Häpeänkö evankeliumia

[sandia]

Olen ulkona terassilla aamukahvilla ja kuuntelen tuttavani raamatunopetusta netistä.
Meillä on nuori kaveri korjailemassa meidän taloa ulkoa ja hän juuri tuli talon tälle puolelle lähelle missä kuuntelen Raamatun opetusta.
Vaistomainen reaktioni oli hiljentää se, ettei hän kuulisi puhetta.

Sitten tuli mieleen, että mitä jos tää on ainoa tilanne missä hän kuulisi evankeliumia? Joten jätin sen ennalleen.

Mutta miten nopeasti tuli reaktio, että hui en halua, että hän kuulee mitä kuuntelen.

[Korpima]

Kuulostaa tutulta.

Itsellänikin on hieman tullut vastaava reaktio ainakin kerran. Kuuntelin kesäkahvilassa Jukka Norvannon opetusta (Raamattu kannesta kanteen) puhelimesta kuulokkeilla. Kuulokkeen johto irtosi ja mahdollisesti muutama ihminen kuuli hetken Norvannon Raamattu-opetusta puhelimen kaiuttimesta.

Tuntui hieman nololta. Häiritsinkö asiakaskuntaa?

Yritän myös joskus varoa vaikka kaupassa, ettei kukaan häiriinny, jos näin kävisi johdon kanssa uudestaan.

Toinen hieman samantyylinen tapahtuma sattui bussissa, jossa joku ilmeisen kristitty henkilö jutteli hengellisestä aiheista puhelimessa jonkun toisen kristityn kanssa. Tuli pohdittua, onko moinen sopivaa käytöstä bussissa. Tämä oli paikallisbussissa. Jossain pitkän matkan bussissa on ollut kuulutuskin, ettei niissä pitäisi hoitaa puheluita.

Onhan tässä hieman pohdittavaa: toisaalta hengellisissä asioissa ei ole mitään hävettävää sinänsä. Mutta toisaalta voi tunnustaa, että ei halua häiritä ihmisiä ja hieman pelkää negatiivisia reaktioita.

Itse olen varmaan luontaisesti varovaisempi sosiaalisissa tilanteissa kuin joku toinen. Onko uskonto yksityisasia ja kuinka evankelioiva pitäisi olla?

[pax]

Kun menin tänään bussilla kokoukseen niin käytävän toiselle puolen mun kohdalle tuli mies joka ilm on vähän kehitysvammainen. Toivotti Jumalan siunausta ja kertoi
että on menossa samaan srk:taan johon minäkin, vastasin että samoin sinne. Sitten alkoi kovalla äänellä kyseleen kaikkea mahdollista, olin lievästi sanottuna vaivautunut.🙄
Valitettavasti koen itsessäni häpeää Jeesuksesta, miksi… sitä en pysty käsittelemään. Herra auttakoon ja armahtakoon minua tässä asiassa. Jeesus on lunastanut minut verellään ja vain sen ansiosta voin päästä Taivaan kotiin kerran. Sen pitäisi olla asia josta kerron aina kun vähänkin tulee tilaisuus.
Kristus armahda!

[Kahvipapu]

Itse en julkisesti kuuntele hengellisiä sisältöjä. Jotenkin olen niin kasvanut siihen, että usko on yksityisasia - liikaakin. Voisi sitä varmaan häpeäksikin sanoa tai vaivaantuneisuudeksi. Minulle on luontevinta kirjoittaa uskon asioista. Pystyn puhumaan niistä luontevasti lähinnä seurakunnan sisäpuolella ja kotona. Herra armahda, sanon minäkin...

[Natanael]

Olen pari kertaa tänä kesänä puhunut lyhyesti katuevankeliointitapahtuma ja jopa laulanut ryhmässä.

Minulle on oikeastaan aika helppoa tuollaisessa tilanteessa astua esiin.
Huomattavasti paljon vaikeampaa on puhua uskon asioista tavallisessa arkiympäristössä. Oikeastaan se on kohdallani lähes olematonta.

[pax]

Sama mulla jos on tapatuma olen jakanut hengellista plakua ja jutellut, mutta muissa tilanteissa se tuntuu vaikealle.

