1. Kor. 2
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Tänään lueskelin face-keskustelua, jossa oli aiheena Raamatun muuttuminen ajan saatossa ja siinä olevat ristiriitaisuudet. Keskustelun aloittaja oli vahvasti sitä mieltä muun muassa, että Jeesus ja Paavali olivat vastakkaista mieltä lain pysyvyydestä. Kirjoittajan mielestä Paavalin sanat "Kristus on lain loppu" tarkoittavat Jumalan lain kumoamista, kun taas Jeesus sanoessaan, että tuli täyttämään lain, tarkoittaa lain pysyvyyttä ja voimassaolon jatkumista. Hänellä oli melkein kymmenen kohtaa, joita hän piti todisteena Jumalan lain muuttumisesta.
Yläpuolelle laittamani kohta nousi mieleen keskustelua lukiessa.
Keskusteluissa on mukana teologisesti korkeasti koulutettu pappi, joka usein mainitsee omasta lukeneisuudestaan ja nostaa omaa ymmärrystään toisten yläpuolelle, sekä mitätöi muita keskustelijoita. Mutta hänenkin kohdalla mieleen nousee tuo sama Raamatun kohta.
Raamatun opiskelusta on paljon hyötyä mielestäni, ja varmasti teologisen tiedekunnan opinnoista ja mitä niitä onkaan eri raamattuopistoja. Kunhan ymmärretään se, että Raamattua ei voi ymmärtää ilman Jumalan Henkeä.
Jeesuksen opetuslapsista sanotaan, että he olivat kouluja käymättömiä. Jeesus kutsui heidät "olemaan kanssaan" ja todella teki heistä ihmisten kalastajia ja "väkeviä Raamatuissa."
Paavalin suureksi eduksi Jumalan valtakunnan asioilla oli hänen oppineisuutensa juutalaisuudessa, näin sen ajattelen. Hänelle Jumala oli antanut pistimen, ettei ylpeilisi, ja armo oli silti ainut, jonka avulla hän teki julistustyötään.
Vielä mainitsen keskusteluihin liittyvänä tämän. Tuli vaikutelma, että heillä ei ollut lainkaan todellista uskoa, ja jos ei ole uskoa, ei voi olla Pyhää Henkeä. Raamatun teologinen tulkinta ei johda syvenevään Kristuksen tuntemiseen, eikä kukaan voi tulla Hengen opettamaksi kirjaviisauden perustalta.
Koen surua tästä. Tämä suru oli sysäyksenä tähän viestiin. Papit ovat lukeneita ihmisiä, mutta silti monet heistä ovat sokeita sokeiden taluttajia.