Synti/lait/vapaus Kristuksessa

[Opo]

Varmaan se on juuri noin. Toisen ihmisenkin perspektiivi on eri kuin oma. Ei myöskään pidä unohtaa, että meistä lähtee Kristuksen tuoksu, jonka uskottomat aistivat jossain sielunsa sopukoissa.

[HelenaM]

Oma käsitys alkaa olemaan se, että synnin ja kuoleman laki sekä synnin laki tarkoittavat samaa. Eivät varsinaisesti ole "lakeja" vaan ominaisuuksia langenneessa ihmisessä. Tarkoittaa käytännössä niitä asioita, joita sandia kuvaa. Tämän takia Paavali sanoo olevansa viheliäinen ihminen, mutta iloitsee Jeesuksen kautta tulleesta avusta ja pelastuksesta.

Paljon miellyttävämpi puoli onkin pohtia näitä muita "lakeja", jotka käytännössä ovat evankeliumin voiman ja Jumalan muuttavan työn vaikutuksia.

[kalamos]

Room. 7
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Tätä jaetta pohdiskelen tässä kohdassa, jälkimmäistä virkettä mitä se sisältää. Haen selkeyttä Raamatun termeihin, jos mahdollista. Jos uskovat palvelevat lihalla synnin lakia, mitä se merkitsee? Haluaako Paavali vetää tässä jakeessa vain yhteen koko luvun sisällön, että uudestisyntynyt ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon ja pyrkii siihen, mutta liha vastustaa tätä aina ja on tämä jäsenissä oleva toinen (synnin) laki.

Paavali on jo evankeliuminsa
eli Roomalaiskirjeen alkulauseessa 
antanut ymmärtää,
että meille on tarjolla
Jumalan Hyvä Sanoma,
Hyvät Uutiset,
Evankeliumi,
Ilosanoma.

Ja meidän tarvitsee
saada kuulla tämä sanoma
sen tähden,
että olemme joutuneet tekemisiin
synnin ja kuoleman kanssa.

Ja heti ensimmäisessä
opetustekstiosiossa
Paavali on tehnyt selväksi
synnin hirvittävyyden.
 
Mutta myös sen, 
että kun otamme sovituksen vastaan,
niin meidät on siirretty
synnin seurauksesta
eli kuoleman tilasta pois.

Meidät siirretty
kuolemasta Elämään.

Olemme kuolleet synnille.
Siis kuolleet pois synnistä.

Jumalan laki tuli
Mooseksen kautta Israelin
holhoojaksi.

Se ei kuitenkaan pystynyt
vapauttamaan synnin kahleista.

Jumalan armo eli suosio
meitä kohtaan
Jeesuksessa Kristuksessa
tekee sen,
mihin laki ei pysty.

Israel oli ollut
Jumalan Vaimo
lain kautta.

Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä,
niin kauan kuin hän elää?

Ja siinä käskytyksessä
Israel oli varjeltunut
synnin hallintavallasta
ja kuoleman täystuhosta
ja oli kykenevä
tuomaan maailmaan
luvatun Pelastajan.

Ja nyt Israelin oli aika
antaa ohjat Messiaalle.

Israel ei enää olisi 
Jumalan Vaimo
lain kautta
vaan Kristuksen kautta.

Laki oli tehnyt tehtävänsä
varjelijana ja kasvattajana.

Laki ei enää ole Israelin Elämä.
Toinen on tullut Israelin Elämäksi.

Niinpä sitoo laki
naidun vaimon
hänen elossa olevaan mieheensä;

mutta jos mies kuolee,
on vaimo irti tästä miehen laista.

Sentähden hän saa avionrikkojan nimen,
jos miehensä eläessä
antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa siitä laista,
niin ettei hän ole avionrikkoja,
jos menee toiselle miehelle.

Laki ei enää huolehdi
Israel-Vaimosta kirjaimena,
vaan sen tekee Kristus
Elämän Henkenä
sisimmässämme.

Synnin ja kuoleman laki
täytettiin Golgatalla
Kristuksen kuolemassa

Nyt lakia ei enää tarvita
ohjaamaan meitä ulkoa päin,
vaan olemme niin yhtä
Jeesuksen ja
Elämän Hengen lain kanssa,
että Kristus ohjaa meitä
sisältä päin. 

Jumalan Valtakunta
on sisäisesti meissä   
eli Jumalan Hallitusvalta
ulottuu sydämeemme.

Niin, veljeni,
teidätkin on kuoletettu laista
Kristuksen ruumiin kautta,
tullaksenne toisen omiksi,
hänen,
joka on kuolleista herätetty,
että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.

Laki ei ulkoa käsin
voinut muuttaa ihmistä.
Se vain varjeli ja kasvatti.

Synti oli kuitenkin
hallitseva voima sisimmässämme.

Ja laki itse asiassa toi esiin sen,
että synti asuu meissä.

Sillä kun olimme lihan vallassa,
niin synnin himot,
jotka laki herättää,
vaikuttivat meidän jäsenissämme,
niin että me kannoimme
hedelmää kuolemalle,

Meissä ei siis virrannut elämä,
koska olimme nielaisseet
synnin hedelmän.

mutta nyt me olemme
irti laista
ja kuolleet pois siitä,
mikä meidät piti vankeina,

niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.

Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema.

Laki holhosi ja varjeli meitä
kuitenkin täystuholta.
Tämä oli lain tehtävä.

Mutta nyt tämä tehtävä
on annettu toiselle.
Lailla ei ole enää tätä
tehtävää ja aktiviteettia.

Uudessa Liitossa meitä hallitsee
paljon korkeampi laki
kirjoitettuna suoraan
sydämemme lihatauluihin.

Siis mikään Jumalan laki
ei ole paha,
josta meidät pitäisi vapauttaa.

Eikä laista ole kadonnut
ainoakaan piirto.

Mutta Jumalan laki,
joka annettiin Mooseksen kautta,
oli vain varjo täydellisestä laista.

Mooseksen laki kuitenkin
varjeli Israelin.

Ja nyt me olemme valmiit
ottamaan vastaan
ihan uuden aseman
- Jumalan lapseuden, 
jossa meitä ohjaa
Elämän Hengen laki
ja palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa olotilassa.

Jos oli vaikea pala nieltäväksi
Jumalan armo,
niin sitä on myös se,
että lain kirjain ei enää
ole holhoojamme.

