomana Jeesuksesta. Millaista tällainen elämä voisi olla? Siinä kristitty voi palvella Jumalaa, harjoittaa hengellisyyttään, vastustaa syntiä ja tehdä paljon muita hyviä asioita, mutta tehdä ne kaikki itsestään käsin tai ikään kuin Jumalan auttamana.
Tällaiseen elämään kuuluvat avainasioina tahdon vapaus ja luja tahto, päätökset, lupaukset, jatkuva oma yrittäminen ja itsensä parantelu.
Lihallinen elämä on siis muutakin kuin saastaisia ajatuksia ja tekoja, ja se voi pukeutua hyvinkin uskonnolliseen asuun. Tärkeintä lihallisen elämän erottamisessa on se, että siinä Kristus ei ole kaikki kaikessa, vaan ihminen tekee ja tahtoo itse. Hänen huomionsa ei ole kiinnittynyt Vapahtajaan, joka on kuollut hänen puolestaan ja asuu nyt Henkensä kautta hänessä."
Jaakko Pirttiaho, Armo - kadotettu aarre
Onneksi Jumalalla ei ole mitään ongelmaa saada asioita oikealle tolalle tuossakaan tilanteessa. Jos vain Jumalan puhetta halutaan kuulla.
-
- tämän Raamatun paikan takia pyydän anteeksi kovia sanojani :-[
Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!
"Hän (Jumala) kehotti minua heti hyvän työn tehtyäni unohtamaan sen, aivan kuin sitä ei olisi koskaan tehtykään, ja elämään eteenpäin, kuin ei olisi tehty elettäkään Hänen hyväkseen. Muutoin hyvistä teoista tulisi minulle ansa."
"Varsin hyvätkin ihmiset alkoivat inhota itseään Jumalan valon kirkastuessa. Saarnaajien kuolema oli hitainta. Oli niin paljon mainetta ja hyviä töitä."
Frank Bartleman, Azusa-katu 312
-
Luin tämän ketjun alusta alkaen ja huomasin, että kirjoittajat käsittävät ihan eri tavoin sen, mitä synnillä tarkoitetaan.
Mielestäni ihminen on syntinen ja siitä syystä tekee syntisiä tekoja. Vaikka hän uskonelämänsä aikana oppisi välttämään joitakin syntisiä tekoja, silti edelleen joitakin syntejä jää jäljelle. En usko, että koskaan tulisi sellaista tilannetta, että uskovasta tulisi täysin syntiä tekemätön. Ja syntiä hän tekee koska on syntinen. Ihmisen ei pidä tehdä syntiä, jotta armo tulisi suuremmaksi, vaan asia nyt vaan kertakaikkiaan on niin, että ihmisessä oleva syntisyys aiheuttaa syntisiä tekoja jatkuvasti.
Toisenlainen versio tästä synti-sanasta näyttää olevan se, että ihminen tulee syntiseksi tekemällä syntisiä tekoja. Silloin lopettamalla syntisten tekojen tekemisen, voisi tulla synnittömäksi. Ongelma vaan mielestäni tässä on se, ettei ihminen koskaan voi täysin lopettaa syntisten tekojen tekemistä. Kun yhdestä synnistä pääsee eroon, Jumala jo osoittaa toisen synnin, joka vielä on jäljellä ja josta täytyy luopua.
Joku kirjoitti, ettei ihmisen vajavuutta pidä sekoittaa syntisyyteen. Mielestäni tuo puhe ihmisen vajavuudesta on vähän sellaista puolustelua kun ei haluta tunnustaa, että ollaan oikeasti syntisiä. Sitä sanaa voidaan käyttää kun halutaan välttää ei-muodikkaan synti-sanan käyttöä. Nimittäin kuka nykypäivän ihminen haluaisi kuulla olevansa syntinen? Mutta monet kyllä suostuvat myöntämään olevansa vajavaisia, se ei kuulosta niin pahalta eikä niin tuomitsevalta.
Kun on näin erilaiset käsitykset tuosta synti-sanasta, tulee väärinkäsityksiä.
-
Raamatun teksti on paikoitellen hyvin vaikeaselkoista ja ihminen voi tulla ihan epätoivoiseksi ymmärtäessään jonkin asian väärin. Jotkuthan eivät lue ollenkaan itse Raamattua vaan vain kuuntelevat raamattuopetuksia, jotta välttyisivät ymmärtämästä jotain väärin. Se on kyllä toisaalta ihan ymmärrettävääkin. Vaikka usko on hyvin yksinkertainen asia, niin että lapsikin sen voi ymmärtää, se voi toisaalta olla hyvin monimutkainenkin asia ja uskon perusasioiden kertausta tarvitaan jatkuvasti. Ja tässä ketjussahan ollaan tekemisissä juuri niiden perusasioiden kanssa. Mitä synti on? Miksi synnistä on päästävä eroon? Voiko ihminen päästä synnistä eroon? Miten ihminen voi päästä synnistä eroon?
