Hyviä kokemuksia aidosta profetaalisuudesta?

[rupattelija]

-

[Oloneuvos]

Niin, kaikki profetiat tulee aina koetella Sanalla hengen sävyssä katsomatta henkilöön, onko Jumalasta vai ei.
Kun jos profetia ei ole Jumalasta, se ensimmäinen vaietkoon, sanoo Raamattu, kunhan kaikki tapahtuu keskinäisen rauhan mukaan, niin seurakunta pääsee rakentumaan Kristuksessa.

Minä nyt profeteeraan, että tuossa on jotain epäraamatullista. Edelleen profeteeraan, että joko Rupattelijan (tervetuloa muuten palstalle) tai Janon tekisi mieli kysyä, että mikä siinä on epäraamatullista, mutta epäröivät sitä tehdä, kun kerran kumpaakaan tuntematta tällaisia profeteerasin.

[Oloneuvos]

Tarkoitan, että nykyään uskovat (ei kaikki, vaan osa heistä) on "ihmekeskeisiä uskovia, joille Jumalan Sana ei ole enää keskeisin keskipiste, vaan profetiat, joita he hakevat juosten ja siksi tällä tavalla rakkaus on päässyt kylmenemään. Vain ainoastaan Jumalan Sana suojelee rakkauden kylmenemiseltä pois.

Joh. 15:3 kohdan mukaan Sana puhdistaa ja varjelee rakkauden kylmenemiseltä. No hyvää yötä Jeesus myötä. 

Tapasin 90-luvulla miehen, joka oli ollut 10 vuotta vankileirillä Neuvostoliitossa. Ei siellä saanut pitää Raamattua eikä tämä mies ollut ennen vankilaan joutumistaan ehtinyt vielä paljonkaan lukemaan Raamattua. Hän kertoi, että muisti yhden jakeen Raamatusta, tämän: "Kristus teissä on kirkkauden toivo!" Ja tuon jakeen "voimasta" hän varjeltui uskossa ne 10 vuotta.

Se on kyllä totta, että olemme saaneet suuren lahjan saatuamme äidinkielellämme Raamatun ja olemme hyvin ymmärtämättömiä jos jätämme sen pölyttymään kirjahyllyyn. "Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin" ja kuinka voisimme totella sanaa jos emme sitä edes tutki. On surullista katsella kuinka monet rakentavat uskonelämäänsä hiekalle eikä sanan kallioperustukselle.

[rupattelija]

-

[NanoK]

Nuorena miehenä elin avoliitossa naisen kanssa. Elin kuten olisin avioliitossa. Sitten Jumala lähestyi voimakkaasti minua ja aloin tunnustamaan uskoani. Samalla alkoi vaivaamaan se, että elän avoliitossa. Rukoilin että avopuolisoni tulisi uskoon ja voisin mennä hänen kanssaan naimisiin.

Olin ihan epätoivoinen, koska rakastin tuota naista ja olin jo elänyt kuten nainen ja mies elävät. Eräässä kotikokouksessa toin asian esille rukoustilanteessa kahden kesken erään voimakkaasti profetaallisen ihmisen kanssa. Hän rukoili puolestani hetken ja sanoi hyvin painokkaasti, että me emme aina saa sitä mitä haluaisimme ja pitää osata päästää irti. No, lähes sekosin.

Uskoin sitä sanomaa, mutta en päästänyt irti. Kerroin tämän saman ongelmani eräälle lähisukulaiselle. Hän sanoi, että Raamatun mukaan Jumala vihaa hylkäämistä ja lohdutti minua vaikean tilanteeni keskellä. Taisipa mainita jotain avovaimoni uskoontulemisestakin. Ei aikaakaan kun avovaimoni tuli aivan pystymetsästä uskoon. Jumala suorastaan kaappasi hänet pois itselleen. Se oli käsittämätön ihme. Menimme naimisiin ja olemme edelleen naimisissa.

Se Raamatun aito profetaallisuus oli oikeassa. Jumala vihaa hylkäämistä.

Tuo on ihanteellinen ja paras mahdollinen ratkaisu tuohon tilanteeseen, onnellinen sinä. En halua liikaa avautua netissä julkisesti koska ihmiset ovat usein aika ilkeitä ja ajattelevat lähtökohtaisesti negatiivisesti toisesta. Mutta sen verran tekee mieli kertoa että itselleni ei käynyt noin. Minä en halunnut mennä naimisiin hänen kanssaan, hän ei halunnut mennä naimisiin ylipäänsä, hän ei tullut uskoon. Emmekä olleet avoliitossa mutta ei siitä paljon puuttunut. Erosimme sovussa. Tuosta olen saanut kommenttia että olisi pitänyt vaan pysyä yhdessä, mutta koen vieläkin että näin hyvä. (Vahvat tunteet ja tahto tämän asian suhteen) Ihmiset ajattelevat helposti niin mustavalkoisesti, mutta kaikki tilanteet eivät ole samanlaisia.

"Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. [1. Kor. 7:11 Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. 1. Kor. 7:15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa."

[Jano]

Niin, kaikki profetiat tulee aina koetella Sanalla hengen sävyssä katsomatta henkilöön, onko Jumalasta vai ei.
Kun jos profetia ei ole Jumalasta, se ensimmäinen vaietkoon, sanoo Raamattu, kunhan kaikki tapahtuu keskinäisen rauhan mukaan, niin seurakunta pääsee rakentumaan Kristuksessa.

Minä nyt profeteeraan, että tuossa on jotain epäraamatullista. Edelleen profeteeraan, että joko Rupattelijan (tervetuloa muuten palstalle) tai Janon tekisi mieli kysyä, että mikä siinä on epäraamatullista, mutta epäröivät sitä tehdä, kun kerran kumpaakaan tuntematta tällaisia profeteerasin.

En oikein ymmärrä mitä tässä profetoit (?). Minun ei ainakaan tee mieli kysyä mitään. Kysyn kyllä jos tekee mieli

[Oloneuvos]

Kohdalleni ei ole juurikaan sattunut aidoiksi osoittautuneita profetioita enkä tiedä maassamme olevan profeettoja. Profetian armolahjaa toki harrastetaan, mutta … no en nyt siihen puoleen enemmälti puutu kun ei ole juurikaan hyviä kokemuksia jota aloittaja toivoo aloituksensa alle.

Matkan varrelta on jäänyt kuitenkin mieleen eräs profetia joka toteutui. Eräs uskova, jolla oli tuolloin kaksi lasta, vaivalla synnytettyjä, tuli raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Lääkäri oli varoittanut kolmannen raskauden vakavista vaaroista ja ehdotti raskauden keskeyttämistä. Tämä uskova tuli naistenklinikalta sitten suoraan rukouskokoukseen. Edes hänen miehensä ei tiennyt vaimon raskaudesta (siis että ehkäisy oli jostain syystä pettänyt). Kun rukoilimme niin joku meni tämän naisen luokse ja siunasi häntä ja sanoi sitten: "Älä pelkää sitä mikä sydämesi alla. Minä pidän sinusta huolta ja kaikki menee hyvin." Suunnilleen noin profetoitiin emmekä me muut ymmärtäneet asiasta mitään. Kaikki kuitenkin meni hyvin, nainen uskoi sanan tulleen Herralta, ei tehnyt lääkärin suosittelemaa aborttia ja profetiasta meni sitten vielä noin 8 kk ja hän synnytti terveen lapsen. Vasta tämän jälkeen nainen todisti tuon profetian merkityksestä kokouksessa.

[Jano]

Oloneuvos, kiitos viestistästi ja hienon kokemuksen jakamisesta  On aina upeaa kuulla, kun Jumala on tuolla tavalla ilmaissut hyvän tahtonsa ja ihmisten elämät ovat muuttuneet.

[Oloneuvos]

Niin, kaikki profetiat tulee aina koetella Sanalla hengen sävyssä katsomatta henkilöön, onko Jumalasta vai ei.
Kun jos profetia ei ole Jumalasta, se ensimmäinen vaietkoon, sanoo Raamattu, kunhan kaikki tapahtuu keskinäisen rauhan mukaan, niin seurakunta pääsee rakentumaan Kristuksessa.

Minä nyt profeteeraan, että tuossa on jotain epäraamatullista. Edelleen profeteeraan, että joko Rupattelijan (tervetuloa muuten palstalle) tai Janon tekisi mieli kysyä, että mikä siinä on epäraamatullista, mutta epäröivät sitä tehdä, kun kerran kumpaakaan tuntematta tällaisia profeteerasin.

En oikein ymmärrä mitä tässä profetoit (?). Minun ei ainakaan tee mieli kysyä mitään. Kysyn kyllä jos tekee mieli

No jopas toteutui nopeasti profeteeramiseni. Hyvä veli, sille seikalle en mahda mitään jos et ymmärtänyt. Viittasin tekstiin : "Jos profetia ei ole Jumalasta, se ensimmäinen vaietkoon, sanoo Raamattu."