Ja niin Paavali taas
ottaa esiin uuden lisäkysymyksen.

Mitä siis sanomme?

Onko laki syntiä?

Pois se!

Laki ei ole syntiä.

Eikä meitä ole vapautettu laista.
Meidät on vapautettu synnistä.

Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei enää tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen.

Ja meidät on upotettu
tähän Jeesuksen täytettyyn työhön.

Synnin ja kuoleman laki
on edelleen voimassa,
mutta Jeesus täytti sen puolestamme.

Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuo laki
seuraamuksineen
on kohtaava meidät.

Ja itse asiassa on jo kohdannut,
vaikka olemmekin vielä
ruumiillisesti eläviä.
Eivätkä ihmiset edes
huomaa olevansa kuolleita.
Ja sitä varten on laki.

Jo ennen Mooseksen lakiakin 
oli jokaisen ihmisen sydämeen
kirjoitettu Jumalan laki,
kuten Paavali totesi
jo kirjeen alkupuolella:

Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole,
luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii,

niin he,
vaikka heillä ei lakia ole,
ovat itse itsellensä laki

ja osoittavat,
että lain teot
ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä

Mutta Israelin kansa,
jonka kautta luvattu
Pelastaja eli Vaimon siemen
olisi tuleva maailmaan,
tarvitsi erityisholhoojan
vaellustaan varten.

Ja niin Jumalan ja Israelin välille
solmittiin aivan erityinen liitto.

Ja siinä oli aivan kirjaimin sovittu,
miten Israel Jumalan Vaimona
on velvoitettu elämään.

Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
muuten kuin lain kautta;

sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut:

"Älä himoitse".

Näin laki varjeli Israelin kansan
täystuholta,
jota paholainen on
koko ihmiskunnalle
jatkuvasti alusta alkaen tavoitellut.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se,
että laki ei vapauttanut himosta.

Aivan samoinkuin
kieltolaki ei estänyt
Aadamia syömästä
kiellettyä hedelmää.

Mutta kun synti otti
käskysanasta aiheen,
herätti se minussa
kaikkinaisia himoja;
sillä ilman lakia
on synti kuollut.

Jos Jumala ei olisi säätänyt lakia
Israelin kansalle,
olisi se tuhoutunut väistämättä.

Israel palveli jo
täysin rinnoin paholaista
Aaronin tekemän vasikan ympärillä
samaan aikaan,
kun Jumala antoi kiveen
kaivertamansa kymmenen käskyä
Moosekselle.

Ilman lakia olisi siis
ihmiskunta tuhoutunut
ja joutunut paholaisen valtaan
täysimääräisesti,
eikä koskaan olisi voinut tulla
luvattua Vaimon siementä maailmaan.

Laki on hyvä ja pyhä.
Ja sen antaminen oli välttämätöntä.

Mutta samalla
synti sai tähtäyspisteet:

'Älä syö Elämänpuusta.
Katso tätä niin suloista
kiellettyä puuta.
Ole kuin jumala.' 

Synti ei ollut enää
ollenkaan kuollut,
vaan hyvinkin virkeä,
kun se luki käskyn:
"Älä himoitse".

Minä elin ennen ilman lakia;

mutta kun käskysana tuli,
niin synti virkosi,
ja minä kuolin.

Paavalin vastaus
esille nostamaansa kysymykseen
alkaa hahmottua.

Ei laki ole syntiä,
vaan välttämätön liittokumppani
Israelin elämäksi,
jotta sen kautta voisi tulla Pelastaja.

Niin kävi ilmi,
että käskysana,
joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.

Lain alla eläneet siis
kuolivat jokainen järjestään.

Mutta välittömän ruumiillisen kuoleman
he välttivät lakiin kuuluvien
sovitusta koskevien säädösten kautta.

Laki oli lääke,
joka piti Israelin hengissä.
Mutta syntisairautta se ei poistanut.

Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.

Laki tuli.
Synti petti ja tappoi.

Laki oli silti välttämätön ja hyvä.
Synti oli tarpeeton ja paha.

Mutta uskon puutteen vuoksi
Aadam rikkoi käskysanan.
Samoin Israel sille annetun lain.

Niin,
laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.

Laki ei siis suinkaan ole syntiä.

Ja nyt on vielä yhden
jatkokysymyksen paikka.

Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?

Pois se!

Jälleen yksi järjetön kysymys.
Ja kuitenkin vaikea vastattava.

Ei tietenkään hyvä ole
tullut minulle kuolemaksi.

Synti on tullut minulle kuolemaksi.
Synti 
- ja kuolema perässä -
astuivat minuun,
kun avasin sydämeni oven niille.

Mutta silti laki oli ja on edelleen hyvä.
Minä olen paha.
Ja kiitos hyvän lain,
minäkin näen sen nyt.

Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,

että synti tulisi
ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta.

Eli minä olen paha,
koska olen myynyt itseni
synnin alaisuuteen.

Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen.

Ja edelleen,
vaikka synti ei olekaan valtiaani,
niin minä olen taisteluissa itseni kanssa.

Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;

sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,

vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.

Ja tämä ratkaiseekin lopullisesti sen,
että laki on edellen hyvä.

Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.

Niin en nyt enää
tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.

Vaikka minä olen
kuollut synnille,
niin synti asuu minussa edelleen.

Synti ei ole minun hallitsijani,
mutta ei se ole poiskaan lähtenyt.

Ja nyt asetelma on se,
että minä kyllä elän,
mutta en enää minä
vaan Kristus.

Kristus on minun elämäni.
Hän elää minussa.

ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa

Ja siksi
minä haluan tehdä hyvää.

Mutta tuo hyyryläinen
riippuu minussa kiinni.

Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.

Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;

sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
minä en tee,

vaan sitä pahaa,
mitä en tahdo,
minä teen.

Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu.

Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni;

Synnillä on asumisoikeus meissä.
Näin on säädetty.

Kun Aadam oli syönyt
kielletystä puusta,
pysyi synti hänessä
kuolemaan saakka.

Ja näin on myös
meidän kohdallamme,
kun nielaisemme
synnin hedelmän.

Mutta tuo hyyryläinen
ei enää ole valtiaamme.

Mutta se asustelee pysyvästi 
kodissamme
sen joka sopukassa.

Me törmäämme siihen jatkuvasti.
Minkä tahansa kynnyksen yli
menemme huoneesta toiseen,
niin se on sielläkin.