Olen sitä mieltä, että ihminen kyllä voi tehdä parannusta erilaisista synneistä. Jumala voi Raamatun sanan tai saarnan tai ehkä suoran Pyhän Hengen puheen kautta kertoa ihmiselle, mistä synnistä hänen tulisi tehdä parannusta. Kuitenkaan se, että ihminen sitten tekee parannusta kyseisestä asiasta, ei tee tuosta ihmisestä täysin synnitöntä sillä kun yhdestä synnistä on päässyt eroon, Jumala osoittaa jo seuraavan asian, josta tulee tehdä parannusta. Ihmisessä on loputtomasti paranneltavaa.
-
Luin tämän ketjun alusta alkaen ja huomasin, että kirjoittajat käsittävät ihan eri tavoin sen, mitä synnillä tarkoitetaan.
Mielestäni ihminen on syntinen ja siitä syystä tekee syntisiä tekoja. Vaikka hän uskonelämänsä aikana oppisi välttämään joitakin syntisiä tekoja, silti edelleen joitakin syntejä jää jäljelle. En usko, että koskaan tulisi sellaista tilannetta, että uskovasta tulisi täysin syntiä tekemätön. Ja syntiä hän tekee koska on syntinen. Ihmisen ei pidä tehdä syntiä, jotta armo tulisi suuremmaksi, vaan asia nyt vaan kertakaikkiaan on niin, että ihmisessä oleva syntisyys aiheuttaa syntisiä tekoja jatkuvasti.
Toisenlainen versio tästä synti-sanasta näyttää olevan se, että ihminen tulee syntiseksi tekemällä syntisiä tekoja. Silloin lopettamalla syntisten tekojen tekemisen, voisi tulla synnittömäksi. Ongelma vaan mielestäni tässä on se, ettei ihminen koskaan voi täysin lopettaa syntisten tekojen tekemistä. Kun yhdestä synnistä pääsee eroon, Jumala jo osoittaa toisen synnin, joka vielä on jäljellä ja josta täytyy luopua.
Joku kirjoitti, ettei ihmisen vajavuutta pidä sekoittaa syntisyyteen. Mielestäni tuo puhe ihmisen vajavuudesta on vähän sellaista puolustelua kun ei haluta tunnustaa, että ollaan oikeasti syntisiä. Sitä sanaa voidaan käyttää kun halutaan välttää ei-muodikkaan synti-sanan käyttöä. Nimittäin kuka nykypäivän ihminen haluaisi kuulla olevansa syntinen? Mutta monet kyllä suostuvat myöntämään olevansa vajavaisia, se ei kuulosta niin pahalta eikä niin tuomitsevalta.
Kun on näin erilaiset käsitykset tuosta synti-sanasta, tulee väärinkäsityksiä.
Olet täysin oikeassa. Tuon punaisen lisäksi, seurakuntiin ovat tuontitavarana tulleet psykologiset opit (made in USA), joiden mukaan teot, joita ennen pidettiin synteinä, selitetäänkin nyt ihmisen rikkinäisyyden seurauksiksi. Tällöin asia hoituu, kun ihminen vain eheytyy.
Rikkinäinen ihminen on avuton olosuhteiden uhri, kun taas synnintekijä on vastuussa tekemisistään.
Tuntuuko tutulta? Kuitenkin on monia, jotka näkevät tällaisten asioiden käsittelyn vain joutavana saivarteluna, sanakikkailuna ja olkiukkojen rakenteluna.
-
Olet täysin oikeassa. Tuon punaisen lisäksi, seurakuntiin ovat tuontitavarana tulleet psykologiset opit (made in USA), joiden mukaan teot, joita ennen pidettiin synteinä, selitetäänkin nyt ihmisen rikkinäisyyden seurauksiksi. Tällöin asia hoituu, kun ihminen vain eheytyy.
Rikkinäinen ihminen on avuton olosuhteiden uhri, kun taas synnintekijä on vastuussa tekemisistään.
Tuntuuko tutulta? Kuitenkin on monia, jotka näkevät tällaisten asioiden käsittelyn vain joutavana saivarteluna, sanakikkailuna ja olkiukkojen rakenteluna.
Minä en tunne sellaista psykologista oppia, jota srk:ssa harrastetaan.
Tiedän sellaisen, missä pienessä ryhmässä käsitellään tunnevammaisten ihmisten traumojen syitä, josta oireilut johtuvat. Kun esille tulleita tunnevammoja käsitellään, niin tämä rikkinäinen ihminen on prosessin aikana täysin vastuullisena.
Tarvittaessa, yleensä melkein aina, hän myös tekee parannuksen niissä puitteissa, missä on itse osallinen asiaan. Ja siinä rukoillaan parantumista Jeesukselta. Kaikki tapahtuu Jumalan Hengen valokeilassa.
Aina on niitä, jotka jäävät "psykomarkkinoiden" kestoasiakkaaksi eivätkä koskaan pääse rikkinäisyydestään, vaan nautiskelevat. Sellaisia ei voi auttaa, koska eivät tahdo tulla eheäksi. Tämä on murheellista.
