Lakihenkiset kristityt esittelevät innosta puhkuen luetteloita kaikista niistä synneistä,
joihin langenneita armo ei koske.
Mielellään mainitaan esim. "epähurskaat, epäpyhät, isänsä tappajat,
äitinsä tappajat, murhaajat, haureelliset, miehimykset (mieshomot), ihmiskauppiaat, valehtelijat, valapattoiset" (1.Tim.1) ja
saastaiset, ahneet (Efesolaiskirje 5:5) ja huorintekijät,
epäjumalanpalvelijat, avionrikkojat, hekumoitsijat, varkaat, juomarit, pilkkaajat, anastajat" (1.Kor.) jne.
Tietenkin nuo kaikki synnit ovat pahoja, ja laki annettiinkin aikanaan, jotta Jumala lain avulla
opettaisi ihmisille, että mm. noita pahuuksia ei saa harjoittaa.
Ja laki on edelleen voimassa siinä mielessä, että nuo teot ovat edelleen kauhistus
Jumalan silmissä.
Sellainen ihminen, joka ei ole ottanut Jeesusta elämänsä Herraksi eikä turvaa Hänen
ristinkuolemansa tuottamaan pelastukseen, tekee aivan erityisen pahasti väärin,
jos hän on murhaaja, kateellinen, homoseksualisti, ahne, tappaa äitinsä ja vieläpä valehtelee.
Mutta lakihenkiset ovat käsittäneet noiden kadottavien syntiluetteloiden tarkoittavan, että
niihin langenneita Jeesukseen uskoviakaan ei armahdeta.
Julistetaan suurella äänellä, että kukaan juoppo tai homo ei koskaan pääse taivaaseen- on sitten Jeesuksen uhriverellä pesty tai ei.
Lain julistajat unohtavat tosin aina mainita, että jos on kerrankin valehdellut tai yksikin ahne tai siveetön ajatus joskus juolahtanut mieleen, joutuu helvettiin- oli uudestisyntynyt tai ei.
"Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin."
(Jaak. 2:10)
Tässä kohdassa he joustavat tekopyhyyden saastuttamina- samoin kuin siinä, että lain julistaja saattaakin itse
olla eronnut aviopuolisostaan muun kuin haureuden tähden, ottanut puolisokseen hylätyn tai tehnyt muuta kadottavaa syntiä.
