Kirjoittaja Aihe: Kuoleman lähestyessä !  (Luettu 648 kertaa)

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 885
    • Oloneuvoksen kotosivut
Kuoleman lähestyessä !
« : 07.06.20 - klo:02:38 »
Tahdon aloittaa keskustelun tuosta otsikon aiheesta "Kuoleman lähestyessä".

Maaliskuussa minulta löydettiin ruokatorvesta pitkälle edennyt syöpä.  Ennuste on huono. Saarnaajan sanat elämän rajallisuudesta ovatkin nyt puhutelleet erikoisti:

"Kaikella on määräaika
ja aikansa on jokaisella asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla"
(Saarn. 3:1-2).

Ei noita kuolemaan liittyviä asioita terveenä juurikaan ajattele. Ei ainakaan nuorena, kun elämä avaa eteen monia tavoittelemisen arvoisia haasteita; opiskelun, seurustelun, kodin perustamisen, hyvän työpaikan etsimisen jne. Noiden asioiden ympäröimänä elämä voi soljua vuosikymmeniäkin ja pysähdymme vasta sitten, kun meidät pysäyttää jonkun rakkaan sairastuminen tai kuolema.

Minut pysäytti saamani syöpädiagnoosi ja keskustelu syöpäsairauttani hoitavan erikoislääkärin kanssa, joka kertoi, että tautini havaittiin niin myöhään, ettei sitä voida parantaa. Lääkäri arvioi (vastaanotollaan 14.4) minulla olevan elinaikaa 8-14 kuukautta. Sellainen ennuste pysäyttää ja herättää pohtimaan elämän rajallisuutta.

Monenlaiset mietteet ovat näiden kuukausien aikana kulkeneet ajatuksissani kuten myös rukouksissani. Tässä(kö) oli siis elämäni? Ilmeisesti? Sisältyihän siihen hyviäkin tapahtumia, ehkä muutama hyvä ajanjaksokin, mutta enemmän epäonnistumisia ja pahaa. Ilman epäilyksiä "oikeuden vaaka" painuu kyllä miinuksen puolelle.

Olen iloinen siitä, että olen saanut aikaa valmistautua lähtöön ja pohtia elämääni ja asioitani. Tunnen monia, jotka on otettu yllättäen elämästä.

Tämä oli nyt tällainen väsyneen miehen tökkivä aloitus aiheesta. Kirjoitan lisää huomenna... tai siis tänään, kello kun näyttää olevan jo yli kaksi sunnuntain puolella. Toivon kovasti, että voisimme keskustella tästä vaikeasta aiheesta. (Anteeksi että tämä aloitus on vähän sekava, mutta pyrin parempaan).

Jeesus jokaista lukijaa siunatkoon !


Poissa Anton

  • Viestejä: 272
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #1 : 07.06.20 - klo:08:03 »
Ei noita kuolemaan liittyviä asioita terveenä juurikaan ajattele. Ei ainakaan nuorena, kun elämä avaa eteen monia tavoittelemisen arvoisia haasteita; opiskelun, seurustelun, kodin perustamisen, hyvän työpaikan etsimisen jne. Noiden asioiden ympäröimänä elämä voi soljua vuosikymmeniäkin ja pysähdymme vasta sitten, kun meidät pysäyttää jonkun rakkaan sairastuminen tai kuolema.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta mun kohdallani ei ole ollut noin. En ole koskaan ollut tuossa "oravanpyörässä", ja olen miettinyt kuolemaa paljon nuoruusvuosista lähtien. Ehkä sen takia just en ole nähnyt mitään järkeä jonkun maallisen ihanteen tavoittelussa. Aiemmin tämä oli ahdistuksen sävyttämää, mutta uskoontulon myötä kaikki palaset loksahti paikalleen ja tajusin miksi tunnen näin.


Monenlaiset mietteet ovat näiden kuukausien aikana kulkeneet ajatuksissani kuten myös rukouksissani. Tässä(kö) oli siis elämäni? Ilmeisesti? Sisältyihän siihen hyviäkin tapahtumia, ehkä muutama hyvä ajanjaksokin, mutta enemmän epäonnistumisia ja pahaa. Ilman epäilyksiä "oikeuden vaaka" painuu kyllä miinuksen puolelle.