Ruumiimme on
Pyhän Hengen temppeli,
mutta tuossa temppelissä
asuu myös synti.

Ja tuo hyyryläinen
oikein riipuu minussa kiinni.
Se on tarrautunut jokaiseen
ruumiin jäseneen minussa.

Mutta enää se ei ole mieleni vangitsija.
Se ei enää ole minun elämäni lähde.
Minussa on tapahtunut mielenmuutos
ja tapahtuu jatkuvasti mielenuudistus.

sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,

mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.

Ja siksi jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa.

Me olemme
kurjia viheliäisiä ihmisiä.
Paavali käyttää adjektiivia

ταλαίπωρος
talaipōros

kärsiväkurja

Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?

Jeesus pelastaa meidät
tästä kuoleman ruumiista,
jossa majailee synti.

Mutta niin kauan kuin olemme
tässä ruumiissa,
niin me olemme kärsiviä kurjia
ja sisimpämme
on jatkuva taistelukenttä.

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!

Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.

Lukujako ei saisi nyt häiritä lukemista.
Juuri tässä kohden alkaa
valtaisan jännitysnäytelmän
huikea loppunäytös.

Siis luku kahdeksan on
päätös sille evankeliumille,
jonka Paavali oli saanut suoraan Jeesukselta.

Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!

Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä
Jumalan lakia,
mutta lihalla
synnin lakia.

Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.

Ja niin luku kahdeksan
on lopullinen vastaus
kaikkeen siihen hämmenykseen,
mitä me uskovina koemme
elämän vaelluksessamme.

Ja siitä muutaman sanan jo
kirjoitinkin edellisessä viestissäni.

Itse asiassa kaikki Paavalin kirjeet
käsittelevät tätä asiaa.






 

[sandia]

Kalamos kirjoitti:

Olemme kuolleet synnille.
Siis kuolleet pois synnistä.

Mikäli muistan oikein Paavali sanoi niin Roomalaiskirjeen 6. luvussa, että se siis on Raamatussa.

Mitä tarkoittaa, että olemme kuolleet synnille, koska kuitenkin teemme syntiä uskovinakin?
Johannes sanoi, että jos sanomme, että meillä ei ole syntiä, me valehtelemme.

Tää jokapäiväinen käytäntö asian tiimoilla on se vaikeasti ymmärrettävä asia. Varmaan moni meistä osaa Roomalaiskirjeen melkein ulkoa vuosikymmeniä sitä luettuamme, ja itsekin luen sitä kohtaa usein.
Paavalin neuvo meille tuossa asiassa näyttää olevan se, että teemme valinnin asian suhteen. Valinnan olla tekemättä syntiä.
Samalla hänkin näyttäisi toteavan, että se ei ei onnistu sillai automaattisesti....
Room. 6.

1. Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2. Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3. Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4. Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6. kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7. sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9. tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13. älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15. Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

Siis tästä syystä kerroin omakohtaisen esimerkin asiasta.

[sandia]

Ajattelin hieman pidemälle sitä minkä mainitsin, että ehkä Herra ensisijaisesti juuri ajoikin takaa minun vihaani ja vääränlaista pelkoa. Jos en olisi reagoinut tuolla inhimillisellä, tavallaan heikolla ja tehottomalla tavalla, asiat eivät olisi edes olleet niin vaikeita.
Mutta voidakseen auttaa meitä pälkähästä, hänen on ensi näytettävä se missä teemme jatkuvasti asian tiimoilla syntiä ja olemme siis jumissa monin eri tavoin.

Muistan kun eka kerralla tajusin tämän seikan erään toisen kriisin yhteydessä, ja Herra oli auttanut minut siitä sotkusta ja nostanut minut. Tuli mieleen, että "höh" Ja minusta oli lähes hassua, kuinka paljon Herran oli pitänyt tehdä työtä että osaisin olla reagoimatta vihalla ja anteeksiantamattomuudella ja toivottomuudella. Sellaista läksyä ei kovin hevin unohda, ja siksi tuo terveellinen "höh"-kokemus saattaa ehkä seuraavalla kerralla tapahtua hiemn nopeammin. 

Jumala rakastaa meitä ja todella haluaa että meistä jotenkin näkyisi Jeesuksen rakkaus ihmisille. Sitä vartenhan me kai täällä olemme.

Mutta kuten Helena sanoi, tää puoli asiaa on paljon positiivisempaa ja siitä tulee itse asiassa ilo, rauha, ja myös suurempi vapaus.

[kalamos]

Minun on pakko tavaamalla lukea
tuota Paavalin tekstiä,
että ymmärtäisin edes jotain.

Valtaisan esityksen jälkeen
alkaen jumalattomuudesta
ja päätyen armoon
Paavali vielä varmistaa,
että nyt enää
ei kukaan väittäisi sellaista
kuin hänen julistuksensa perusteella
jotkut olivat pilkallisesti sanoneet.

 

Mitä siis sanomme?

Onko meidän pysyttävä synnissä,
että armo suureksi tulisi?

Näin jotkut lakihenkiset pilkkasivat
Paavalin opetusta,
ja osoittivat samalla sen,
että he eivät olleet ollenkaan
ymmärtäneet Paavalin julistamaa
Jumalan Hyvää Sanomaa
Kristuksesta.

 

Pois se!

Me,
jotka olemme
kuolleet pois synnistä,

kuinka me vielä
eläisimme siinä?

Siis nyt Uudessa liitossa
on kysymys jostain ihan
uudesta ulottuvuudesta.

Me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä
ja meissä alkaa Uusi Elämä
- Kristuksessa
- Vanhurskaudessa
- Taisteluissa
- Kärsimyksissä

Ja tätä neljän kohdan
selvitystä Uudesta Elämästä
Paavali on nyt aloittamassa
saatuaan valmiiksi
yhdeksän kohdan
selvityksen Synnistä ja Sovituksesta.

Me olemme siis kuolleet
pois synnistä.

Me emme enää elä synnissä.
Me elämme Kristuksessa
ja meidät värjää
jokaista pienintäkin kudosta myöten
Hänen Vanhurskautensa.

Meidät on upotettu Kristukseen
niinkuin värjättävä kangas
upotetaan väriliuokseen.
Ja niin me olemme uusi luomus
Kristuksessa.

 

Vai ettekö tiedä,
että me kaikki,
jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen,
olemme hänen kuolemaansa kastetut?

Ja aivan samoin
me olemme Kristuksessa
paitsi kuolleet synnille
olemme myös
haudatut Kristuksen kanssa.