Mutta terveessä ehetymisessä otetaan itse vastuuta omista asioista, muuten ei eheytymistä tapahdu!
-
Ymmärrän samoin kuin Marjatta. Kiitos Herralle siitä mitä Hän saa aikaan.
-
En tiedä minkälaisissa seurakunnissa käytte. Itse olen törmännyt seurakunnassani outoon opetukseen, jossa kuulijoista yritettiin kitkeä "ruma ankanpoikanen" -syndroomaa hokemalla: "Minä olen hyvä, sinä olet hyvä…"
Hyvä itsetunto on päivän sana myös hengellisissä yhteyksissä. Se on kuitenkin jotain muuta kuin se totuudellinen itsetuntemus, josta Raamattu puhuu.
-
Jos ihmisessä oleva syntiturmelus kielletään, se on sekä totuuden kieltämistä että pakoa todellisuudesta. Kaikkinainen sisäinen parantuminen on todellisesti tapahtuvaa ja raamatullista. On esimerkiksi paljon ihmisiä, joita on lapsesta saakka poljettu ja hylätty. Kristuksen haavojen kautta he voivat parantua ja kasvaa vastuullisiksi aikuisiksi. Jeesuksen rakkauden ja armon turvissa voidaan kohdata oma raadollinen totuus, kuin myös käsitellä traumaattiset asiat.
-
En tiedä minkälaisissa seurakunnissa käytte. Itse olen törmännyt seurakunnassani outoon opetukseen, jossa kuulijoista yritettiin kitkeä "ruma ankanpoikanen" -syndroomaa hokemalla: "Minä olen hyvä, sinä olet hyvä…"
Olin itse aikoinaan mukana (uus)karismaattisessa toiminnassa, ja niissä kuvioissa tuon tapaisia pikaterapioita harrastettiin jonkin verran.
Tyypillisesti juuri puhujanpöntöstä joku vierailija käski sanomaan perässä asioita tai huutamaan jotain voimahuutoja.
Samaan sarjaan kuuluvat mielestäni raamatunlausekokoelmat, joita lukemalla inhimillisten ominaisuuksien oli tarkoitus muuttua ajan saatossa "paremmiksi", esimerkiksi ujous muuttuu rohkeudeksi jne.
-
Onhan tuossa psykologiassakin omat hyvät puolensa. Jos joku käyttäytyy mielestäni jotenkin oudosti, voin vähän ymmärtää, mistä hänen käytöksensä johtuu, jos saan selville jotain hänen taustastaan hänen itsensä tai jonkun hänen läheisensä kertomana. Silloin voin ehkä vähän yrittää katsoa asioita myös hänen näkökulmastaan, jolloin joku tietynlainen reagointi jossain tilanteessa tuleekin ymmärrettäväksi.
Yhteen aikaan tuli luettua Seppo Jokisen (terapeutti, pastori) sielunhoidollisia kirjoja (vai mitä nimeä niistä nyt käyttäisi). Niistä sai ymmärrystä ihmisten käytökselle. Muistaakseni jokaisen luvun lopussa oli myös rukous, joka käsitteli sen luvun aiheena olevia ongelmia. Mutta ehkä noita kirjoja lukiessa tuli liiaksikin keskityttyä vain ongelmiin. Ehkä on vaan niin, että on hyväksyttävä se, että ihmiset ja tämä elämä yleensäkään ei ole täydellistä.
-
Olen nykyään vähän allerginen sanoille "rikkinäinen, särkynyt, eheä, eheytyminen". Tulee ihan ahdistava olo noista. En jaksa minkäänlaista ns. hempeilyä nykyään. (Tulikohan oikeat sanavalinnat tähän viestiin? :-X)
-
Olen nykyään vähän allerginen sanoille "rikkinäinen, särkynyt, eheä, eheytyminen". Tulee ihan ahdistava olo noista. En jaksa minkäänlaista ns. hempeilyä nykyään. (Tulikohan oikeat sanavalinnat tähän viestiin? :-X)
Saatat olla väsynyt ja kaikki tällainen torjututtaa sinua. Ja niin on hyvä. :)
Mutta voin sanoa, että eheyttä edeltää rankka ja raaka työskentely, jota voi verrata mottimetsässä puurtamiseen väsyksiin asti. Se on kovaa, kun uskaltaa katsoa kipeitä asioita suoraan "silmiin", myöntää ne asia kerrallaan ja suostua parannettavaksi. Jeesus tahdon tulla terveeksi/eheäksi. Hän sen tekee Henkensä kautta. Eli siinä on hempeily kaukana.
Voimia sinulle tässä elämän vaiheessa, jossa nyt olet!
-
Kiitoksia vaan voimien toivottamisesta.
_____________________________
EDIT: Poistin tekstiä tästä viestistäni.
-
(edit)
-
Mitä siis tarkoitat vajavaisuudella, joka ei ole syntiä? ???
