Tässä taitaa ahdistaa perinteinen baptistinen käsitys, joka sanoo, että pitää olla uskossa, ennen kastetta.
KnutL, mielestäni perustan kantani Raamattuun. Jos ja kun sinulla on erilainen käsitys asioista, sen ei pitäisi ahdistaa ketään, eikä varsinkaan oma vakaumus aiheuta ahdistusta. Viittauksesi vakaumukseni ahdistavuuteen on asiaton.
En tarkoittanut tuota niin, että tietty käsitys henkilökohtaisesti ahdistaisi juuri sinua.
Myönnän, että tuon sanomani voi helposti käsittää väärin, kun sitä nyt tarkemmin ajattelen.
Tarkoitin sillä (ahdistamisella), että jos on omaksuttuna baptistinen käsitys, en erittäin vaikea nähdä muunlaisia näkemyksiä. Ne, jotka ovat omaksuneet ko. näkemyksen, se oppi ahdistaa näkemään Raamatun vain sen opin näkökulmasta niin, että ei nähdä mitään muuta. Tuo on tietenkin yleistys.
Selvyyden vuoksi: Baptistinen näkemys vesikasteesta tarkoittaa baptistien lisäksi kaikkia niitä muitakin uskonsuuntia, joilla on samanlainen näkemys vesikasteesta.
Ei se ole baptistinen käsitys, joka sanoo, että "pitää olla uskossa ennen kastetta." Voimme lukea asian suoraan Raamatusta, että apostolit kastoivat uskoontulleet. Mutta se ei ole ahdistava asia.
Filippus kastoi sellaisia, jotka halusivat uudestisyntyä. Samarialaiset eivät olleet uudestisyntyneitä heti kasteensakaan jälkeen, koska on kirjoitettu näin:
14 Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen.
15 Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen;
16 sillä hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen.
9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Varmaankin samarialaiset uskoivat Jumalaan, koska he halusivat mennä kasteelle. Uuden Liiton uskovia he eivät edellisten Raamatun jakeiden perusteella vielä olleet.
Kaste kuvastaa uskovan elämää ja vaellusta Kristuksen askelissa, se on vanhan ihmisen hautaamista ja uutta elämää Kristuksessa. Juuri tätä on baptistinen käsitys.
Baptistisessa käsityksessä on tärkeää myös uskon ja kasteen järjestys.
Eikä se paljon parjattu helluntailainen käsitys Pyhän Hengen alueistakaan ole harhassa. Eipäs-juupastelu päättyy tähän osaltani. 
Jos jätetään nuo uuskarismaattiset käsitykset pois, helluntailaisilla on mielestäni paljonkin oikeita käsityksiä - riippuu tietysti keneltä kysyy.
Mielestäni nämä ovat suurimmat ongelmat helluntailaisten Pyhän Hengen kaste - käsityksissä:
1.
Pyhän Hengen kasteeksi sanotaan sitä hetkeä, jolloin uskova saa kielilläpuhumisen armolahjan.
Mielestäni Pyhän Hengen kaste on se, hetki milloin tullaan uskoon eli kun saadaan sydämeen Pyhän Hengen sinetti.
Se hetki, jolloin saadaan kielilläpuhumisen armolahja on hetki, jolloin saadaan kielilläpuhumisen armolahja.
2. Pyhän Hengen täyteys käsitetään liian usein yksittäisiksi kokemuksiksi. Kokemuksiksi, joita haetaan monenlaisin tavoin. Pidetäänpä erityisiä kokouksia, joita mainostetaan Pyhän Hengen iltoina tai jollain vastaavalla tavalla. Kokouksissä sitten pyydetään Pyhän Hengen täyteyttä etsiviä tulemaan esille.
Siis niitä, jotka ovat jo saaneet Pyhän Hengen kasteen. Olen nähnyt, että ne esille menijät ovat nimenomaan helluntailaisen oppikäsityksen mukaisesti Pyhän Hengen kasteen saaneita. Kaikista en tietenkään voi tietää.
Kun Pyhän Hengen täyteys ymmärretään mielen uudistuksena siis pyhitykseen liittyvänä ja syntien poispanemisena, ei kehoitus syntien tunnustamiseen mitenkään huono tietenkään ole.
Ihmettelen vain sitä, miksi sellainen asia pitää muotoilla Pyhän Hengen täyteydeksi ja tavoitteluksi.
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,