Miksiköhän Daavidin määräämä väenlasku oli niin paha teko?
Hänen sotapäällikkönsä Joabkin kauhistui sitä ja pyysi, että sitä ei suoritettaisi.
Jumala tuomitse sen ankarasti.
Ainut mikä minulle tulee mieleen, että Daavid ikäänkuin keskittyi ihmisvoimaan sen sijaan että sydämessään luottaisi kokonaan Jumalaan. Onko teillä muita selityksiä asiaan??
1. Aikakirja 21.
Olen seurannut sivusta tätä keskustelua ja oppinutkin uutta tuosta Daavidin toimeenpanemasta väenlaskusta. Tapahtumista kerrotaan, kuten joku jo mainitsikin, kahdessa Raamatun kirjassa - 2.Samuel luvussa 24 ja 1.Aikakirja luvussa 21. Tarinoissa on merkittäviä eroavaisuuksia. Olen niitäkin pohtinut, mutta nyt erityisesti tuota Araunan puimatannerta, jossa Jumalan tuomio kohtasi kansaa ja Herran enkelin miekka osoitti kohti Jerusalemia tuhotakseen sen (1. Aik. 23:16). Tässä vaiheessa rutto oli tappanut jo useita tuhansia juutalaisia rangaistukseksi siitä, että Daavid oli pannut toimeen väenlaskun.
Tässä tapahtumassa on monia yksittäisiä tapahtumia, jotka esikuvat viittaavat sekä menneisiin että tuleviin.
+ Aurean puimatanner sijaitsi Moorian vuorella
+ Moorian vuorella Aabraham valmistautui uhraamaan rakkaan poikansa
+ Aurean puimatantereella Herran enkelin viha asettui kuin Daavid rakensi sinne alttarin ja uhrasi
+ Daavid osti puimatantereen täydestä hinnasta ja päätti sille rakentaa Jumalalle temppelin (1. Aik. 22:1)
+ Aurean puimatantereella Jeesus ristillä sovitti maailman synnin
+ Aurean puimatantereen tapahtumia ja Golgatan tapahtumia edelsi väenlasku.
Tuollaisia olen pohtinut. Olen myös pohtinut missä Daavidin elämän vaiheessa Hän määräsi väenlaskun? Vuosikymmeniä sitten olin itsekseni mieltänyt sen tapahtuneen Daavidin vanhuudessa, mutta nyt minusta tuntuu, että se saattoi tapahtua sinä vuonna, kun Daavid eli vielä Urian murha tunnollaan. Aikakirjoissahan tämä tapahtuma sijoittuu heti Rabban valloituksen jälkeen, jos olen oikein ymmärtänyt. Minun mielestä Aikakirjoissa, Kunungastenkirjoissa ja Samielinkirjoissa ei kaikki kerrottu etene aikajärjestyksessä, vai eteneekö?
Olen vielä ajatellut sitäkin, että miksi Jumala rankaisi niin ankarasti kansaa väenlaskusta? Olen tullut siihen lopputulokseen, että ainakin osaksi se johtui Daavidin halusta osoittaa oma sotilaallinen voimansa. Hän ei luottanut siihen Jumalan lupaukseen, jonka jo Aabraham oli saanut, että "sinun jälkeläistesi luku on määrältään kuin meren hiekka" ja lupaukseen liittyi Jumalan siunaus. Oli ilmeisen vaarallista suorittaa tuollainen väenlasku omin päin ja kuten tuolla aikaisemmin jo mainittiinkin, ilman Mooseksen kirjoissa säädettyä lunnasmaksua.
Tällaisia ajatuksia minulla on syntynyt tuosta Daavidin määräämästä väenlaskusta. Lisää "syvyyttä" tapahtumat saavat, kun Rabbaan Daavid hyökkäsi kaupungin väestön nöytyytettyä hänen sinne hyvässä tarkoituksessa lähettämiään miehiä. Rabban väki oli tehnyt syntiä ja näyttää siltä, että ne aiheuttivat myös Daavidin joukoille ensin merkittävän miestappion (jonka yhteydessä Batseban mies Uria surmattiin, 2.Sam. 11:15-17). Tässä vaiheessa (tämä on siis minulle syntynyt käsitys) Daavid määräsi väenlaskennan. Rabban väki eli synnissä ja samoin Daavid eli synnissä. Ojentakaa jos olen pohdinnoissani aivan hakoteillä?