Olen pitkään aikonut kirjoittaa ajatuksia 3. Mooseksen kirjan 26. luvusta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Sitten löysin uutta mielenkiintoista 4. Mooseksen kirjan alkupään luvuista.
Ajattelin, että eihän sitä sovi jouluna kirjoitella... Sitten tajusin, että on melko tyhmää ajatella, että jouluna ei voi pohtia Jumalan sanaa julkisestikin.

Ollut pari hyvin kiireistä päivää joulun tähden. Tänään joulupäivänä ei ole muuta kuin lepoa. Onneksi.
3. Mooses 26 on Jumalan puheesta siitä mitä seuraa kuuliaisuudesta ja toisaalta tottelemattomuudesta.
En halua ilmaista, että aina kun tottelee Jumalaa, elämä sujuu kuin rasvattu. Ei Raamattu näemmä niin opeta, vaikka toisaalta tässä luvussa Jumala selvästi toisaalta viittaa siunauksiin ja toisaalta kuritukseen.
Tässä on minusta ihanasti Jumalan lupauksia siitä miten hän on omiensa kanssa näiden elämässä
Ja minä panen asumukseni teidän keskellenne enkä viero teitä.
12. Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani.
13. Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vein teidät pois Egyptin maasta, olemasta heidän orjinansa; ja minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää pystyssä.
Tuo viimeinen lupaus eniten pysäytti tällä kertaa:
"minä mursin rikki teidän ikeenne puut ja annoin teidän kulkea pää
pystyssä"Ajattelen omien kokemuksieni perusteella, että Jumala voi todella vapauttaa sorrosta, minkä näköistä se sitten onkin, ja antaa meidän kulkea "pää pystyssä". Silloin ei ole pelokas toisten toisten ihmisten edessä eikä tarvitse pakoilla ihmisiä, kun Herra nostaa meidän päämme.
Sitten jakeesta 14 alkaa sitten Jumalan puhe siitä jos israelilaiset
"hylkäävät halpana" Jumalan ohjeet ja "
heidän sielunsa vieroo" Jumalan säädöksiä.
Siis ihminen hölmöydessään voi vieroksua Jumalan sanaa ja pitää sen halpana. Se on sinänsä aika hurja juttu, että minussa omassa itsessäni on taipumus vieroksua Jumalan sanaa ja pitää sitä halpana.
Jakeessa 16 Jumalan sitten selvästi toteaa, että israelilaisten uskottomuus johtaa siihen, että Jumalan kurittaa heitä.
Siinä on kuvaus, että Herra eri tavoin rankaisee ja kurittaa kansaansa ja sitten sanotaan, että
"Jos ette sittenkään kuule minua", jakeessa 18.
Tämä toistuu jakeissa 21, 23 ja 27.
Siis tää kuritus ja se, että se ei johda nöyrtymiseen tässä luvussa uudistuu 3 kertaa ensimmäisen varoituksen jälkeen.
Jumala siis kuvaa tosi sitkeää ja sisukasta negatiivista asennetta Jumalan edessä.

Mutta jakeessa 44, on, että Herra ei tästä huolimattakaan hylkää kansaansa!! Aikamoista jukuripäisyyttä ja kovaa sisua Jumalan sanan edessä. Se kai ei ole kovin harvinaista.
Itselle tuli mieleen, että mitähän israelilaiset tai ihmiset yleensä ajattelee tuollaisen kurimuksen jälkeen. Paljon rankkoja asioita tapahtunut aina uudestaan ja uudestaan. Helposti tulee se uhrimentaliteetti ja sitten kertoo miten ihmeellisesti Herra auttoi pahoista tilanteista. Totta, niin Herra voi tehdä. Mutta se oma sisu ja jäykkäniskaisuus on ollut jatkuvasti siellä taustalla kärsimyksen ohella.
Tuo arki-ilmiö vaan jotenkin tule mieleen tuota lukua lukiessa.