Ja sitten Jeesus
herätettiin kuolleista.

Isän Kirkkaus jollain tavalla
räjäytti tuon kuolleen ruumiin
eläväksi niin,
että käärinliinoihin jäi valokuva
Jeesuksesta.

Ja samoin me olemme Kristuksessa
herätetyt uuteen elämään
Valkeuden lapsina.

 

Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan
haudatut kasteen kautta kuolemaan,

että niinkuin
Kristus herätettiin kuolleista
Isän kirkkauden kautta,

samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.

Me emme siis itsessämme
ole suoriutuneet mistään vaiheesta.

Vaan meidät on upotettu siihen,
mikä tapahtui Golgatalla Pääsiäisenä.

Me olemme Kristuksessa
ja siis itse kukin
yksi ruumiinjäsen Hänessä
ja yhteenkasvaneita Häneen.

 

Sillä jos me olemme
hänen kanssaan yhteenkasvaneita
yhtäläisessä kuolemassa,
niin olemme samoin
myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,

Siis me (vanha ihmisemme)
emme enää elä.
Me olemme kuolleet Kristuksen kanssa.
Olemme kuolleet synnille.

Jumalan Vanhurskaus
on siis läpivärjännyt meidät,
emmekä enää ole se,
mikä olimme silloin,
kun elimme synnissä.

Me olemme kuolleet synnille.
Tämä on siis fakta eli tosiasia.
Me tiedämme tämän
tuntui miltä tuntui.

 

kun tiedämme sen,

että meidän vanha ihmisemme
on hänen kanssaan ristiinnaulittu,
että synnin ruumis kukistettaisiin,
niin ettemme enää syntiä palvelisi;

sillä joka on kuollut,
se on vanhurskautunut
pois synnistä.

Meillä on siis nyt tässäkin lupaus,
joka otetaan vastaan uskolla.

Ja silloin meille konkretisoitu
Jumalan uskollisuus ja vanhurskaus
Jumalan armona eli suosiona
meitä kohtaan.

 

Mutta jos olemme
kuolleet Kristuksen kanssa,
niin me uskomme
saavamme myös
elää hänen kanssaan,

Me olemme siis Kristuksessa
Häneen upotettuja
ja yhteenkasvaneita,
ja tiedämme faktan eli
varman tosiasian,
että Kritus ei enää kuole.

 

tietäen,
että Kristus,
sittenkuin hänet
kuolleista herätettiin,
ei enää kuole:
kuolema ei enää
häntä vallitse.

Ja kaikki perustuu siihen,
että vanha ihmisemme kuoli
ja Jumalan Kirkkaus herätti meidät
ja räjäytti tai valotti meidät
Jumalan kuvaksi Kristuksessa.

Me olemme sitä mitä olemme
vain Kristuksessa.

Synnille kuoleminen on tosiasia
vain Kristuksessa
ja sen tähden,
että Hän kertakaikkiaan kuoli synnille.

  [size=85]Aapeli Saarisalo[/size]

Sillä minkä kuoli,
sen kerta kaikkiaan kuoli synnille;

mutta minkä elää,
sen elää Jumalalle.

Niin tekin
pitäkää totena,
että olette synnille kuolleet,
mutta elätte Jumalalle
Kristuksessa Jeesuksessa.

Valitettavasti tuota kohtaa
ei pidä lukea vuoden 38 käännöksestä,
vaan mistä tahansa muusta käännöksestä,
joista kaikista käy ilmi,
että ei misään tapauksessa
ole kysymys siitä,
että me pitäisimme itsemme
synnille kuolleina.

Me pidämme itsemme Kristuksessa,
joka on kuollut synnille.
Ja silloin me olemme osalliset
kaikesta siitä, mitä Jeesus on,
mukaanlukien se,
että synti ei enää Häntä hallitse.

 

Älköön siis synti hallitko
teidän kuolevaisessa ruumiissanne,
niin että olette kuuliaiset
sen himoille,

älkääkä antako jäseniänne
vääryyden aseiksi synnille,

vaan antakaa itsenne,
kuolleista eläviksi tulleina,
Jumalalle,
ja jäsenenne
vanhurskauden aseiksi Jumalalle.

Pidämme siis tosiasiana sitä,
että olemme kuolleet synnille.
Pidämme siis
itseämme synnille kuolleina.

Ja tämän tosiasian tähden
me voimme antaa
itsemme ja jäsenemme
Jumalan käyttöön
eikä suinkaan antaa
synnin hallita itseämme.

 

Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman,
koska ette ole lain alla,
vaan armon alla.

Vastaus on nyt annettu
suorastaan typerään
kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.

Asia on nyt selvä.
Meidän ei pidä pysyä synnissä
eli ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.

Ja vieläpä niin,
että synnin ei pidä meitä
vallitseman.

Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.

Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.

No vastaus tähän on
tietenkin yhtä selvä
kuin ensimmäiseen kysymykseen.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen
oli Kristuksessa.

Toiseen se on
Vanhurskaudessa.

Synti odottaa maailmassa
jokaista syntyvää ihmislasta.

Ensimmäinen tällainen oli Kain.
Paholainen oli vähän ihmeissään,
että tuoko nyt on luvattu vaimon siemen,
joka murskaa paholaisen vallan.

Näin Aadam ja Eeva kuitenkin uskoivat.
Pettymys oli suuri,
kun Kain murskasikin pikkuveljensä.

Ja näin synti pääsi Kainin sisimpään.
Kain ei hallinnut sydämensä ovea,
niinkuin Jumala oli kehottanut
Kainia tekemään.

Ja jokainen vuorollamme
tulemme siihen tilanteeseen,
että päästämme synnin
livahtamaan sisimpäämme.

Mutta hyvä sanoma oli
Jumalan lupaus Vaimon Siemenestä,
joka murskaa käärmeen pään.
Se toteutui Golgatalla.

Jumala oli solminut jo toisen
liiton Israelin kanssa.
Toki sitä ennen muitakin liittoja
koko ihmiskunnan
ja eläinkunnankin kanssa.

Israel oli mieltänyt ensimmäisen liiton
omalla tavallaan tavoitellen
lain antamaa vanhurskautta.

Messias-odotusta oli,
mutta kuitenkaan Israel
ei ottanut Messiastaan vastaan.

Uskonnollinen johto
toimi samalla motiivilla
kuin Kain.

