Viittaat Mice ilmeisesti tähän aiempaan viestiisi:
Minulla on joka päivä profetaallisuutta elämässä, jos luen Jumalan sanaa. Kokemus on se, että ohjaa aina Jeesuksen luokse. Koko Jumalan sana on profetaallista.
Mitäpä tuohon voi sanoa, kuin että kiitos Jumalalle. Tuossa on kaiken profetaalisuuden alku ja perusta, ja oli hyvä että toit tuon tässä esille.
Hain avauksessani kuitenkin enemmän kokemuksia profetian armolahjan ilmenemistä seurakunnan keskellä (eli uskovien välillä), josta Raamatussa puhutaan. Minulla ei ole henkilökohtaisesti hirveästi kokemusta varsinaisesti seurakunnan keskellä toimimisesta, olen enimmäkseen ollut uskovien kanssakäymisessä 2-3 kesken tai korkeintaan olohuoneeseen mahtuvissa porukoissa. Näihin on kuitenkin melko usein siunaantunut ystäviä joilla on toiminut profetian armolahja. Lähinnä kokemukseni ovat olleet henkilökohtaisia vahvistuksia asioissa joissa olen etsinyt kovasti johdatusta, ja hapuillut enkä ollut ihan varma mikä olisi hyvä tie. Välillä on saanut kokea ihan hämmästyttäviä juttuja, kun rukoilija ei ole tiennyt mitään asioistani ja on tuonut jonkun tosi täsmällisen tilanteeseen liittyvän sanan. Välillä näitä on tullut myös tekstiviesteillä tai postikorteilla yms.
Joo, hienoa että olet saanut vahvistuksia noin.
Kerron yhden hyvin henkilökohtaisen asian nyt. Se on positiivinen kokemus ja kokemus jatkuu.
Nuorena miehenä elin avoliitossa naisen kanssa. Elin kuten olisin avioliitossa. Sitten Jumala lähestyi voimakkaasti minua ja aloin tunnustamaan uskoani. Samalla alkoi vaivaamaan se, että elän avoliitossa. Rukoilin että avopuolisoni tulisi uskoon ja voisin mennä hänen kanssaan naimisiin.
Olin ihan epätoivoinen, koska rakastin tuota naista ja olin jo elänyt kuten nainen ja mies elävät. Eräässä kotikokouksessa toin asian esille rukoustilanteessa kahden kesken erään voimakkaasti profetaallisen ihmisen kanssa. Hän rukoili puolestani hetken ja sanoi hyvin painokkaasti, että me emme aina saa sitä mitä haluaisimme ja pitää osata päästää irti. No, lähes sekosin.
Uskoin sitä sanomaa, mutta en päästänyt irti. Kerroin tämän saman ongelmani eräälle lähisukulaiselle. Hän sanoi, että Raamatun mukaan Jumala vihaa hylkäämistä ja lohdutti minua vaikean tilanteeni keskellä. Taisipa mainita jotain avovaimoni uskoontulemisestakin. Ei aikaakaan kun avovaimoni tuli aivan pystymetsästä uskoon. Jumala suorastaan kaappasi hänet pois itselleen. Se oli käsittämätön ihme. Menimme naimisiin ja olemme edelleen naimisissa.
Se Raamatun aito profetaallisuus oli oikeassa. Jumala vihaa hylkäämistä.
