Jos katselemme sielumme silmin ylös Jumalaan ja Hänen valtakuntaansa pääsemistä, ja näemme siellä 'yläpuolellamme' jotain, minkä tahansa lain vaatimuksia - vaikkapa käskyt "rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseämme" - niin, miten voisimme kestää? Missä olisi toivomme iankaikkisesta elämästä?
Mutta, jos näemme sielumme silmin yksin Jeesuksen ja Hänen ristinsä ja verensä, jonka kautta meille on hankittu syntien anteeksiantamus ja vanhurskaus, niin eikö tilanne ole kokonaan toinen?
Pelastumisen toivossamme, vanhurskauttamisasiassa emme voi samaan aikaan katsoa noihin kahteen; lakiin ja armoon. Olemme joko lain alla tai armon alla. Joko lain kirouksen alla, tai irti laista Kristuksessa. Joka on lain täyttänyt ja lunastanut meidät lain kirouksesta.
Lain alla, mihin tahansa lakiin katsomalla, joka esittää meille vaatimuksia, joudumme väistämättä epätoivoon: milloin voisimme olla varmoja, että olisimme lain vaatimat ehdot täyttänet? Lain vaatimukset kääntäisivät katseemme itseemme ja omaan yrittämiseemme. Peittäisivät iankaikkisen elämän toivon ja Jumalan näkyvistä.
Mutta jos katsomme yksin Jeesukseen, Hänen ristiinsä ja vereensä, siinä meillä on anteeksiantamus, Jumalan edessä kestävä vanhurskaus, iankaikkisen elämän toivo. Tie auki Jumalan yhteyteen ja Hänen valtakuntaansa. Vain siinä.
"Laki ja profeetat" kyllä todistavat Jeesuksesta. "Jos te Moosesta uskoisitte, te uskoisitte minua", sanoi Jeesus. Koska "minusta hän on kirjoittanut". Mutta Jeesus itse ei ole 'laki', vaan elävä Jumalan Poika, syntisten Vapahtaja. Ei mikään laki, vaan Jeesus itse "on tie totuus ja elämä".
"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen kaikille, jotka uskovat"
"Kristus on näet lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo"