Juu totta, korinttolaiskirjeessä Paavali kuvasi muistaakseni ainakin sen, mitä israelilaiset napinoivat Jumalaa vastaan matkalla.
Ja Paavali kirjoitti, että se on meille varoitukseksi, ettemme me napisisi ja myös ettemme olisi epäjumallien palvelijoita.
Tuo tuli mieleen.
Itse olen luullut että se happamaton leipä oli mielikuvana siitä, että kun he vihdoin pääsivät lähtemään, ei ollut aika nostattaa taikinaa tai jotain sellaista... en ole varma.
Kun kirjoitin eilen viestin missä pohdin israelilaisten lähtöä Egyptistä, huomasin sen kohdan, että vitsaukset olivat Jumalan tuomiota Egyptille. Se jotenkin johti minut pohtimaan ulkomuistista, miten israelilaiset suhtautuivat Jumalaan vapaututtuaan orjuudesta. Synti oli syvästi juurtunut heihin ja se ilmeni heidän valinnoissaan lakkaamatta.
Sellainen ihminen on. Egyptiläinen, israelilainen, suomalainen minä mukaanlukien. Mooseskin herpaantui eikä totellut Herraa ja menetti mahdollisuuden päästä Luvattuun maahan. Ei siitä pääse mihinkään. Ja SILTi Jumala päätti olla hylkäämättä ihmiskuntaa.
Hän kyllä tuomitsee synnin. Jeesuksen uhrikuolema on meidän ainoa toivo.