Itse en löydä healingille minkäänlaista raamatullista mallia.
Jaakobin kirjeen ohjeistus on aivan toisenlainen ja siitäkin ollaan montaa mieltä, tarkoitatko se edes ruumiin parantumista.
Mielenkiintoinen kysymys!
Olen nyt väsynyt enkä jaksa perinpohjin selittää Raamatulla, mutta varovasti sanon, että Jesajan ennustus Messiaasta "jonka haavojen kautta me olemme parantuneet" ei tarkoita ehkä lainkaan tai ensisijaisesti ruumiillisista sairauksista parantumista vaan synnin sairaudesta parantumista. Voi olla, että olen väärinkin ymmärtänyt sanojen merkitystä ja sitä kautta myös raamatullisen parantumisen merkitystä, mutta toivon jaksavani selittää näkemystäni täällä jonain päivänä tarkemmin.
Jos joku tuntee tuota alkukielten (hebrean ja kreikan) parantumis-sanojen merkitystä niin helpommalla pääsisin jos joku toinen raottaisi asiaa enemmän. Jo tässä kuitenkin on syytä todeta, että tämä näkemykseni parantumisesta Hänen haavojensa kautta (siis ettei se ole ensisijaisesti ruumiin parantumista eikä myöskään henkistä parantumista) ei ole vain minun näkemykseni vaan useamman Sanaa tutkineen käsitys.
Tuota on tullut mietittyä itsekin ja tuleehan se myös tässä Raamatun paikassa ilmi;
Luuk 5:30 Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat:"Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?"
31 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
32 En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen."
Tuo on hyvin lohdullinen sananpaikka meille, jotka syvästi tunnemme, ettemme ole itsessämme vanhurskaita. Tuo paikka ei kuitenkaan yhdistä suorasanaisesti Jesajan 53:5 kohtaa jossa parantumisesta käytetään hebreankielen sanaa rapa (ehkä äännetään rafa). Septuaginta kääntää sanan iaomai. Sanat merkitsevät parantumista sairaudesta.
Otan tähän kaksi raamatunpaikkaa UT:sta nyt alkusoitoksi. Pietari kirjoitti: ...joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut (
iaomai)" [1.Pt. 2:24]. Tässä mielestäni puhutaan synnistä parantumisesta. Siitähän jae puhuu, että "Hän kantoi syntimme ristinpuulle" ja jatkaa "Hänen haavojensa kautta olemme parantuneet". Minun ei ainakaan ole vaikea yhdistää ilmaisuja näin toisiinsa (että Jeesuksen haavojen kautta parannumme synnin aiheuttamasta sairaudesta; en tässä epäile enkä kyseenalaista etteikö Jeesus ajassamme parantaisi ruumiillisistakin sairauksista ihmisiä -olenhan itsekin ihmeparantumisen kokenut 1988)
Samoin Jaakob yhdistää syntien tunnustamisen ja parantumisen, käyttäen samaa sanaa
iaomai. "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte (iaomai); vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:16). Tässäkin aivan ilmeisesti parantuminen ja synti ole kytköksissä toisiinsa. Näitä kohtia on aika monta, myös VT:n puolella. Minulla on ollut näistä kohdista 'mustaa valkoisella', mutta en löytänyt vaikka tänään hetken etsinkin. Poimin tähän jonkun sieltä VT:sta (Ps. 41:5) Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen, paranna (iaomai) minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan". Tässä synti on rikkonut Daavidin sielun ja hän pyytää Herraa parantamaan sen. Kysymys ei tässä(kään) ilmeisesti ole fyysisestä vaivasta.
(Saakohan kukaan tolkkua näistä kirjoituksistani?)
