Uskon, että olet kutsumuksesi saannut. Uskon myös, että Jumala varustaa tehtävään mihin Hän kutsuu.
Kutsumuksen sitten havaitsee muutkin, mutta havaintojen tekijät usein jakautuvat esimerkiksi sinun kohdallasi niihin, joille evlut tunnustus on kaiken perusta ja niihin, jotka eivät siitä mitään tiedä, vaan seulovat Sanalla Lutheria. Näihin tilanteisiin tarvitaan paksunahkaisuutta ihmisten sanomisiin ja ohutnahkaisuutta Jumalan, Pyhän Hengen sanomisiin.
Luen ihan ajatuksen kanssa aina mitä kirjoitat, mutta huomaan aika usein jonkinlaista tarkoituksellista ja jatkuvaa Luther-kritiikkiä vastauksissasi. Se hieman syö uskottavuuttasi. Itse en taaskaan Lutheria maininnut sanallakaan tuossa omassa kirjoituksessani, mutta sinua se tuntuu jossain määrin silti häiritsevän.
Minä olen kristitty ja luterilainen. Puheesi havannoitsijoista on vain sinun omaa käsitystäsi. En usko, että pystyt arvioimaan jokaisen kirjoituksieni lukijan johtopäätöksiä minusta. Analysoit asioita omasta näkökulmastasi. Niin teen minäkin. Pääasia, että sen tiedostaa.
Äläkä luule, että loukkaannuin. En loukkaantunut.
Käytän nyt hyväkseni tätä loukkaantumatonta tilaasi:
Uskon, että paljon useammin on Luther sinun kirjoituksissasi ja viestejä häneltä, kuin minulla konsanaan. Otan sen aina silloin tällöin esille, koska:
Luther ja luterilaisuus ovat sinun iskulauseesi ja niitä suosittelet.
Myös olet useaan otteeseen vakuuttanut, että perustat ja tunnustaudut luterilaiseen tunnustukseen.
jne, jne
Sinä et kätke missään yhteydessä, mihin kantasi perustuu.
Minä en myöskään kätke samoissa yhteyksissä mihin kritiikkini perustuu.
Pidän tätä reiluna asetelmana. En usko, että huolesi minun uskottavuuden "syömisestä" on aitoa. Niin sinä kuin minäkin rakennamme näillä kirjoituksilla omaa uskottavuuttamme.
Koska olet itse vakuuttanut vuosikaudet, että kantasi perustuu luterilaiseen tunnustukseen, vanhurskauttamisoppi mukaanlukien, niin se kyllä sanelee miten esim. käsittelet tai painotat armoa tai Armoa. Olen perehtynyt Lutherin armo-opetukseen ja olen perillä sen tempoilusta laidasta laitaan. Olen perehtynyt Lutherin vanhurskautusoppiin ja se on täsmälleen sama, kuin on YJV, katolisen kirkon kanssa.
Puheeni niin havainnoitsijoista kuin kaikki mitä kirjoitan on todella minun omaa käsitystäni. En pysty arvioimaan jokaisen kirjoituksesi lukijan ajatuksia, aivan oikein. En pysty, enkä halua enkä ole kiinnostunut, jos painotetaan sanaa "jokainen". Pystyn sen mukaan, kuin minulla ymmärrystä on ja ymmärrykseni arvioiminen tulkoon olemaan yhtä lailla ilmeistä kuin sinun kutsumuksesi on ilmeistä. Eli annetaan tällaisten "hämäräalueen" asioitten tulla esille, kun ne osoittautuu ilmeisiksi. Siis; jääköön nähtäväksi.
Jatketaan loukkaantumattomalla linjalla. Tässä tulee kuitenkin mielestäni tarpeellinen ja asioita minun puoleltani oikaiseva vastine:
Minusta tämä kirjoituksesi on melko paljastava. On totta, että olen luterilainen, miksi sitä piilottelisin? Sinä olet helluntailainen ja kirjoituksissasi suosittelet sitä, ja se on sinun iskulauseesi. Minun luterilaisuuteni varmaankin näkyy siinä mitä kirjoitan, mutta en yleensä ala mainostamaan omaa luterilaisuuttani, jos et esim. sinä ala siihen puuttumaan. Olet sitä tasaisin väliajoin tehnyt, koska ilmeisesti se on osa sinun missiotasi. Sanon ilmeisesti, koska en voi siitä tietenkään olla varma, mutta siltä se vahvasti vaikuttaa.
Kovin moni muu kirjoittaja ei yritä toistuvasti rakentaa jonkinlaista vastakkainasettelua sen perusteella, mikä on kenenkin kirjoittajan kotiseurakunta. Sinulle se on ilmeisen tärkeää, koska aloitat ketjujakin siitä miten helluntai seurakunta on Jumalan synnyttämä ja kirkot ihmisten kyhäelmiä. Ja varsin usein kirjoitat siitä, mitä sinun mielestäsi luterilaisuus ja luterilaiset ovat. Asia on selvästi sinun mielessäsi usein.
Itse koen tuollaisen kirjoittajan analysoimisen ja oletettujen taustavaikuttimien arvailun melko turhana hippaleikkinä. Olen kiinnostuneempi kirjoittamaan ihan omia ajatuksiani, enkä arvailemaan muiden motiiveja ja ajatuksia.
Mutta jos joku, esim. sinä, yrittää kiihkeästi asetella suksia ristiin, niin kyllä minä ainakin omat sukseni yritän oikaista.
Olen hyvin vakuuttunut siitä, että minä itse tiedän paremmin omat näkemykseni, kuin sinä. Asia on totta toisinkin päin.
Oli hyvä, että sinä toit esille tuon armo -kysymyksen. Minulle armo on aarre. Vuosien tempoilun jälkeen alkoi armo ja evankeliumi aueta minulle, sekä luterilaisten, että helluntailaisten opettajien kautta. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa tänä päivänä, että minun uskoni ei rakennu enää epävarmaan lakia ja armoa sekoittavaan ihmisoppiin. Sellaisen sekametelisopan opettajia ja toisille syöttäjiä on kristikunta pullollaan. Monet kyllä sanovat tuntevansa evankeliumin, mutta heidän sanoissaan ei ole todellista voimaa. Uskonnolliselle lihalle sellainen opetus on mieleen, kun siinä ihmisen osuus korostuu.
Uskovan vaikein ja tärkein kilvoittelun "kohde" on pysyä varmalla Kristus-kalliolla ja armon varassa. Itseasiassa kaikki kilvoittelu perustuu lopulta tuohon asiaan. Onneksi olen Jumalan johdatuksesta saanut tutustua sellaisiin uskoviin, jotka oikeasti elävät armon varassa. En viihdy enää ollenkaan armoa vähättelevien opettajien kuunteluoppilaana. Armo tuntuu olevan osalle uskovistakin lähes punainen vaate. Heille ei armo ole koskaan avautunut tai he haluavat sulkea siltä korvansa.
Ei siis ole mitään hämäräaluetta. Se on sinun keksintöäsi. Yritän olla mahdollisimman avoin. Minulla ei ole missiota saada ihmisiä luterilaisiksi. Minun missioni on saada ihmiset turvautumaan yksin Kristukseen ja hänen armoonsa. En väitä olevani armon asiantuntija, mutta sen verran olen Jumalan hyvyyttä Kristuksessa saanut maistaa, että se on
avoimesti motiivi kirjoituksiini.