Mulla on ollut hyvin siunattu elämä, kun olen saanut elää rauhallista ja turvattua elämää. Katsella kedon kukkia ja taivaan lintuja, Jeesuksen käskyä täyttäen. Ymmärrän toki että ihmisillä saattaa olla vaikeita traumaattisia kokemuksia elämässään, ja silloin voi olla vaikea suhtautua elämään positiivisesti. Kuolema tuntuu varmasti silloin vielä hienommalta asialta, lopulliselta vapautukselta kaikesta kärsimyksestä iankaikkiseen iloon ja kirkkauteen.

Oloneuvos, hyvää matkaa kun sen aika koittaa, ja nähdään toisella puolella.

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 885
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #2 : 07.06.20 - klo:11:04 »
Ei noita kuolemaan liittyviä asioita terveenä juurikaan ajattele. Ei ainakaan nuorena, kun elämä avaa eteen monia tavoittelemisen arvoisia haasteita; opiskelun, seurustelun, kodin perustamisen, hyvän työpaikan etsimisen jne. Noiden asioiden ympäröimänä elämä voi soljua vuosikymmeniäkin ja pysähdymme vasta sitten, kun meidät pysäyttää jonkun rakkaan sairastuminen tai kuolema.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta mun kohdallani ei ole ollut noin. En ole koskaan ollut tuossa "oravanpyörässä", ja olen miettinyt kuolemaa paljon nuoruusvuosista lähtien. Ehkä sen takia just en ole nähnyt mitään järkeä jonkun maallisen ihanteen tavoittelussa. Aiemmin tämä oli ahdistuksen sävyttämää, mutta uskoontulon myötä kaikki palaset loksahti paikalleen ja tajusin miksi tunnen näin.


Monenlaiset mietteet ovat näiden kuukausien aikana kulkeneet ajatuksissani kuten myös rukouksissani. Tässä(kö) oli siis elämäni? Ilmeisesti? Sisältyihän siihen hyviäkin tapahtumia, ehkä muutama hyvä ajanjaksokin, mutta enemmän epäonnistumisia ja pahaa. Ilman epäilyksiä "oikeuden vaaka" painuu kyllä miinuksen puolelle.

Mulla on ollut hyvin siunattu elämä, kun olen saanut elää rauhallista ja turvattua elämää. Katsella kedon kukkia ja taivaan lintuja, Jeesuksen käskyä täyttäen. Ymmärrän toki että ihmisillä saattaa olla vaikeita traumaattisia kokemuksia elämässään, ja silloin voi olla vaikea suhtautua elämään positiivisesti. Kuolema tuntuu varmasti silloin vielä hienommalta asialta, lopulliselta vapautukselta kaikesta kärsimyksestä iankaikkiseen iloon ja kirkkauteen.

Oloneuvos, hyvää matkaa kun sen aika koittaa, ja nähdään toisella puolella.

Kylläpä kirjoituksesi siunasi ja lämmitti sisintäni. Kiitos.
Tuossa tekstissäsi oli pari kohtaa joihin tahdon vastata, kunhan saan vähän lisää puhtia tähän päivään  ::)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2239
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #3 : 07.06.20 - klo:12:50 »
Minulla esiintyy silloin tällöin elämiseen kyllästymistä.
Kyllästyminen tarkoittaa silloin väsymistä kaikkiin elämääni kuuluviin rutiineihin,
elämyksiin, odotuksiin, pettymyksiin, seikkailuihin, rauhaan, levottomuuteen ja muuhun arkiseen ja juhlalliseen.
Ajattelen joskus "Eiköhän tämä jo riitä."
Kaikenlaista on ollut ja tapahtunut.

Minun on mahdotonta arvioida menneisyyttä tai edes tätä hetkeä
sen mukaan, onko elämiseni onnellista ja kivaa
vai surkeaa rääpimistä.
Tapahtumat, olotilat ja ympäristöt pitävät yleensä sisällään niin monenlaisia ilmiöitä, että elämänjaksojen määritteleminen
hyväksi tai huonoksi ei onnistu.
Ehkä jokin yksittäinen päivä voi olla hiukan pimeämpi tai valoisampi kuin muut,
mutta kaikkiin päiviin sisältyy silti aina kirkasta auringonpaistetta ja
pimeä puoli.

En ole koskaan saanut mitään suurta aikaan, ja tuskin tulen saamaankaan,
koska olen jo aika vanha ukko.
Etupäässä elämiseni on ollut vauva-asteelta alkaen notkumista, roikkumista, venymistä ja muuta norkoilua,
ilman innoittuneita unelmia, joita olisin hurmakkaasti toteuttanut.