Ylipapit ja kirjanoppineet
eivät kestäneet sitä,
että Jumala katsoo
vähempiarvoisten puoleen.
 
Kainille viimeinen pisara oli se,
että Jumala katsoi pikkuveljen
Aabelin uhrin puoleen,
mutta hylkäsi
Kainin kokoaman ansioluettelon.

Veronkerääjät ja syntiset
ja huorintekijät ottivat vastaan
Jumalan tarjoaman Pelastuksen
ja saivat syntinsä anteeksi.

Heidän kohdallaan alkoi
Uusi Elämä
Jumalan Vanhurskaudessa.

Mutta uskonnollinen johto päätti,
että Jeesus on syyllinen
jumalanpilkkapykälän perusteella.
Syytetty kun sanoi olevansa
Jumalan Poika.

Mutta pian oppimattomat kalastajat
julistivatkin ylösnoussutta Jeesusta.

Fariseusten ankarimman lahkon
huippuoppilas saavutti
lain vanhurskauteen nähden tason,
josta käytettiin ilmaisua 'täydellinen'.
Hän oli lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.

Saulus uhkui vihaa
ylösnousseeseen Jeesukseen
uskovia kohtaan.

Kunnes kohtasi
ylösnousseen Jeesuksen
kirkkaudessaan.

Suuri ja mahtava Saulus
oli kohta vähäinen Paulus.

Mutta Jeesus antoi tämän
Israelin ex-huippujuristin
tehtäväksi välittää
pakanoille armon evankeliumi.

Ja sen Paavali kirjaa
kirjeeseen Roomalaisille.

Ihmiskunnan perusongelma
eli synti
on tullut kaikessa kauheudessaan
jo selvitettyä
ennen tätä kuudetta lukua.

Mutta vaikeampi pala
on Sovitus.

Jumalan Laki on selvä.
Synnistä seuraa kuolema.

Mutta kovin vaikea on mieltää
Jumalan Armo.

Että Jumala vanhurskauttaa
jumalattoman.

Paavali on siirtynyt
käsittelemään
ihmisen uutta elämää. 

Mutta synti ja sovitus
on niin vaikea pala nieltäväksi,
että kurkkua täytyy vielä selvittää.

Ensimmäiseksi Paavali
vastasi kysymykseen siitä,
pitääkö meidän pysyä synnissä,
että armo tulisi suureksi.

Pois se.
Ei tietenkään.
Mitä ihmettä.

Meidän ei ole pakko tehdä syntiä,
jotta armo tulisi suureksi.

Mutta sitten Paavali
jatkaa ottaen esille
ikäänkuin jatkokysymyksen.

Meidän ei pidä tehdä syntiä,
jotta armo suureksi tulisi,
eikä synnin pidä meitä vallitseman,
mutta ... saammeko tehdä syntiä.

 

Kuinka siis on?

Saammeko tehdä syntiä,
koska emme ole lain alla,
vaan armon alla?

Pois se!

Vastaus on sama
tyrmistyminen
kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Tuo jatkokysymys on sellainen,
että se vesittää kaiken sen,
mitä Paavali oli vastannut
ensimmäiseen kysymykseen.

Kun syntikysymyksen ratkaisu
oli se, että
me olemme kuolleet sille,
niin emme kai enää uudelleen
ala palvelemaan sitä.

 

Ettekö tiedä,
että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan,
te antaudutte,

sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,

joko synnin palvelijoita,
kuolemaksi,
tahi
kuuliaisuuden,
vanhurskaudeksi?

Kun me kerran olemme
tulleet nimenomaan
vanhurskauden palvelijoiksi,
niin kuinka me palvelisimme syntiä.

 

Mutta kiitos Jumalalle,
että te,
jotka ennen olitte synnin palvelijoita,
nyt olette tulleet
sydämestänne kuuliaisiksi
sille opin muodolle,
jonka johtoon te olette annetut,

ja että te synnistä vapautettuina
olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!

Paavali joutuu oikein
vääntämään rautalangasta.

 

Minä puhun ihmisten tavalla
teidän lihanne heikkouden tähden.

Sillä niinkuin te
ennen annoitte jäsenenne
saastaisuuden ja laittomuuden
palvelijoiksi laittomuuteen,

niin
antakaa nyt jäsenenne
vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Miten ihmeessä synnistä vapautettu
voisi haluta takaisin
oikein lupaa kysyen,
että kai minä sentään saan
synnin kanssakin seurustella.

 

Sillä kun olitte synnin palvelijoita,
niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän
te siitä silloin saitte?
Sen,
jota te nyt häpeätte.
Sillä sen loppu on kuolema.

Mutta nyt,
kun olette synnistä vapautetut
ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,
on teidän hedelmänne
pyhitys,
ja sen loppu on
iankaikkinen elämä.

Tietenkin me haluamme
olla vapaat synnistä
eikä suinkaan vapaat vanhurskaudesta.

 

Sillä synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä
Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Siinä Valtakunnassa,
jonka kansalaisia me nyt olemme,
me olemme jo vapautetut
synnin ja kuoleman laista,
koska Jeesus täytti sen
rangaistuspykälän,
joka meidän synneistämme oli määrätty.

Sen tähden ei meille
ole enää mitään kadotustuomiota.

Olemme siis vapaat kadotustuomiosta.
Ainoa tuomioistuin,
jonka eteen kerran tulemme
on Kristuksen palkintotuomioistuin.

Ja siinä meidät palkitaan ...
tai sitten ei.

Mutta mikään kadotustuomio ei
meitä kohtaa.

Jos annamme jäsenemme nyt
Vanhurskauden palveluksen,
niin varmasti kannamme hedelmää.
Ja silloin meidät palkitaan.

Jos emme kuitenkaan ole
kantaneet hedelmää,
niin sitten jäämme ilman palkintoa.

Ja pahimmillaan voi käydä niinkin,
että elämänlankamme katkeaa
ennen aikojaan.

Hedelmätön kuiva oksa
karsitaan pois hedelmäpuusta.

Se putoaa maahan siis hedelmättömänä.
Mutta kuitenkin Jeesuksessa olevana oksana.

Oksat, jotka kantavat hedelmää,
putoavat lopulta nekin maahan.
Mutta paljon hedelmää kantaneena.

No tämä oli Jeesuksen oma Sana:

 

Jokaisen oksan minussa ...

Daavidin syvä lankeemus johtui siitä,
että hän jäi pois taistelusta.

