Lukiessani Apostolien tekojen 8. luvusta Simonista, jotenkin huomioni kiinnittyi myös näihin jakeisiin. Se puhuu siitä, että uskoon tulleet saivat Pyhän Hengen.
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. 15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. 16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. 17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.Tuossa se on niin selvästi ja yksinkertaisesti sanottu. Se muistutti omasta kokemuksestani 16 vuotiaana.
Olin tahtonut tulla uskoon jo muutamia kuukausia, mutta tiesin, että en ollut uudestisyntynyt. Olin levoton, hämmentynyt, ahdistunut, toisaalta jokin minussa vastusti uskoon tuloa vaikka sanoin, että olen uskossa...ehkä.
Eräässä nuorten tilaisuudessa Mikkelissä syyskuun perjantai-iltana Herra kosketti minua niin, että tiesin, että en enää halua vastustaa uskoon tuloa.
Pyysin erästä nuorta jonka tiesin olevan uskossa rukoilemaan kanssani. Itkun seasta sanoin Herralle, että ota koko elämäni en enää halua vastustaa sinua. Tyttö rukoili puolestani ja laittoi kätensä päälleni.
Kun siitä rukouksesta lähdin, minulla oli täysi varmuus siitä, että tällä kertaa olin ollut rehellinen Herran edessä.
Totesin, että minulla ei ollut epävarmuutta siitä, olinko uskossa vai en.
Huomasin myös, että Raamattu avautui minulle aivan eri tavalla kuin ennen. Koin jotenkin olevani yhtä sen kanssa mitä sieltä luin.
Minun ei tarvinnut ikäänkuin itsestäni puristaa ajatusta, että olin uskossa, vaan koin, että minä olin saanut sen minun ulkopuoleltani.
Se on ehdottomasti merkityksellisin tapahtuma elämässäni ja on ollut jo kymmenet vuoden. Aina ikäänkuin yhtä uusi.
Kandee tulla uskoon.