-
(Editoitu ankaralla itsekritiikillä).
-
Taisto kirjoitti: "...isänä hänen on hankittava perheelle elanto. Mutta hän kykenee
siihen vain vajavaisesti, ja perhe joutuu ainakin ajoittain näkemään nälkää. Tekeekö hän siis syntiä?
Jonkun mielestä saattaa tehdä."
Tuossa esimerkissä ei kyllä ollut mitään syntiin liittyvää. ???
Aika erikoinen ajatuskulku, jos joku pitää tuollaista syntinä.
Taisto kirjoitti: "Esimerkkejä löytyy myös toisinpäin: joku tekee selvästi syntiä mutta puolustelee sitä vajavaisuudella."
Joo, no tuotahan kyllä tapahtuu.
-
- tämän Raamatun paikan takia pyydän anteeksi kovia sanojani :-[
Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä!
"Hän (Jumala) kehotti minua heti hyvän työn tehtyäni unohtamaan sen, aivan kuin sitä ei olisi koskaan tehtykään, ja elämään eteenpäin, kuin ei olisi tehty elettäkään Hänen hyväkseen. Muutoin hyvistä teoista tulisi minulle ansa."
"Varsin hyvätkin ihmiset alkoivat inhota itseään Jumalan valon kirkastuessa. Saarnaajien kuolema oli hitainta. Oli niin paljon mainetta ja hyviä töitä."
Frank Bartleman, Azusa-katu 312
kiitos , taidat olla ainoa joka on millään foosumilla toteuttanut Raamatun sanaa ja antanut anteeksi. arvosta tätä todella :)
-
Itse koen etten osaa Jumalan edessä rehellisesti tunnustaa syntejä tai syntisyyttä jos en tajua nimenomaan jotain tekoa väärksi.
siksi en myöskään omista oikeaa ymmärrystä synnistä.
jos katson maailman ihmisten tekoja tajuan kyllä heidän motiivinsa läpeensä itsekkäiksi, mutta en silti näe miten tunnustaisin itseni rehellisen syntiseksi.
voin sen kyllä tehdä jos joku käskee ja Raamattu kehottaa mutta muuten en sitä näe (ainakaan aina). Joten en siksi käsitä miksi pitäisi olla aina tietoinnen siitä. Paavali kovasti korostaa meidän hengellisyyttä ja sitä kuinka olemma Jeesuksen seuraajia tai hengessä vaeltajia joten täytyisi sekin puoli jotenkin tajuta. Ainakin jotta sen jotenkin "osaisi" sen hengessä vaeltamisen. jos se kerran "käsketään" tehdä.
Kaiken kaikkiaan Paavalin opetukset on niin vaikeita että luen aina mieluummin Jumalan suurista teoista VT:n puolelta ja siten opin mitä Jumala on , eikä siinä tarvitse miettiä tai keskittyä siihen mitä itse on.
-
Kävin nopeasti läpi tämän vanhan ketjun, siinä oli paljon hyviä asioita, joskin niistä oli erimielisyyttäkin.
Keskusteluissa ja myös seurakunnissa voi tehdä semmoisen havainnon, että evankeliumina pidetään ikäänkuin "pirtelönä". Tarkoitan sitä, että otetaan 50% lakia ja 50% evankeliumia, kaadetaan ne astiaan ja sekoitetaan tehosekoittimella niin, ettei kumpaakaan voi erottaa.
Otetaan yksi esimerkki, jota täällä on usein vilautettu. Se on Matt. 6:15: "…mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne."
Toinen suosittu kohta on tämä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Tämän ketjun otsikkona on: "Miten minun lopulta käy?" Jos tarkastelen vaikka vaan noita kahta Raamatun kohtaa, niin on vastattava rehellisesti, etten voi niistä kummastakaan olla varma omalla kohdallani, tai jos ajattelen niistä selviytyväni, en ole ehdottoman rehellinen.
On kuitenkin olemassa yksi asia ylitse muiden. Se on Jumalan armo. Jos selviytyisin noista jotenkin voimallani, omalla päätökselläni tai Jumalan avulla, en enää olisi täysin riippuvainen Jumalan armosta.
-
Jos katson itseeni ja omiin mahdollisuuksiini, niin epävarmuus on todennäköistä.
Mutta katsoessani Kristukseen, jossa on ei vain tuleva, vaan tämän hetkinen toivo, todennäköisyys on taattu.
Olen kaikessa Kristuksen varassa. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa koko painollani Häneen. Ja tiedän olevani taivastiellä ja pääseväni perille.
Tämä ei sulje pois sitä, että joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea. Valvominen on välttämätön ja sekin on Jumalan vaikuttamaa.
Jumala Kristuksessa ei ole epävarma. Siksi parasta nöyrästi luottaa Jeesukseen Kristukseen ja uskoa, että Hän joka on alkanut meissä hyvän työnsä on saattava sen loppuunkin asti.
-
Jos katson itseeni ja omiin mahdollisuuksiini, niin epävarmuus on todennäköistä.
