Alun kohdassa noin 5 minuuttia tuli mieleen, että esim. parantumisihmeiden tapauksessa ajattelen, että ei pelkkä usko riitä parantumiseen, vaan vaaditaan myös Jumalan tahto.
Muuten luulisin, että maailmasta löytyisi (ehkä?) muutamia ihmisiä, joiden usko riittäisi parantamaan vaikka koko sairaalallisen ihmisiä. Mutta Jumala ei ole nähnyt tätä tarpeelliseksi.
Samoin jossakin kirjassa (taisi olla Harhaanjohtajat) yritettiin herättää ihmistä kuolleista, muttei se onnistunutkaan, vaikka selvästi uskoa oli. Nähdäkseni tämä ei tuolloin ollut Jumalan tahto. Pointtina siis se, että ihmeissä vaaditaan Jumalan tahtoa ja mukana oloa, pelkkä oma usko tähän mahdollisuuteen tuskin riittää. Voi uskoa melkein mitä vain ja toivoa erilaisia tapahtumia ja parantumisia, mutta onko se Jumalan tahto? (Ja jos ei ole, tuskin tapahtuu.)
**
Toisena kommenttina kohdassa n. 20 min sanottiin, että "Hän vie sinut sinne minne et tahdo" [mennä]. En nyt tiedä, miten ja missä tuo sanonta pitää paikkansa. Juuri luin Uusi Tie -lehdestä, jossa lapsena lakimieheksi halunnut oli rukoillut tätä ja päässyt aikaisena haluamaansa ammattiin.
**
Kohdassa n. 35 min. puhuttiin, että pitäisi elää tempausodotuksessa. Onhan se hyvä, että eletään Jumalalle ja odottaen, mutta en tiedä onko tempaus niin hyvä kiintopiste. Verrattuna esim. Jumalan olemassaoloon ja hengenmaailman olemassaoloon.