Hän joutui maksamaan lankeemuksestaan
kalliin hinnan.
Mutta pelastusta se ei vienyt.

Jo Aabraham toimi aivan
vaelluksensa alusta asti
vastoin Jumalan Sanaa.

Ainoa, joka on selvinnyt puhtain paperein
on Jeesus Kristus.

Ja Häneen me olemme upotetut
ja olemme Hänen
Elämästään ja Vanhurskaudestaan osalliset.

[HelenaM]

Turmeltunut langennut luonto, Jumalan lain alle taipumaton "liha" on tosiaan ihmisessä loppuun asti ja taistelussa uutta luontoa vastaan. Ajattelisinkin, että Paavalin toteamus "palvelen lihalla synnin (ja kuoleman) lakia", tarkoittaa tätä.

Tähän kaikkeen on saatu täydellinen ratkaisu Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Ihminen on luonnostaan synnin palvelija ja kantaa hedelmää pimeyden valtakuntaan, mutta uskon tultua uudestisyntymässä meistä tuli vanhurskauden palvelijoita, siirryimme "Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan." Termit Kristuksen laki, uskon laki, elämän hengen laki ja vapauden laki esiintyvät Raamatussa ehkäpä vain yhden kerran. Niiden olemus ilmentää evankeliumin voimaa ja vaikutusta. Päinvastoin kuin synnin laki tai lainalaisuus, joka luo viholliselle tarttumapinnan.

Nyt sandian kysymykseen, miksi uskovat tekevät syntiä, vaikka Raamatun mukaan olemme kuolleet pois synnistä? Minusta tämä on iso kysymys. Ajattelisin, että tähän liittyy läheisesti se, mitä Raamattu tarkoittaa lihan ja vanhan ihmisen ristiinnaulitsemisesta, kasvu uskovana Jeesuksen seuraajana ja muuttuminen armon kasvatuksen alla. Lyhyesti sanottuna kyse on pyhityksestä. Sekin on lahjaa.

Kyselin tuolla, mitä tämä tarkoittaa uskovan elämässä käytännön tasolla. Varmastikin sitä, että ihminen ei ole enää himojen ja vihollisen vietävissä, vaan saa ymmärryksen oikeasta ja väärästä sekä voiman vastustaa syntiä. Myös sitä, että väärät halut, asenteet ja ajatus- ja käytösmallit muuttuvat, Raamatun termillä ihminen "lakkaa synnistä" Jumalan armotyön vaikutuksesta. Prosessi on elämänmittainen.

Tämän kirjoitin ennen kalamoksen vimmeisimmän tekstin lukemista.

[HelenaM]

Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys. Siihen liittyy se, että liha on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, uskova on haudattu Kristuksen kuolemaan ja myös osallinen ylösnousemuselämästä. Ja tästä seuraa, että vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan. Hengen maailma avautuu syvemmin ja laajemmin, koko elämän todellisuus alkaa näyttäytyä tästä todellisuudesta käsin "minä elän, en enää minä vaan Kristus minussa."

Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana,  herkkänä ymmärryksenä toisen ihmisen avun tai tuen tarpeesta, oikeina rakentavina ja viisaina sanoina, rukouksena jota ei mitenkään osannut suunnitella, tarkan johdatuksen kokemisena, Pyhän Hengen läsnäolon kokemisena, spontaanina ilona ja ylistyksenä arkisissa puuhissa. Ja sellaisenakin, että etsivä ihminen aistii uskovassa Jumalan rakkauden.

[kalamos]

Nyt on tärkeää ymmärtää, 
mikä ihminen on.

Ihminen on ruumiissa asuva henki,
jolla on sielu.

Ennen uudestisyntymistämme
me olimme kuolleet
tekemiimme synteihin.

Sitten me synnyimme uudesti
ylhäältä Hengestä.
Ja nyt olemme taas eläviä.

Siis ihminen eli henki,
joka oli kuollut,
on taas elävä.

Ja niin itse ihminen
on jo pelastettu
ja siirretty kuolemasta Elämään.

Mutta ihmisen sielu
on edelleen Jumalan työpöydällä.
Sitä pelastetaan
ja parannetaan ja eheytetään
koko ajan.

Viimeiset kyyneleet pyyhitään
silmistämme vasta Ilmestyskirjan
loppuaukeamalla.

Ruumiimme eli savimajamme
kokee samoin
jatkuvaa Jumalan huolenpitoa.
Haavat umpeutuvat.
Katkenneet luut kasvavat kiinni.

Mutta kuitenkin asumuksemme
rapistuu koko ajan.

Ruumiimme lunastus tapahtuu vasta
ylösnousemuksen päivänä,
jolloin saamme kirkastetun
ylösnousemusruumiin.

Tässä keskustelussa on
erityisesti esillä ihmiset,
jotka ovat jo tulleet eläviksi.

Jumala on jo pelastanut meidät
ja siirtänyt Valtakuntaansa.

 

pelastanut meidät pimeyden vallasta
ja siirtänyt meidät
rakkaan Poikansa valtakuntaan.

Minä itse eli henkeni tuli jälleen eläväksi.
Samalla hetkellä minä kuolin synnille.

 

te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa;

Tämä on siis fakta.
Ja tämän todellisuuden pohjalta
on mahdollista kaikki se,
mikä on tullut esille.

Me voimme kuolettaa
maalliset jäsenemme.

 

Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne:
haureus, saastaisuus, kiihko,
paha himo ja ahneus,
joka on epäjumalanpalvelusta,

sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
ja niissä tekin ennen vaelsitte,
kun niissä elitte.

Mutta minussa on edelleen
taakkana kuoleman ruumis,
joka riippuu minussa kiinni.

Meidän pitää riisua tuo
vanha ihminen tekoinensa.
Ja pukeutua uuteen.

 

Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki:
viha, kiivastus, pahuus, herjaus
ja häpeällinen puhe suustanne.

Älkää puhuko valhetta toisistanne,
te, jotka olette riisuneet pois
vanhan ihmisen tekoinensa
ja pukeutuneet uuteen,
joka uudistuu tietoon,
Luojansa kuvan mukaan.

Tämä on siis mahdollista,
kun me olemmekin nyt siirretyt
toiseen Valtakuntaan.
Toisen hallitusvallan alle.

Ja tässä Valtakunnassa
tapahtuu paitsi tuon vanhan riisuminen
myös uuteen pukeutuminen.