Mutta katsoessani Kristukseen, jossa on ei vain tuleva, vaan tämän hetkinen toivo, todennäköisyys on taattu.
Olen kaikessa Kristuksen varassa. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa koko painollani Häneen. Ja tiedän olevani taivastiellä ja pääseväni perille.
Tämä ei sulje pois sitä, että joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea. Valvominen on välttämätön ja sekin on Jumalan vaikuttamaa.
Jumala Kristuksessa ei ole epävarma. Siksi parasta nöyrästi luottaa Jeesukseen Kristukseen ja uskoa, että Hän joka on alkanut meissä hyvän työnsä on saattava sen loppuunkin asti.
Aamen!
Fil. 4:13. Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.
-
Ei pidä sekoittaa toisiinsa armon vastaanottamista ja itse armoa, sillä ne ovat eri asioita.
Jos tätä lähdemme pohtimaan, niin ollaan menossa jo etäälle siitä mistä keskustelu alkoi,
mennään sanojen semantiikan ja pragmatiikan puolelle. Kielifilosofiaan siis.
Ehdotan että pysytään kuitenkin "maallikkoteologiassa", jos sopii.
Huomaan nyt perustavaa laatua erilaisen käsityksen edellä olevissa lauseissa ja aiemmissa viesteissä. Onko niin oikeasti, on toinen juttu. Ensimmäiseksi täytynee kysyä missä armo on ja missä armahtaminen tapahtuu? Jumalan luona vai ihmisen luona?
On tärkeää ymmärtää, missä armahtaminen tapahtuu. Armahtaminen on historiallinen ja jo 2000 vuotta sitten tapahtunut tosiasia. Se tapahtui Jumalan sydämessä, kun Jeesus kuoli ristillä. Tai ehkä on parempi sanoa, että armahdus astui silloin voimaan (2. Kor. 5:19). Ja jokainen, joka uskoo evankeliumin, pääsee siitä henkilökohtaisesti osalliseksi.
Mutta on kohtalokasta, jos armo ja armon vaikutukset sekoitetaan toisiinsa. Armo on siis Jumalan sydämessä ja mielessä, armon vaikutukset taas ilmenevät tavalla tai toisella ihmisessä.
-
Raamatussa on monia kohtia, joissa Herra antaa välitöntä armoa eli armahtaa ihmistä.
Esim.
"Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä." (Luuk. 10:33)
-
Tämä oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ketju, kun sen nyt ajan kanssa luin ihan kokonaisuudessaan ja monissa kohdin sisältäni nousi aamennusta! :)
Paljon käsiteltiin samoja asioita ja alueita, kuin ketjussa: Mitä on valvominen?
-
Mutta on kohtalokasta, jos armo ja armon vaikutukset sekoitetaan toisiinsa.
Kohtalokastako? Onko siis niin, että keskeiset asiat on ymmärrettävä täydellisesti,
voidakseen pelastua?
Minun ymmärrykseni ei ole täydellistä. Uskon kuitenkin Jeesukseen.
Näitä kahta lyhyttä lausetta voisi vaikka pitää minun uskontunnustuksenani.
Riittäkö se?
-
Mutta on kohtalokasta, jos armo ja armon vaikutukset sekoitetaan toisiinsa.
Kohtalokastako? Onko siis niin, että keskeiset asiat on ymmärrettävä täydellisesti,
voidakseen pelastua?
Minun ymmärrykseni ei ole täydellistä. Uskon kuitenkin Jeesukseen.
Näitä kahta lyhyttä lausetta voisi vaikka pitää minun uskontunnustuksenani.
Riittäkö se?
Kohtalokasta se voi olla erityisesti tämän elämän kannalta. Mutta pahimmassa tapauksessa pettyy aiheetta Jumalaan ja jättää koko uskon, kun ei tunnu enää miltään. Saattaa nykyisin olla yleistäkin, kun tunteita yritetään saada aikaan vippaskonsteilla.
Historia kertoo mielenkiintoisen tapauksen Paavo Ruotsalaisen ajoilta. Pari nuorta miestä lähti pitkän taipaleen takaa tapaamaan Paavoa, kun uskonelämä ei tuntunut enää miltään. Pojat kertoivat huolensa hetimiten Paavolle, joka totesi vain ykskantaan: "Vai otti jo pois?" Ei sanonut muuta, lämmitti saunan pojille ja valmisti heille yösijan. Pojat pohtivat yöntienoona, että mitä se tarkoitti: "vai otti jo pois?" Seuraavana päivänä käydyissä keskusteluissa käytiin läpi armoa ja armon vaikutuksia ja sitä että ne ovat kokonaan eri asioita. Armo on Jumalan sydämellä, armon vaikutukset ovat meissä. Ja niin pojat lähtivät iloisella mielellä kotimatkalle.
-
Mutta on kohtalokasta, jos armo ja armon vaikutukset sekoitetaan toisiinsa.
Kohtalokastako? Onko siis niin, että keskeiset asiat on ymmärrettävä täydellisesti,
voidakseen pelastua?