[sandia]

Olen pari kertaa tänä kesänä puhunut lyhyesti katuevankeliointitapahtuma ja jopa laulanut ryhmässä.

Minulle on oikeastaan aika helppoa tuollaisessa tilanteessa astua esiin.
Huomattavasti paljon vaikeampaa on puhua uskon asioista tavallisessa arkiympäristössä. Oikeastaan se on kohdallani lähes olematonta.

Juu juuri tuo, laitanko kynttilän vakan alle elinympäristössäni.
Itse asiassa en aina. Kyllä me voi kertoa että olen uskossa, jos tulee keskustelussa esille. Kerroin sen vankilassakin.

Mutta en kyllä julkisesti "julista" evankeliumia tai anna trakuja elinympäristössäni.

En ole vieläkään kertonut juutalaiselle ystävällemme ja hänen ruotsalaiselle vaimolleen uskostani. Tosin emme ole heitä tavanneetkaan sen jälkeen kun tuon huolen sain sydämelleni. Eli voin käyttää sitä tekosyynä.

Kerran olin tilanteessa missä todella kerroin uskosta juutalaiselle ystävällemme,mutta se oli lähes väistämätöntä.
Olin nähnyt hänestä unen, että kerroi hänelle että Jeesus on "God incarnate" ja halasin tätä henkilöä.

Sitten tällä henkilöllä todettiin laajasti levinnyt syöpä ja menin tapaamaan häntä sairaalassa. Silloin ei ollut kanttia olla hänelle kertomatta. Aloitin sen kertomalla uneni.  En muista, mutta hän kertoi kanssa nähneeni jollain tapaa vastaavan unen.
Se oli kyllä Jumalan väliintulo.
Kun hän oli saattohoidossa eikä hänestä ollut paljon mitään jäljellä, silloin suoraan otin häntä kädestä kiinni ja puhuin hyvin suoraan Jeesuksesta ja että Jeesus ei jätä häntä yksin.

Siinä tilanteessa oli niin peloissani, että lähinnä vapisin, kun peloitti kohdata niin haurasta ja sairasta ihmistä. Yritin piiloutua verhon taakse kun mieheni tapasi häntä, mutta Herra kovisteli minut piilopaikasta ulos.

Hänellä oli myös ystäväpariskunta, joka kävin kaikkea läpi hänen kanssaan, siis olivat jatkuvasti läsnä loppuun asti.
Joten en ollut ainoa.

[Korpima]

Eilen tuli myös samanlainen tilanne, kun kuuntelin Radio Deiltä radiojumalanpalvelusta ja avasin parvekkeen oven. Mietin kuuluuko ääni ulos asti muille ja häiritseekö se ketään.

Tosin kerrostalossa eläminen on vähän erilaista: ei siitä oikein tulisi mitään, jos jokainen asukas pitäisi kovaa meteliä.

En nyt itsekään haluaisi kotonani kuulla vaikkapa Jehovan todistajien julistusta, muslimien kutsuhuutoja, hindujen tai skientologien juttuja. Tai kovaäänistä rock-musiikkia.

Vaatiihan evankeliumista ja hengellisistä aiheista keskustelu hyvää arvostelukykyä ja sosiaalista silmää, ettei herätä pahennusta.

Riippuu myös siitä, miten arvelee menestystä tulevan: jos omat "markkinointiyritykset" kohtaisivat vain vihamielisyyttä tai ne koettaisiin häirintänä, niin ei välttämättä hyvä. Toisaalta jos ihmisiä kääntyy ja vastaanotto on suopea, niin hyvä juttu. Raamatussa ei ole tarkkoja ohjeita, niin omaa harkintaa voinee käyttää. Ja jotkut on armoitettu evankelistoiksi, joilla olisi tietoutta.

[sandia]

Paavali jossain kohdassa kirjoittaa, että olkaa aina valmiit vastaamaan sen toivon......jotenkin noin. Siis jos tulee esille  asia mihin perustat toivosi, niin neuvotaan siinä tapauksessa olemaan valmis kertomaan oman uskon perusteista.