Muistan aika hauskoja "kohtauksia" erään helluntaiseurakunnan kokouksista. Siellä oli itseään profeettana pitävä nainen, joka rukoushetkien aikana usein alkoi profetoimaan. Sitten oli toinen nainen, joka kertoi saaneensa henkien erottamisen armolahjan. No se "profeetta" rupesi profetoimaan ja muutaman sanan sanottuaan tämä toinen nainen pomppasi penkistä pystyyn ja huusi tosi kovaa: "VAIKENE LIHA!" Ja hiljaista tulikin (olin itse paikalla).

[Jano]

No jopas toteutui nopeasti profeteeramiseni.

Putosin kärryiltä jo alkumetreillä, mutta hienoa jos tässä tuli joku profetia joka toteutui. Edelleenkään en itse tiedosta haluavani mitään kysyä, mutta mitäpä pienistä 

[Oloneuvos]

No jopas toteutui nopeasti profeteeramiseni.

Putosin kärryiltä jo alkumetreillä, mutta hienoa jos tässä tuli joku profetia joka toteutui. Edelleenkään en itse tiedosta haluavani mitään kysyä, mutta mitäpä pienistä 

Jep 
Sitä pohdin aamusella, että pitäisikö aloittaa keskustelu myös profetioista jotka eivät ole toteutuneet, mutta joilla on voinut olla merkittävä kielteinen vaikutus kuulijoiden elämään? Mielestäni tämän aloituksesi alla jutun aiheet menevät sekaisin, jos joka toinen kirjoitus lähestyy profetoimista tavalla tai toisella kielteisesti. Näin ajattelen.

[Jano]

Järjestyksen ja rauhan veljenä olen samaa mieltä. Mutta minua ei itseäni kiinnosta kuulla negatiivisia kokemuksia, sillä henkilökohtaisesti en koe tarvetta sille, joten tästä syystä pysyttelen itse tässä ketjussa. En koe tarvetta sille siksi, koska asia ei ole milloinkaan ollut minulle ongelma, sillä minulla on aika tiukka seula josta on vaikea päästä läpi. Jos joskus tulee jotain höpöjuttuja, päästän ne toisesta korvasta pois. En ole kokenut tarpeelliseksi alkaa ”arvostelemaan” puhujia tällaisista, kun ajattelen että ongelma taitaa olla yleensä syvemmällä kuin pelkässä yksittäisen pieleen menneen profetian tasolla.

[Soltero]

Läheskään kaikki tapahtumat, joissa jonkun sanotaan toimivan profeettana,
eivät silti ole profeetallisia.
Jumala voi käyttää uskovaa antamaan seurakunnalle tai yksittäiselle ihmiselle
tiedon tai viisauden sanoja, lohdutusta, rohkaisua, neuvoja ja opetusta.
(1. Kor. 12: 4-11)
Silloin ei ole kysymys profetiasta.

Tietenkään ei ole tärkeintä, millaisen nimikkeen annamme millekin Pyhän Hengen voimavaikutukselle.
Mutta seurakunnan järjestyksen kannalta sillä on merkitystä. (1. Kor. 14: 26-40)

[Oloneuvos]

Jumala voi käyttää uskovaa antamaan seurakunnalle tai yksittäiselle ihmiselle
tiedon tai viisauden sanoja, lohdutusta, rohkaisua, neuvoja ja opetusta.
(1. Kor. 12: 4-11)
Silloin ei ole kysymys profetiasta.

Profetoimiseen kyllä kuuluu muunmuossa opetus ja kehotus 1.Kor 14:31 mukaan:
"Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta."
Tällainen profetoiminen on parhaimmillaankin vajavaista, kuten Jaakob muistuttaa:"Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa." Samoin opetti Paavali: "Tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista."

Sitten tilanne onkin jo vallan toinen, jos joku tulee ja julistaa jotain Herran nimessä ja sanana. "Näin sanoo Herra..!" Jos se ei sitten tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut. Hänet Herra itse vaatii tilille. Tämän tähden ei tule kenenkään pyrkiä korottamaan itseään profeetaksi ellei häntä Jumala ole siihen tehtävään oikeasti asettanut. Nämä ajassamme toimivat apostolit ja profeetat ovat eksyttäneet altavan määrän uskovia. Tämä asia on siis mitä vakavin enkä oikein voi ymmärtää nimimerkki Janon väliinpitämättömyyttä jättää koettelematta ja arvioimatta aikamme julistajia opetuksineen.

[Jano]

...oikein voi ymmärtää nimimerkki Janon väliinpitämättömyyttä jättää koettelematta ja arvioimatta aikamme julistajia opetuksineen.

En ymmärrä miksi minun pitäisi olla kiinnostunut aikamme julistajista ja kuunnella heitä? Olen pärjännyt vallan hyvin ilman.