Minun ymmärrykseni ei ole täydellistä. Uskon kuitenkin Jeesukseen.
Näitä kahta lyhyttä lausetta voisi vaikka pitää minun uskontunnustuksenani.
Riittäkö se?
Kohtalokasta se voi olla erityisesti tämän elämän kannalta. Mutta pahimmassa tapauksessa pettyy aiheetta Jumalaan ja jättää koko uskon, kun ei tunnu enää miltään. Saattaa nykyisin olla yleistäkin, kun tunteita yritetään saada aikaan vippaskonsteilla.
Historia kertoo mielenkiintoisen tapauksen Paavo Ruotsalaisen ajoilta. Pari nuorta miestä lähti pitkän taipaleen takaa tapaamaan Paavoa, kun uskonelämä ei tuntunut enää miltään. Pojat kertoivat huolensa hetimiten Paavolle, joka totesi vain ykskantaan: "Vai otti jo pois?" Ei sanonut muuta, lämmitti saunan pojille ja valmisti heille yösijan. Pojat pohtivat yöntienoona, että mitä se tarkoitti: "vai otti jo pois?" Seuraavana päivänä käydyissä keskusteluissa käytiin läpi armoa ja armon vaikutuksia ja sitä että ne ovat kokonaan eri asioita. Armo on Jumalan sydämellä, armon vaikutukset ovat meissä. Ja niin pojat lähtivät iloisella mielellä kotimatkalle.
Sana kohtalokas sai asian kuulostamaan kovin dramaattiselta... Se, että asioita välillä
sekoittaa toisiinsa, milloin enemmän ja milloin vähemmän, on väistämätöntä koska olemme
vajavaisia. Ehkäpä uskovien yhteys ja toinen toisensa tukeminen voi tässä auttaa.
-
Historia kertoo mielenkiintoisen tapauksen Paavo Ruotsalaisen ajoilta. Pari nuorta miestä lähti pitkän taipaleen takaa tapaamaan Paavoa, kun uskonelämä ei tuntunut enää miltään. Pojat kertoivat huolensa hetimiten Paavolle, joka totesi vain ykskantaan: "Vai otti jo pois? Luotti niin paljon teihin, nuoriin miehiin?" Ei sanonut muuta, lämmitti saunan pojille ja valmisti heille yösijan. Pojat pohtivat yöntienoona, että mitä se tarkoitti: "vai otti jo pois?" Seuraavana päivänä käydyissä keskusteluissa käytiin läpi armoa ja armon vaikutuksia ja sitä että ne ovat kokonaan eri asioita. Armo on Jumalan sydämellä, armon vaikutukset ovat meissä. Ja niin pojat lähtivät iloisella mielellä kotimatkalle.
Lisäsin tuon lihavoidun, en vain ensin muistanut sitä.
-
Mutta on kohtalokasta, jos armo ja armon vaikutukset sekoitetaan toisiinsa.
Kohtalokastako? Onko siis niin, että keskeiset asiat on ymmärrettävä täydellisesti,
voidakseen pelastua?
Minun ymmärrykseni ei ole täydellistä. Uskon kuitenkin Jeesukseen.
Näitä kahta lyhyttä lausetta voisi vaikka pitää minun uskontunnustuksenani.
Riittäkö se?
Kohtalokasta se voi olla erityisesti tämän elämän kannalta. Mutta pahimmassa tapauksessa pettyy aiheetta Jumalaan ja jättää koko uskon, kun ei tunnu enää miltään. Saattaa nykyisin olla yleistäkin, kun tunteita yritetään saada aikaan vippaskonsteilla.
Historia kertoo mielenkiintoisen tapauksen Paavo Ruotsalaisen ajoilta. Pari nuorta miestä lähti pitkän taipaleen takaa tapaamaan Paavoa, kun uskonelämä ei tuntunut enää miltään. Pojat kertoivat huolensa hetimiten Paavolle, joka totesi vain ykskantaan: "Vai otti jo pois?" Ei sanonut muuta, lämmitti saunan pojille ja valmisti heille yösijan. Pojat pohtivat yöntienoona, että mitä se tarkoitti: "vai otti jo pois?" Seuraavana päivänä käydyissä keskusteluissa käytiin läpi armoa ja armon vaikutuksia ja sitä että ne ovat kokonaan eri asioita. Armo on Jumalan sydämellä, armon vaikutukset ovat meissä. Ja niin pojat lähtivät iloisella mielellä kotimatkalle.
Sana kohtalokas sai asian kuulostamaan kovin dramaattiselta... Se, että asioita välillä
sekoittaa toisiinsa, milloin enemmän ja milloin vähemmän, on väistämätöntä koska olemme
vajavaisia. Ehkäpä uskovien yhteys ja toinen toisensa tukeminen voi tässä auttaa.
Juurikin tähän sanoisin AAMEN!
