Olisin iloinen, kun tämä ristiriita voitaisiin tiedossa jo ratkaista. Jos uskoisin ikuiseen kidutukseen, pitäisin Jumalaa pahana ja joutuisin menemään murheellisena pois ja kohtaloni olisi silloin kidutus, mutta, mutta... en pystyisi löytämään syytä rakastaa Jumalaa. Kyllä Raamatussa on kohtia, joissa palaa loppuun. Eihän Sodoma ja Gomorrakaan enää pala.
2. Tess.1:9.
Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, Mal.4(VKR):1.Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki
julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
2. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
3. ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.
Paljon on siis vastaväitteitä. Tosin ne jotka näin minun kanssani ymmärtävät eivät puolestaan usko sielun olemassaoloon, vaan uskovat nukkuvat odottaessaan Tuomiopäivää. Minulle se taas on harhaoppia ja ensimmäinen ylösnousemus on siis uskovien ylösnouseminen heti kuoleman jälkeen niin kuin täälläkin on opetettu ja se alkaa jo täällä, vaikka voikin tulla vielä luopumus. Vaikea on aihe eikä voi varottaa ketään helvetillä peloittelulla. Ei siten voi tulla uskoon mielestäni. Menee minulta maine ja kuulijalta ehkä mielenterveys jne. Onhan sitä harjoitettu, ei kanna hyvää hedelmää. Jos ei Jumala vedä, kukaan ei voi tulla terveeseen uskoon. Nämä asiat eivät ole meidän hallussamme, pystymme tekemään vain "käännynnäisiä".
Saamme rukoilla selvyyttä hlökohtaisesti, että toivomme säilyy.
