Olin tosiaan aktiivi n. 15 vuotta, ja kohtasin niin kirkon hyvät kuin huonotkin puolet. Lähteminen oli kuitenkin haikeata. Kirkkosuhteeni oli kuin vaikea ihmissuhde, jossa toista koko ajan poljetaan, mutta on kuitenkin yhteisiä kauniita muistoja. Konservatiiveja arvosteltiin piispatasolta ruohonjuuritasolle, viestintä oli liberaalien hallussa, ja vähitellen kirkolliskokouskin kaatui heidän syliinsä (prosessi vielä tosin kesken). En halua olla katkera, ja hieman vastentahtoisesti siunaan kaikkia. Kasvotusten ihmiset olivat ystävällisempiä, mikä on mielestäni mielenkiintoinen havainto. Voisi kirkollakin mennä paremmin, kun asiat puhuttaisiin naamatusten.