Uskoisin, ettei meistä kukaan ymmärrä täysin armoa, sen laajuutta, syvyyttä ja korkeutta ja juurikin siksi, että me ihmiset olemme jokainen näiden hengellistenkin asioiden kohdalla itsessämme vajavaisia ja täydellisiksi tulemme vasta sitten, kun vajaa lakkaa ja täydellisyys kerran alkaa.
Meillä on paha tapa mittailla toinen toistamme, milloin toisen armon ymmärärtämisen vähyyttää, milloin sen runsautta, milloin lainalaisuutta ja milloin laittomuutta.
Heilumme ja hääräämme omine mittatikkuinemme ja puntareinemme, arvioimme ja arvostelemme........ ja kuitenkaan......... Jumala ei meille kenellekään antanut tällaista
mitta- ja puntarimiehen virkaa!
Vaan sanoo yksinkertaisesti ja selkeästi Sanassaan:
Snl.16 -38
16:11 Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.
Snl 16 -92
16:11 Puntari on Herran, vaaka on Herran, hänen ovat kaikki punnukset.
Tärkeän asian ja viisauden sanoit tässä:
Taisto: "Ehkäpä uskovien yhteys ja toinen toisensa tukeminen voi tässä auttaa."
Voi kunpa me osaisimmekin arvostelemisen ja mittailemisen sijasta tulla rinnalle ja asettaa oman olkamme sinne toisen kuorman alle silloin, kun näemme, ettei joku jaksa armoon täysin luottaa tai ei jaksaa kuormaansa yksin kantaa.
Mutta ei, me vain huikimme sivusta, että ui lujempaa tai anna olla, kyllä armo kantaa ja joskus ajaudut rantaan, mutta kukaan ei tajua heittää edes pelastusrengasta, saatika heittäytyä itse aaltoihin ja mennä apuun renkaan kanssa.
-
Jos katson itseeni ja omiin mahdollisuuksiini, niin epävarmuus on todennäköistä.
Mutta katsoessani Kristukseen, jossa on ei vain tuleva, vaan tämän hetkinen toivo, todennäköisyys on taattu.
Olen kaikessa Kristuksen varassa. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa koko painollani Häneen. Ja tiedän olevani taivastiellä ja pääseväni perille.
Tämä ei sulje pois sitä, että joka luulee seisovansa katsokoon ettei lankea. Valvominen on välttämätön ja sekin on Jumalan vaikuttamaa.
Jumala Kristuksessa ei ole epävarma. Siksi parasta nöyrästi luottaa Jeesukseen Kristukseen ja uskoa, että Hän joka on alkanut meissä hyvän työnsä on saattava sen loppuunkin asti.
Aamen ja Hallelujaa! ;D
Jostain olen lukenut lähetyssaarnaajasta, jonka piti kääntää jonkin heimon kielelle Joh. 3:16,
mutta tuon heimon sanastosta puuttui kokonaan sana "uskoo" ja hän pohti ja pohti, miten tuon jakeen kääntäisi.
Sitten hänelle tuli vieras, joka totesi istuessaan tuoliin, että; "Tuntuupa hyvältä saada istua koko painollaan tähän tuoliin" ja niin tuolla lähetyssaarnaaja alkoi "raksuttaa" ja hän käänsi tuon jakeen näin: (Huom! ulkomuistista)
Joh.3:16
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen luottaa (turvautuu?) koko painollaan, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Eli voisi sanoa jopa näin, että viestisi piti sisällään "täyden evankeliumin"! :)
-
Olipa mielenkiintoista lukea lähetyssaarnaajan Raamatun jakeen kääntämisen lopputulosta! :)
Sitä ei arvaa, että oma ajatus ei ole omaa. :D
-
Olipa mielenkiintoista lukea lähetyssaarnaajan Raamatun jakeen kääntämisen lopputulosta! :)
Sitä ei arvaa, että oma ajatus ei ole omaa. :D
Etsin vielä, jos vain löydän, mistä olen sen lukenut ja oliko se ihan sana sanalta tuo,
minkä tuohon ulkomuistista laitoin..
Mutta näinhän se on, että me saamme kulkea meille edeltä valmistetuissa
teoissa ja kun Pyhä Henki asuu meissä, meidän ei tarvitse murehtia, mitä
meidän tulisi sanoa, vaan Jumalan Henki meissä hoitaa tuon tehtävän
puolestamme.
Minua siunasi kovasti tuo lyhyt ja ytimekäs tekstisi, jossa oli mielestäni kaikki tarpeellinen. :)
-
Ihminen joutuu helvettiin ilman Kristusta. Siitä voi saada jonkinlaisia esimakuja jo tässä ajassa. Vaikeimpina aikoina helvetti tuntuu olevan lähempänä kuin taivas. Eikä se edes tunnu epäreilulta.
"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa."
-
Ihminen joutuu helvettiin ilman Kristusta. Siitä voi saada jonkinlaisia esimakuja jo tässä ajassa. Vaikeimpina aikoina helvetti tuntuu olevan lähempänä kuin taivas. Eikä se edes tunnu epäreilulta.