Mutta olen tyytyväinen.
Ilmeisesti minun saamani leiviskä on aika vaatimaton, eikä Jumala vaadi sen tuottavan mitään ihmeellistä.
Jos vertailisin toisiin ihmisiin omia suorituksiani ja niiden tuottoa,
luultavasti pelästyisin ja jopa masentuisin.
Ai miten niin pakenen vastuuta ja jätän käyttämättä Jumalalta saamani varat ja velvoitteet?

"Sinä ehkä sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä moittii? Kuka voi vastustaa hänen tahtoaan?”
Niinpä niin, ihminen, mikä sinä olet väittämään Jumalaa vastaan?
Ei kai tehty sano tekijälleen: ”Miksi teit minusta tällaisen?”
Eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia arvokkaaseen,
toinen halpaan käyttöön?"
(Room. 9: 19-21)





Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 2526
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #4 : 07.06.20 - klo:18:25 »
Minulle kaikkiaan kuolema on ollut tabu. Niin kykenemätön olen sen käsittelemiseen itsessäni.
Kuolema lähestyy, se on varma, eikä kukaan tiedä omalla tai läheistenkään kohdalla millä vauhdilla se lähestyy. Miehen veljen vaimo sairastui pahasti jo kauan sitten. Hän sai aivoverenvuodon jossain syvällä aivorungossa. Henki kuitenkin säilyi ja jotenkin olivat kyenneet korjaamaan sen kohdan, mutta hänen piti mennä vielä sen jälkeen erittäin haasteelliseen aivoleikkaukseen, jotta tilanne saataisiin paremmaksi. Hänen piti jostain syystä kuitenkin odottaa sairaalassa leikkausta melko kauan, ei jostain syystä ollut tarpeeksi vahva leikkaukseen. Tuntui että henki oli todella yhden karvan varassa.

Vihdoin leikkauspäivä tuli. Jostain syystä olin käväissyt isäni setän luona edellisenä iltana. Pohdimme hänen pihallaan auton vieressa tilannetta ja hän sanoi: "kaikki on Jumalan varassa". Se oli rauhoittava ja uskoa luova loppupäätelmä.

Saimme sitten soiton leikkauspäivänä ja jännitimme kovin kovasti, miten siinä käy.
Olimme niin keskittyneet kuulemaan uutisia leikkauksesta ja että selvisikö miehen siskon mies edes siitä, että tuli todellisena shokkina uutinen että tämä setä jonka kanssa olin auringonlaskussa todennut edellisenä iltana että kaikki on Jumalan varassa, oli kuollut. Hän oli kaatunut kuolleena pihalla sinä aamuna!

Miehen veljen vaimo on yhä elossa, tästä on jo parikymmentä vuotta.

Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 2526
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #5 : 07.06.20 - klo:18:39 »
Totesin tämän aloituksen nähtyäni, että se Pökkelön laittama etelänbaptistisaarnaajan puhe meni syvälle sisimpääni. Tai paremminkin ne kaksi raamatunjaetta, mihin hän viittasi hyvin voimakkaasti.

Hebr. 9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

Toinen oli se kohta missä missä rikas tyyppi kuoli ja huomasi olevansa tuonellassa tuomion edessä.
Siis Jeesuksen puhe.

Tän baptistisaarnaajan pointti oli että he kuolivat JA SITTEN............kohtasivat Jumalan.

Juttu ei suinkaan loppunut siihen.

Tuo on Raamatusta. Eka kerran sain vahvemman otteen siitä totuudesta että elämämme JATKUU.
Ja idea oli tehdä ihmisille selväksi näissä Raamatun kohdissa, että meidän tulee tehdä valmisteluja tämän ruumiin kuoleman ja sitä seuraavan elämän suhteen: eli ottaa vastaan evankeliumi, Jeesus Kristus, jotta olemme valmiit tuohon tilanteeseen.

Olen pyytänyt jo jonkin aikaa Herralta jonkinlaista vahvistusta mihin uskaltaisin luottaa sen suhteen, että olemiseni jatkuu kuoleman jälkeen. Tajusin juuri, että tuo teki sen tempun sisimmässäni. Koska uskon Raamattuun kaiken muun suhteen elämässäni, niin on loogista, että uskon kun jopa Jeesus itse siinä kertomuksessa puhuu että tämä mies huomasi olevansa jossain kuoleman jälkeen. Ei hänen olemisensa loppunut!!

Ja tuo hebrealaiskirjeen kohta kertoo tietyn tapahtumien järjestyksen: EKAKSI kuollaan, SITTEN ....
« Viimeksi muokattu: 07.06.20 - klo:19:10 kirjoittanut sandia »

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 885
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #6 : 07.06.20 - klo:21:42 »
Ja tuo hebrealaiskirjeen kohta kertoo tietyn tapahtumien järjestyksen: EKAKSI kuollaan, SITTEN ....

Niin, tuo raamatunpaikka (9:27-28) vakuuttaa Herran lunastustekoon uskoville ja Jeesukseen turvaaville, että yhtä varmasti kuin tulee kuolema ja sen jälkeen tuomio, yhtä varmasti "Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat". Jae 27 alkaa sanalla "samoinkuin" ja jae 28 sanalla "samoin". Kohta vakuuttaa siis meille, jotka odotamme Herraa, pelastuksemme tulevassa maailmassa olevan yhtä varma kuin tässä ajassa edessämme oleva kuolema. Yhtäällä Jumalan vanhurskaus vaatii synnin rankaisemista, mutta toisaalla synnistä rankaistaan vain yhden kerran. Kun Jumala laittoi Jeesuksen päälle meidän syntimme ja niiden rangaistuksen, ei meitä niistä enää toista kertaa rangaista. "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi ja Hänen haavojensa kautta olemme parantuneet". Tässä on Jumalan vanhurskaus. "Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra" (Jes. 54:17) 

Poissa Oloneuvos

  • Viestejä: 885
    • Oloneuvoksen kotosivut
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #7 : 08.06.20 - klo:12:09 »
Minulle kaikkiaan kuolema on ollut tabu. Niin kykenemätön olen sen käsittelemiseen itsessäni.

Luulenpa, että kuolema on useimmille uskovillekin jonkin sortin tabu. Asia tiedetään, mutta sen käsitteleminen torjutaan tai sitä lykätään. Minullekin kuolema on ollut tabu, jonka työnsin monet kerrat jonnekin "hamaan tulevaisuuteen", kunnes lääkäri arvioi elinaikaennustettani eri hoitomuotomuodoissa. "Jos kieltäydyt kaikista syöpähoidoista on elinaikaa 4-7 kuukautta, sädehoidolla kasvaimen kasvua voidaan hidastaa ja elinaikaa on keskimäärin 1 vuotta ja 2 kuukautta, solusalpaajahoito [sytöstaattihoito] sädehoitoon yhdistettynä lisäisi elinaikaa (ehkä) useilla vuosillakin, mutta solusalpaajahoitoa ei sydämesi ja muu huono terveydentilasi kestä." Näin vaihtoehdoksi jäi vain kivuton sädehoito, jota nyt olen saanut 9 x  ja 11 x on vielä edessäpäin.

Tällaisessa elämäntilanteessa alkaa käsittelemään tabujakin. Joku kiinalainen lääkäri sanoi, että ihmisen pitäisi ajatella kuolemaa joka päivä viitisen minuuttia ja se auttaisi elämää pysymään balanssissa, koska se muistuttaisi ihmistä hänen katoavaisuudestaan. Samaan kehotti myös psalmista: "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen" Ps. 90:12 ja "Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen" Ps. 39:4 sekä "Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on, kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset" Ps. 89:47.

Ihmiselämän sisältöä ei kukaan osaa ennustaa, mutta yksi asia on varma syntymästä lähtien ja se on kuolema. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän varmaa (vai pitäisikö sanoa epävarmaa)?

Lainaus käyttäjältä: Sandia
Kuolema lähestyy, se on varma, eikä kukaan tiedä omalla tai läheistenkään kohdalla millä vauhdilla se lähestyy.

Noinhan se asia on. Jollakin tavalla koen kuuluvani etuoikeutettujen joukkoon, koska tiedän tulleeni elämänradan loppusuoralle. Monet lähtevät saamatta aikaa valmistautua kuolemaan, ei aikaa edes hyvästellä läheisiään.




Poissa Soltero

  • Viestejä: 2239
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #8 : 08.06.20 - klo:15:16 »
Suomalaisia kuoli v. 2019 yhteensä 53 949.
96 vauvaa kuoli ensimmäisen elinvuotensa aikana.