 

Pukeutukaa siis te,
jotka olette Jumalan valituita,
pyhiä ja rakkaita,
sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen,
nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,

kärsikää toinen toistanne
ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.

Niinkuin Herrakin
on antanut teille anteeksi,
niin myös te antakaa.

Mutta kaiken tämän lisäksi
pukeutukaa rakkauteen,
mikä on täydellisyyden side.

Ja vallitkoon teidän sydämissänne
Kristuksen rauha,
johon te olette kutsututkin
yhdessä ruumiissa,
ja olkaa kiitolliset.

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana;
opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne
kaikessa viisaudessa,
psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla,
veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

Jotain tällaista tämäkin
viestiketju on mielestäni toteuttanut.

Mutta tosiasia on,
että tulee huonoja päiviä.

Päivä,
jolloin emme vaellakaan Hengessä.

Ja silloin on aika katsoa
toisenlaisen perhekunnan vaiheita,
kuin mitä nyt katselimme.

Perhekuntaa,
josta Paavali oli aivan ymmällä.

[sandia]

Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys. Siihen liittyy se, että liha on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, uskova on haudattu Kristuksen kuolemaan ja myös osallinen ylösnousemuselämästä. Ja tästä seuraa, että vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan. Hengen maailma avautuu syvemmin ja laajemmin, koko elämän todellisuus alkaa näyttäytyä tästä todellisuudesta käsin "minä elän, en enää minä vaan Kristus minussa."

Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana,  herkkänä ymmärryksenä toisen ihmisen avun tai tuen tarpeesta, oikeina rakentavina ja viisaina sanoina, rukouksena jota ei mitenkään osannut suunnitella, tarkan johdatuksen kokemisena, Pyhän Hengen läsnäolon kokemisena, spontaanina ilona ja ylistyksenä arkisissa puuhissa. Ja sellaisenakin, että etsivä ihminen aistii uskovassa Jumalan rakkauden.

Kiva kun valotit enemmän tuota henkilökohtaista puolta.
Mielestäni hengen hedelmät eivät ilmesty uskovaan ikäänkuin huomaamatta, vaan siihen sittenkin liittyy valinta. Tuo Roomalaiskirjeen 6. luvun kohta minkä lainasin, viittaisi siihen.

Eli mietin yhä miten ihmiset ovat kokeneet henkilökohtaisessa elämässään tämän.
Itse yritin valoittaa sitä yhdellä esimerkillä. Olen hyvin tietoinen, että Herra haluaa johtaa minua siihen. Ja olen alkanut pyytää mm. puolisoltani anteeksi, taas siis tunnustan syntini, jos olen liian teräväkielinen. Se on auttanut paljon häntä näkemään, että olen asian suhteen vilpitön.

Tämä on hengellinen kokemus, ja Jeesus näyttää olevan ikäänkuin hyvin henkilökohtainen käsitellessään Pyhän Hengen kautta omaansa. Pyhä Henki avaa meille Jeesuksen omia sanoja evankeliumeissa osoittamaan minkälainen Jeesuksen sydän on. Siinä on helppo sitten verrata oman sydämen motiiveja ja vaikuttimia. Rakkaus Herraan johtaa meitä haluamaan samastumaan Jeesuksen sydämen motiiveihin.

[Korpima]

Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys.
[...]
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana, 

Kiitos tästä hyvästä viestistä. Aina ei ymmärrä kaikkea, mutta luulisin ymmärtäneeni vähintään jotain.

[HelenaM]

Kalamos, ensiksi kiitos osallistumisesta ketjuun

Niitä huonoja päiviä mahtuu, puhun kokemuksesta. Olen kuitenkin saanut sen oppia, että nämäkin päivät ja ajat eletään ja ollaan Jumalan turvissa. Hän on antanut Pyhän Hengen, joka puolustaa ja opettaa omiaan kaikkina päivinä. Syntien tunnistaminen ja tunnustaminen, parannukseen nöyrtyminen ovat Jumalan armotekoja. On aikoja, jolloin joutuu olemaan koulutuksessa pidempään, jotta tajuaa omaa pöllöyttään ja kasvua tapahtuu. Armoa sekin.

Opetuslapseudesta on kyse ja se ei ole automaatio. Tarkoitatko sandia tätä? Ymmärtäisin, että aina on kaksi vaihtoehtoa, joko seurata Jeesusta ristin tiellä tai hylätä kilvoittelu. Kilvoittelu sisältää nuo jo edellä olleet asiat, rehellisyys ja avoimuus Jumalan totuudelle, alttius ja nörtyminen parannukseen ja taisteluasenne syntiä vastaan.

Omana esimerkkinä voin kertoa, että jouduin kiinniotetuksi kovasanaisuudesta. En kerinnyt huomata sitä itse tilanteessa, mutta kun rauhoituin kotiin reissusta, Jumalan Henki osoitti sen. Mun piti välittömästi palata asiaan ja pyytää anteeksi. Ja rauha laskeutui.

[HelenaM]

Jäi tarkentamatta, että siis se, että uskovat tekevät syntiä läpi koko elämän, on onneksi ratkaistu Golgatalla. Tämä ratkaisu on elänmittainen pyhitys.
[...]
Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi vakautena vaelluksessa, mielenrauhana, 

Kiitos tästä hyvästä viestistä. Aina ei ymmärrä kaikkea, mutta luulisin ymmärtäneeni vähintään jotain.

Koen itse kovasti hapuilevani ja olen huono oppimaan, siksi tein tämän aloituksen. Olen ollut uskossa 47 vuotta, mutta silti tuntuu, etten ole kasvanut ymmärryksessä. Entiset kuvitelmat ymmärtämisestä ovat karisseet pois.

[kalamos]

Minä koen niin,
että en löydä elämästäni
yhden yhtäkään ajanrahtua,
jossa voisin kokea olevani
kelvollinen Jumalan lapseksi.

Eli olen kokonaaan
joka ikinen sekunti
ja atomisekunninkin
eli olen ja elän
jokaisen atomivärähkyksenkin ajan
täysin armon varassa.

Kuitenkin Jumalan armo eli suosio
minuakin kurjaa kohtaan
mahdollistaa valtavan etuoikeuden
palvella Jumalaa.

Olin vakavasti sairaana jäänyt
eläkkeelle jo kauan sitten.

Ja kun sitten kerran taas
olin rukousjonon jatkona viimeisenä,
niin varsin tunnettukin rovasti
pyysi sitten toista veljeä mukaan
minun kanssani alttarille.