"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa."
Jumalan kaikkivoipaa ja Hänen parhaaksi katsomaansa siunausta Sinulle Mice!
Muista: Kaikki Sinä voit Hänessä joka Sinua vahvistaa ja tukee lujalla ja vakaalla kädellään.
Hänen kätensä ei ole lyhyt auttamaan, eikä Hänen korvansa kuuro kuulemaan!!
On olemassa Kallio, joka ei horju!
-
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Kannattaa silloin tällöin kerrata.
-
Uskoisin, ettei meistä kukaan ymmärrä täysin armoa, sen laajuutta, syvyyttä ja korkeutta ja juurikin siksi, että me ihmiset olemme jokainen näiden hengellistenkin asioiden kohdalla itsessämme vajavaisia ja täydellisiksi tulemme vasta sitten, kun vajaa lakkaa ja täydellisyys kerran alkaa.
Meillä on paha tapa mittailla toinen toistamme, milloin toisen armon ymmärärtämisen vähyyttää, milloin sen runsautta, milloin lainalaisuutta ja milloin laittomuutta.
Heilumme ja hääräämme omine mittatikkuinemme ja puntareinemme, arvioimme ja arvostelemme........ ja kuitenkaan......... Jumala ei meille kenellekään antanut tällaista mitta- ja puntarimiehen virkaa!
Lukiessani tätä vanhaa ketjua törmäsin tähän tekstiin. Siinä olevat ajatukset ovat tulleet tutuiksi monissa muissakin yhteyksissä hengellisistä asioista keskusteltaessa. Vaikka ei suoraan sanota, niin siitä on luettavissa ajatus, ettei asioista pidä keskustella siksi, ettei tulisi riitaa ja erimielisyyttä.
Mutta sitä vartenhan nämä foorumit ovat, että täällä katsotaan asioita eri näkökulmista ja silloin omakin ymmärrys voi avartua. Raamatusta nousee väkevänä kehoitus tutkia yksin ja toisten kanssa onko asia niin kuin niiden sanotaan olevan (esim. Ap. t. 17:11).
Ja mitä Paavaliin tulee, niin hänelle, jos kenelle, oli uskottu "evankeliumin mittatikku", jonka mukaan muidenkin tulisi vaeltaa (1. Kor. 15:1,2). Ja Jumalan kansalle on Paavalinkin jälkeen kaikkina aikoina uskottu sama tehtävä.
-
Kirjoitin tämän ensin Kirjallisuutta koskevaan ketjuun, koska siellä käsitellään vanhurskauttamista ja siihen liittyvää. Aihe sopii kuitenkin paremmin tämän otsikon alle, joten siirrän sen tähän.
Joidenkin mielestä tämä on turhaa sanoilla kikkailua. Kuitenkin nämä ovat perusasioita, jotka merkitsevät uskovalle käytännössä erittäin paljon ja antavat sisäisen rauhan. Koetan saada sanottua tämän tärkeän asian (satunnaiselle lukijalle) vielä jonkinlaisena "rautalankamallina" mahdollisimman yksinkertaisesti:
Uskonvanhurskaus = luettu vanhurskaus (Kts. Room. 4. luku, siellä tämä asia on sanottu 11 kertaa).
Uskonelämän perusta on alusta loppuun luetussa vanhurskaudessa, voidaan puhua myös vanhurskautuksesta tai vanhurskauttamisesta. Kun jumalaton ihminen vanhurskautetaan, hänestä tulee Jumalan silmissä kelvollinen ja mitat täyttävä. Ihmisten silmissä tällainen ihminen ei kuitenkaan aina näytä vanhurskaalta, koska hänen tilansa ei useinkaan vastaa sitä korkeaa asemaa, mikä hänellä (jo) on. Pyhitys on sitä, että ihmisen tila lähestyy tuota korkeaa asemaa.
Koko Evankeliumin "juju" on siinä, että Ansioituneen pyhyys luetaan ansiottoman hyväksi. Tämä on hullutusta maailmalle ja vain sen kokeneella on mahdollisuus ymmärtää asia.
Sana "vanhurskautus" on jossain määrin hankala, mutta suomenkielellä ei ole ilmaisua, jossa yhdellä sanalla voitaisiin ilmaista tuon sanan valtava sisältö. Ihmisen pelastuksen kannalta tärkeintä on se, että hän on vanhurskautettu. Jos ei ole, hän ei voi koskaan levätä, koska hänellä on aina sisimmässään tunto siitä, ettei hän ole kelvollinen Jumalan edessä. Tällainen ihminen häärää aina itsensä ympärillä ja koettaa omilla teoillaan olla Jumalalle kelpaava. Vanhurskautettu voi levätä valmiin ja täydellisen työn varassa.
"Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" (1. Kor. 1:21).
-
Hyvin tiivistät tämän asian selväksi, Paulus.
Tuossa asian ytimessä voi todellakin levätä, eikä ole enää paineita ponnistella tai "häärätä" niinkuin sanoit.