Kuolemantapauksista 12 % on äkkikuolemia.
Silloin tarkoitetaan johonkin sairauteen kuolemista
ilman ennakko-oireita.

Luvussa eivät ole mukana yllättävät onnettomuudet ja tapaturmat, joissa ihmisiä menehtyy
n. 2500 vuosittain.
Esim. tieliikenteessä kuolee Suomessa n. 230 henkilöä vuodessa.
N. 120 ihmistä hukkuu ja 50 kuolee tulipaloissa vuosittain.
Nehän ovat kaikki äkkikuolemia, paitsi suunnitellut itsemurhat.

Kannattaa siis tehdä oikeat valinnat elämänsä aikana.
Henkensä voi menettää millä hetkellä hyvänsä,
ilman ennakkovaroituksia.
Silloin ei ole enää mitään tehtävissä.
On siirrytty kirjaimellisesti ajasta iankaikkisuuteen.
Yksin Jumala säätää, missä kukin tuon loputtomuuden ja ajattomuuden viettää.




Poissa Taisto

  • Viestejä: 1684
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #9 : 08.06.20 - klo:18:50 »
Yksi uskova tuttavani sanoi, että "useimmille ihmisille kuolema tulee yllätyksenä". Yhtäkkiä siis huomaakin olevansa kuollut, ja olevansa aivan eri maailmassa

Tämä tuttavani kuoli pari vuotta sitten, hänet löydettiin kotoaan istumassa kuolleena pöydän ääressä, käsi kiinni tietokoneen hiiressä.

Poissa Janne

  • Viestejä: 598
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #10 : 08.06.20 - klo:22:27 »
Kaikki kuolemme (siis maallisesti) joskus. Toisaalta kukaan ei tiedä milloin. Jos esimerkiksi lääkäri on sanonut sairaalle tietyn arvion niin tämäkään ei tarkoita mitään, sillä ihmisiä on parantunut vielä saattokodeissakin täysin terveiksi.

On tapauksia jossa jopa ruumishuoneelta ollaan noustu. Kerroin tapauksesta jo Netmissionissa. Eli Andrew Wommackin poika heräsi kuolleista ruumishuoneella. Hänellä oli jo lappu roikkumassa varpaissa ja hänet oli peitetty lakanalla. Hän oli kliinisesti kuollut. Andrew Wommack on sanonut, että vastaavia kuolleista nousemisia tapahtuu ympäri maailmaa. Hänen mukaansa kuolleista heräämisiä tapahtuu nyt historiallisen paljon jopa enemmän kuin apostolien aikoina.

Kiinnittykäämme silti iäisyyteen eikä tähän maalliseen vaellukseen.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2239
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #11 : 09.06.20 - klo:15:34 »
Ruumiin ja sielun elämä maan päällä on tarkoitettu tilapäiseksi olemassaolon vaiheeksi.
Tämän totesi jo kuningas Salomo:

"En kieltänyt silmiltäni mitään, mitä ne pyysivät, enkä torjunut sydämeltäni mitään iloa.
Minun sydämeni iloitsi kaiken vaivannäköni tuloksista.
Se oli osani kaikesta vaivannäöstäni.
Mutta kun käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin itseäni vaivannut niitä tehdessäni, niin katso:
se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Mistään ei ole hyötyä auringon alla.

Minä sanoin sydämessäni: Se, mikä kohtaa tyhmää, kohtaa minuakin.
Miksi sitten olen tullut näin ylen viisaaksi?
Niinpä sanoin sydämessäni: Turhuutta on tämäkin.
Eihän viisaasta, sen paremmin kuin tyhmästäkään, jää ikuista muistoa, kun tulevina päivinä kaikki vaipuu unohduksiin.
Eikö viisas kuole samoin kuin tyhmäkin?"
(Saarn. 2: 10-11; 15-16)

Koska maallinen elämä päättyy kuolemaan, viisaimmankin ja rikkaimmankin ihmisen työn tulokset raukeavat tyhjiin.
Kaikki ponnistelun hedelmät unohtuvat.

Kun Raamatussa mainitaan kuolleita ihmisiä ja heidän aikaansaannoksiaan,
kyse on aina kuninkaista, sotasankareista ja profeetoista.
Myös muutama erityisen laupiaan teon tehnyt mainitaan.
Tärkeitä ovat siis vain niiden tekemiset, jotka ovat vaikuttaneet Jumalan välikappaleena Hänen kansansa kohtaloihin.