Ja sitten rukoiltiin.
Sairauden tähden tietenkin.
Olin hyvin vakavien ratkaisujen edessä.

Mutta minulla oli toinenkin tuska sydämellä.
Mitä minä voisin tehdä
Herran palveluksessa.
Mikä oikein on kutsumukseni.

Rovasti kysyi veljeltä,
että onko tällä profetian sana.

Ja veli alkoi puhua kielillä.
Ja rovasti selitti kielet.

"Katso,
Minä olen antanut Sinun käteesi kynän.
Sinä saat kirjoittaa ...
puhdasta Jumalan Sanaa."

Tuo tuli ulos niin volyymilla,
että vaimoni kuuli sen kirkon penkkiin asti.

Hän näki ilmestyksen puukynästä.
Ja ihmetteli, että mitä ihmettä
tuo nyt tarkoittaa.
Puhdasta Jumalan Sanaa.

Sitten oli keksitty sähköposti.
Ja kun lopulta meillekin tuli laajakaista,
eikä joka sekunti maksanut erikseen,
niin aloin tutkia maailmaa.

Ja löysin S24 keskustelufoorumin.
Ja minä kirjoitin tuhansia viestejä.
Ja tavoitin näin paljon sellaisiakin ihmisiä,
jotka eivät ehkä olleet vielä suhteessa
Jumalan kanssa.

Mutta sitten huomasin,
että suurella vaivalla kirjoittamani
hukkui sekamelskaan.

Ja lopulta aloin etsiä toista foorumia,
jossa näin ei kävisi.

Otin yhteyttä tämän foorumin
silloiseen ylläpitäjään,
ja kerroin vähän suunnitelmiani.

Aikomukseni oli ylläpitää kotisivua
ja pidinkin sellaista,
mutta en ollut sinne avannut keskustelua.

Täällä halusin sitten keskustella.
Ja tänne sitten tulin.

Alku olikin riemullinen.
Mutta sitten eräs kirjoittaja ilmaisi
jotain sen tapaista,
että täällä ei enää ole hyvä kirjoittaa,
kun minä kirjoitan niin paljon.

Lopulta minä ymmärsin
Jumalan johdatuksen.

Minun pitää perustaa ihan oma
keskustelufoorumi,
joka perustuu
puhtaaseen Jumalan Sanaan.

Ja sillä elopellolla minä vieläkin olen.
Mutta aina minä kurkkaan tännekin,
että olisiko jotain sellaista menossa,
että minä sasisin tännekin kirjoittaa.

Ja tämän avauksen tunnistin
heti sellaiseksi.

Yritin vastata lyhyesti avaukseen
laskeutuen Room 8 luvun sanomaan.

Laskeutuminen ei ollut täydellinen,
ja seurauksena oli sitten se,
että rullaamista on ollut paljon
ensin toiselle kiitoradalle
numero seitsemän
ja sitten numero kutoseen.

Ja sitten piti siirtyä toiselle kentälle
Kolossoon.

Ja vieläkään en voi pysähtyä
vaan täytyy jatkaa Galatiaan.


 

Minä sanon:

vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.

Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan;

nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.

Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina,
niin ette ole lain alla.

Kun olemme syntyneet uudesti
ylhäältä Hengestä,
niin meistä on tullut Jumalan lapsia.
Olemme siirretyt kuolemasta Elämään,
emmekä ikinä kuole.

Siis me elämme jatkuvasti Jumalan lapsina,
jos olemme Jumalan lapsiksi tulleet.
Me olemme upotetut Jeesuksen kuolemaan,
joka tapahtui 2000 vuotta sitten.

Jokainen syntimme on silloin
saanut rangaistuksensa,
ja niin synnin- ja kuoleman laki
ei enää ole uhkanamme.

Lihamme on siis ristiinnaulittu
jo 2000 vutta sitten,
kun olemme upotetut Jeesukseen
ja Hänen kuolemaansa.

Siis fakta on,
että me olemme kuolleet synnille,
ja me olemme herätetyt yhdessä
Jeesuksen kanssa,
ja elämme nyt uudestisyntyneinä
Hengen uudessa olotilassa.

Ja ne,
jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat,
ovat ristiinnaulinneet lihansa
himoineen ja haluineen.

Jos me Hengessä elämme,
niin myös Hengessä vaeltakaamme.

Eli me elämme Hengessä koko ajan,
jos olemme uudestisyntyneet.

Mutta ihan toinen asia on se,
vaellammeko Hengessä.

Ja jos emme vaella,
niin silloin käy kyllä niin,
että me runsainkin määrin
täytämme lihan himoa.

Roomalaiskirje jolla aloitin,
pitää sisällään heti
alkusanojen jälkeen 
ilmoituksen siitä,
että kaikki ovat syntiä tehneet.
ja myöskin synnin seuraukset
tuomioineen.

Mutta samalla se johtaa
ottamaan vastaan uskon kautta
Armon ja Sovituksen Jeesuksessa.

Sen jälkeen tulee luvuissa 6-8
selvitys Uuden Elämän perusteista,
joka nyt onkin tullut tässä
keskustelussa voimakkaasti esille.

Sen jälkeen tulee luvuissa 9-11
selvitys Israelin kohtaloista,
joka ei ole ole mikään
erillinen saatikka sivuutettava osio.

Mutta sitten luvusta 12 alkaen
on selvitystä käytännön ohjeistuksena
kaikesta tarpeellisesta siihen,
miten voimme palvella Herraa.

Me elämme Herrassa.
Mutta me voimme enemmänkin.

Niin minä
Jumalan armahtavan laupeuden kautta
kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne
eläväksi, pyhäksi,
Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän
järjellinen jumalanpalveluksenne.

Älkääkä mukautuko
tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa
mielenne uudistuksen kautta,

tutkiaksenne,
mikä on Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Ja tältä pohjalta
eli jatkuvan mielenuudistuksen kautta
me mielenmuutoksen kautta
uskoon tulleet voimme
vaeltaa Hengessä.

Ja kuten jo tiedämme,
kun se tapahtuu,
niin emme lihan himoa täytä.

[HelenaM]

Kaikesta päätellen kalamos olet ollut kauan uskossa. Armo on ihmeellinen, eikä sitä oteta meiltä pois. Sinua siunaten ja Herralta pyydän koskettakoon hän sinua parantavalla voimalla.