Niin ei minullakaan ole mitään kokemusta uskovana kohdata heitä. Mutta ajattelen, että kahdesta periaatteesta varmaankin pitäisin kiinni.
En siis ottaisi heidänkään mitään elämänaluetta silmätikukseni ja yrittäisi selittää, että se ja se ovat syntiä.
Eipä tuolla tavalla taideta kohdeta muitakaan ihmisiä. Tätä tarkoitin, kun sanoin, että suhtaudun heihin aivan samoin kuin keneen muuhun tahansa.
Mutta sitten jos minulta suoraan kysyisivät mitä ajattelen heidän tilanteestaan hengelliseltä kannalta, kyllä minusta silloin on tärkeä selittää, miten asian itse Raamatusta ymmärtää. Eihän meillä ole oikeutta pimittää Jumalan sanaa heidänkään kohdallaan.
Ongelma on siinä, että uskovat "pimittävät" Jumalan sanaa hyvin usein käytännössä monista asioista. Siinä on iso riski olla tekohurskas heidän suhteensa.
Vähän vain koko asian ajatuksiani asian tiimoilta. Mutta minulla ei ole ollenkaan käytännön kokemusta.
Terapeuttina ajattelin, kun yksi kaveri tuli tapaamaan minua seksuaalisen rikoksen takia ja hän kertoi olevansa tyttö, silloin ajattelin, että okei joo, kuka minä olen väittämään toisin, jos niin ajattelet. Siis päätin hyväksyä hänet ajatuksineen siinä tilanteessa.
En tietenkään kertonut omaa mielipidettänyt asiasta, koska se ei siinä yhteydessä ollut oleellinen.
Kukin ajattelee mitä ajattelee.
Vankilan nuori miespuolinen räväkkä sairaanhoitaja sanoi asiasta kun juteltiin lounastauolla: "saat minun puolestani samastua ihan miksi vain, vaikkapa leivänpaahtimeksi, muttä älä yritä vaatia, että minä pitäisi ajatella samoin"
Nämä ovat vain omia hajanaisia ajatuksiani.