Ja silti yksi merkittävimmistä Jumalan kansan hallitsijoista, kuningas Salomo,
näki Saarnaajan tekstejä kirjoittaessaan,
että hänenkin elämänsä on turhuutta.
Hän ei tietenkään tarkoita, että elämä Jumalan lahjana olisi sinänsä turhaa.
Mutta hän näkee kirkkaasti, että mikään ihmisen suoritus ei ole oikeasti merkityksellinen.
Kaikkea on aina ennenkin tehty, koska mikään ei ole uutta auringon alla.
Ja kaikki pyrkiminen ja ponnistelu on lopulta rauennut tyhjiin, ja tulee raukeamaankin.

Jumalan Sana opettaa siis ihmistä tajuamaan oman ja toisten elämän saavutusten ja menestysten olevan vähäpätöisiä, suorastaan turhanpäiväisiä.

Apostoli Paavali kirjoittaa samasta asiasta:
"Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet.
Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään.
Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään.
Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin,
ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä.
Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, jotta tapahtuisi, niin kuin on kirjoitettu:
”Joka kerskaa, kerskatkoon Herrasta.”
(1. Kor. 1: 26-31)

Viisas, älykäs, varakas, menestynyt ja voimakas ihminen lähtee pois kuoleman hetkellä.
Mikään hänen saavutuksistaan ja suoritteistaan ei ole kerskaamisen eli kehumisen arvoista.  On enemmän hävettävää kuin kunnioitettavaa.
Ja samoin käy heikon ja tyhmän.

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä."
(Job. 19:25)


Poissa sandia

  • Moderaattori
  • Viestejä: 2526
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #12 : 09.06.20 - klo:16:51 »
Ja silti. Tää elämä tässä ja nyt on meille annettu. Jotenkin sekin pitäisi elää.

Tuollainen vaan tuli mieleen luettuani Solteron viestin.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5844
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #13 : 09.06.20 - klo:17:42 »
Itse ajattelen niin, että Jumalalla on jokaisen ihmisen elämää varten suunnitelma. Kovin monen kohdalla se ei jostain syystä pääse toteutumaan tai toteutuu vain osittain. Tästä asiasta on paljonkin kirjoiteltu aiemmin, esim. täällä: http://puimatanner.net/index.php?topic=431.msg27989#msg27989
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2239
Vs: Kuoleman lähestyessä !
« Vastaus #14 : 09.06.20 - klo:19:35 »
Maallinen elämä on tietysti elettävä. 
Minulla se on ainakin tähän asti ollut aika moniväristä ja poimuilevaa.  Raamatussahan sanotaan, että Jumala teki ihmisten tiet suoriksi,
mutta me itse etsimme monia mutkia. (Saarn. 7:29).
Olen aina välttänyt suoraviivaisuutta ja ennustettavuutta.
Siksi olen usein astunut harhaan, kompuroinut ja luitakin on katkeillut.

On silti aika yltiöpäistä sanoa, että kaikki uskovan hörhöilyt ja eksymiset olisivat poikkeamista siitä suunnitelmasta,
joka Jumalalla oli varattuna elämälle.
Herra on kuitenkin antanut meille vapaan tahdon.
Hän ei pidä meitä tiukassa talutusvaijerissa, vaan antaa tilaa ja vaihtoehtoja.

Jos henkilö ei ole persoonaltaan hyvin kiltti, hurskas ja tottelevainen,
hän kulkee mutkien kautta.
Mutta hänet on vanhurskautettu saman Lunastajan verellä kuin korkeatasoisemmatkin vaeltajat.
Pääsy Taivaaseen ei tapahdu ihmisen tekojen taloudellisen, yhteiskunnallisen tai moraalisen arvon perusteella.
Hyvät ja tuottavat teot eivät myöskään takaa onnellista elämää maan päällä.

Kaikki maallinen haihtuu savuna ilmaan silloin, kun kun kuolinhetki koittaa.
Jää vain muistoja ja ehkä rahaa perillisille.
Siksi Saarnaajan kirjassakin sanotaan, että elämä on turhuutta- siis ei turhaa,
vaan väliaikaista ryntäilyä, jonka tuotokset eivät ole
ainutlaatuisia tai edes tärkeitä.
Tämän asian oivaltaminen on lähentänyt minua Herraan ja antaa minun olla armollinen itseäni kohtaan.
Jeesuksen täydellinen rakkaus karkottaa pelon.
(1. Joh. 4:18)