Ei kun se olikin Pietari.
1 Piet.3:15
Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
15. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16. pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat

[HelenaM]

Koen niin, että aina voi kulkea rukoillen, kun kulkee missä tahansa ihmisten keskuudessa kaupoissa, junassa, kaduilla ym. Nykyisin ihmiset ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista ja tulevat juttelemaan esim. tilanteissa, kun on lähdetty ulos evankelioimaan. Gideonit tekevät säännöllisesti tällaista katutyötä ja joka kerta he saavat rukoilla useiden puolesta. He myös jakavat Uusia testamentteja ja niilläkin on iso menekki ollut.

Olen ajatellut omassa arkuudessani ja saanut rohkaisua, että Jumala ei ole antanut pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja raittiuden Hengen. Kun oppisi menemään ja olemaan tuolla kaikkialla herkällä tunnolla ja luottaisi siihen, että Jumala johdattaa ja antaa omasta viisaudestaan silloin, kun tilanteita tulee.

Muistuu mieleen nuoruuden evankelioinnit kapakoissa. Kävimme melko isolla nuorten porukalla laulamassa aina pari laulua nuorisotyöntekijän johdolla ja siinä oli myös ihan lyhyt puheenvuoro. Vieläköhän heltiäisi lupaa päästä kapakkaan

[Janne]

Olen samaa mieltä Helenan kanssa, että ihmiset ja varsinkin nuoret ovat nykyään kiinnostuneita hengellisistä asioista. Kristinusko ei todellakaan ole Suomessa mikään häpeän aihe ja siitä jutellaan avoimesti.

Myös kristillisten symboleiden käyttö on lisääntynyt mm. ristikaulakorut ja iktys-symbolit autojen ja moottoripyörien perässä.

[pax]

Papin asussa kun liikkuu on etulyöntiasemassa, kaikki tietää heti mikä tämä ihminen on ja on helppo aloittaa keskustelu.
Se että alkaan esim naapurin kanssa puhumaan uskosta ja Jeesuksesta varsin on jotenkin vaikeaa.

[Janne]

Papin asussa kun liikkuu on etulyöntiasemassa, kaikki tietää heti mikä tämä ihminen on ja on helppo aloittaa keskustelu.
Se että alkaan esim naapurin kanssa puhumaan uskosta ja Jeesuksesta varsin on jotenkin vaikeaa.

Pitää aloittaa pehmeästi. Ensin Jumalasta. Esimerkiksi itse olen joskus aloittanut niin, että kun olen nähnyt jonkun oudon öttiäisen, sanonut tällöin: "Kaikkea se Luoja onkin luonut/miksihän tuollainen on luotu? Täten voi alkaa aivan alusta, että onko maailma luotu. Öttiäiset ja jopa punkit toimivat evankelistoina.

[pax]

Joo, varovasti😃

Kun tuli korona juttelin lenkillä vanhan miehen kanssa ja kannustin siihen että Jumalan puoleen voi kääntyä, hän ei ollut kovin vastaanottavainen ja toinen oli seinänaapuri, kerroin että turvaan Jumalaan tässäkin asiassa, muutoin mukava ihminen töksäytti kuka sitten mihinkin uskoo.🙄

Työpaikoillani olen kertonut uskostani.

[Korpima]

Itse en ole varsinaisesti keskustellut uskosta tai evankeliumista kenenkään kanssa "livenä." Olen kyllä joskus maininnut esim. että olen lukenut Raamattua tai pohtinut jotain hengellistä kysymystä, mutten varsinaisesti ole yrittänyt evankelioida.

Pelkään että jos yrittäisin tarkoituksellisesti, niin se voisi näyttäytyä tarkoitushakuisena ja painostavanakin. Tulisi siis selkeä vaikutelma, että tässä joku yrittää käännyttää. Tuputusta siis.

Mutta varmasti keskustella voisi uskonasioistakin ja hyvä jos aivoista löytyisi sopivasti jotain, jota voisi kertoa. Uskon syntyminen, oivallus ja "metafyysinen mullistus" ei-uskosta uskoon sitten on mysteeri. Jos ajattelisin itseäni ennen kuin uskoin, niin en tiedä, olisiko mikään evankeliointi mennyt läpi pelkästään sanallisena. Vaati pidemmän prosessin. Mutta vaikea sanoa. Ihmiset ja tilanteet ja sisäiset tilat ovat erilaisia.