Tämän ketjun viestissäni #29 listasin erilaisia oppinäkemyksiä.
Hmm...miten minusta tuntuu, että tässä ja toisissa ketjuissa saamani vastaukset ja esimerkiksi tuon lainaamani artikkelin keskinäinen ristiriitaisuus todistaisivat väitteeni todeksi useista erilaisista näkemyksistä helluntailaisuuden ja muun karismaattisuuden piirissä.
Sellaisen tosiasian eteen jouduin eräänä päivänä.
Se oli synkkä hetki. Uskoako kaikkia aiemmin opetettuja ja mitä niistä uskoa vai uskoako enää mihinkään.
Päätin alkaa ottaa selvää mitä Raamattu oikeasti opettaa.
Hämmästykseni on ollut suuri. Hyvin kokeneet saarnamiehetkään eivät ole osanneet perustella uskonkappaleitaan oikein mitenkään.
Niin kuin tuolla jossain jo vihjaisin, olen tehnyt kirjoitelman tästä aihepiiristä. Aloitin sen vuonna 2010.
Tällä hetkellä koossa on 55 sivua.
Olen lähettänyt pikkuhiljaa täydentyvää versioita luettavaksi enimmäkseen hyvin tuntemilleni saarnamiehille, evankelistoille, vanhimmistoveljille ja kauan uskossa olleille. He ovat eri piireistä kuten helluntaista (helluntakirkon ja -kansan puolelta), vapaakirkosta, baptisteista, pienemmistä karismaattisista seurakunnista ja lut. kirkon herätysliikkeestä.
Vastaanotto on ollut mielenkiintoinen.
Useimmilta ei ole toisen tai kolmannenkaan kysymisenkään jälkeen ole tullut mitään kommenttia. Aihe on ilmeisesti liian arka vastattavaksi.
Vain kahdelta Raamatun opettajalta on tullut jotain sähköpostia takaisin, neljä on sanonut suullisesti jotain.
Kaikki suullisesti sanoneet ovat olleet myöntyväisiä ajatuksilleni, toinen kirjallisesti vastannut ei tyrmännyt ja toinen kirjallisesti vastannut aloitti puheen Hengen päälle tai sisälle tulemisesta. Tämä viimeksi mainittu puhui ristiin Hortonin opetusten kanssa.
(Stanley M. Horton, Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä, Aika Oy 1996 - suosittelen luettavaksi, vaikka en päätynyt samaan lopputulokseen. Horton selvittää ansiokkaasti sitä kuinka Pyhästä Hengestä kerrotaan lähes jokaisessa VT:n kirjassa.)
Ystäväpiirissä keskustelu on ollut....hmm...värikästä.
