Jeesuksen oppi

[Taisto]

Miksi Jumala opettaisi toisille täytymistä ja toisille jättäytymistä armon varaan? Itse en usko Jumalan opettavan niin sekavasti. Toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä tässä asiassa.

En edes koe, että aina sama henki ohjaisi näin ratkaisevassa asiassa eri tavalla opettavia. Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta. En jaksa enää kierrellä puuroa, joten höökäisen ajatukseni sitten suoraan ruodittavaksi.

Ilmeisesti tämä asia on niin kaksijakoinen, että siitä on helppo muodostaa oppikäsitys
joka on ehdottomasti ”täl pual jokke". Ja toisin väittävät ovat sitten tietysti väärässä.
On niin kivaa olla oikeassa...

Yksi jako tässä asiassa on mielestäni se, että kun vangille myönnetään armahdus niin
hän voi vain ottaa armahduksen vastaan, tai olla ottamatta. Kokonaan toinen asia
on sitten se, mitä hän tekee elämässään sen jälkeen. Eivät nämä kaksi asiaa tapahdu
yhtä aikaa, mutta armahdus (toivottavasti) vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen elämässä
tapahtuu.

En sanonut olevani oikeassa. En vaan voi uskoa molempia todeksi yhtä aikaa.

Liian herkkä asia ilmeisesti siihen, että puhuisimme rehellisesti ja kiertelemättä.
On niin kivaa kertoa oma näkemys ja tulla väärin ymmärretyksi...

Sanoin: Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta
Mutta en tullut ymmärretyksi.

Anteeksi, en tarkoittanut sinua tuolla "on niin kivaa..." lauseella.

Vaan niitä, jotka painottavat liian yksipuolisesti vain yhtä näkökulmaa.

Olisi pitänyt kirjoittaa asiasta laveammin ... minulla on vain tapana kiteyttää
asioita turhan lyhyesti, eli en jaksa käyttää kirjoittamiseen tarpeeksi aikaa ja
sanoja niin että asia tulisi sanotuksi vähemmän tulkinnanvaraisesti 

[Mice]

Miksi Jumala opettaisi toisille täytymistä ja toisille jättäytymistä armon varaan? Itse en usko Jumalan opettavan niin sekavasti. Toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä tässä asiassa.

En edes koe, että aina sama henki ohjaisi näin ratkaisevassa asiassa eri tavalla opettavia. Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta. En jaksa enää kierrellä puuroa, joten höökäisen ajatukseni sitten suoraan ruodittavaksi.

Ilmeisesti tämä asia on niin kaksijakoinen, että siitä on helppo muodostaa oppikäsitys
joka on ehdottomasti ”täl pual jokke". Ja toisin väittävät ovat sitten tietysti väärässä.
On niin kivaa olla oikeassa...

Yksi jako tässä asiassa on mielestäni se, että kun vangille myönnetään armahdus niin
hän voi vain ottaa armahduksen vastaan, tai olla ottamatta. Kokonaan toinen asia
on sitten se, mitä hän tekee elämässään sen jälkeen. Eivät nämä kaksi asiaa tapahdu
yhtä aikaa, mutta armahdus (toivottavasti) vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen elämässä
tapahtuu.

En sanonut olevani oikeassa. En vaan voi uskoa molempia todeksi yhtä aikaa.

Liian herkkä asia ilmeisesti siihen, että puhuisimme rehellisesti ja kiertelemättä.
On niin kivaa kertoa oma näkemys ja tulla väärin ymmärretyksi...

Sanoin: Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta
Mutta en tullut ymmärretyksi.

Anteeksi, en tarkoittanut sinua tuolla "on niin kivaa..." lauseella.

Vaan niitä, jotka painottavat liian yksipuolisesti vain yhtä näkökulmaa.

Olisi pitänyt kirjoittaa asiasta laveammin ... minulla on vain tapana kiteyttää
asioita turhan lyhyesti, eli en jaksa käyttää kirjoittamiseen tarpeeksi aikaa ja
sanoja niin että asia tulisi sanotuksi vähemmän tulkinnanvaraisesti 

Uskon sinua. Asia kunnossa.

Mulle tää armo/vaatimus asia on sellainen missä en enää kykene ottamaan monenlaista opetusta vastaan. Se on melkein joko tai, vaikka muissa asioissa olen kaikessa jäykkyydessäni aika joustava omasta mielestäni.

[Taisto]

Miksi Jumala opettaisi toisille täytymistä ja toisille jättäytymistä armon varaan? Itse en usko Jumalan opettavan niin sekavasti. Toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä tässä asiassa.

En edes koe, että aina sama henki ohjaisi näin ratkaisevassa asiassa eri tavalla opettavia. Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta. En jaksa enää kierrellä puuroa, joten höökäisen ajatukseni sitten suoraan ruodittavaksi.

Ilmeisesti tämä asia on niin kaksijakoinen, että siitä on helppo muodostaa oppikäsitys
joka on ehdottomasti ”täl pual jokke". Ja toisin väittävät ovat sitten tietysti väärässä.
On niin kivaa olla oikeassa...

Yksi jako tässä asiassa on mielestäni se, että kun vangille myönnetään armahdus niin
hän voi vain ottaa armahduksen vastaan, tai olla ottamatta. Kokonaan toinen asia
on sitten se, mitä hän tekee elämässään sen jälkeen. Eivät nämä kaksi asiaa tapahdu
yhtä aikaa, mutta armahdus (toivottavasti) vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen elämässä
tapahtuu.

En sanonut olevani oikeassa. En vaan voi uskoa molempia todeksi yhtä aikaa.

Liian herkkä asia ilmeisesti siihen, että puhuisimme rehellisesti ja kiertelemättä.
On niin kivaa kertoa oma näkemys ja tulla väärin ymmärretyksi...

Sanoin: Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta
Mutta en tullut ymmärretyksi.

Anteeksi, en tarkoittanut sinua tuolla "on niin kivaa..." lauseella.

Vaan niitä, jotka painottavat liian yksipuolisesti vain yhtä näkökulmaa.

Olisi pitänyt kirjoittaa asiasta laveammin ... minulla on vain tapana kiteyttää
asioita turhan lyhyesti, eli en jaksa käyttää kirjoittamiseen tarpeeksi aikaa ja
sanoja niin että asia tulisi sanotuksi vähemmän tulkinnanvaraisesti 

Uskon sinua. Asia kunnossa.

Mulle tää armo/vaatimus asia on sellainen missä en enää kykene ottamaan monenlaista opetusta vastaan. Se on melkein joko tai, vaikka muissa asioissa olen kaikessa jäykkyydessäni aika joustava omasta mielestäni.

Ok, kiitos anteeksiantamuksesta.

Minulle nämä asiat taitavat olla aina vain niin
keskeneräisiä, että takerrun mukaan keskusteluihin
vaikkei aina tarvitsisi.

[Mice]

Miksi Jumala opettaisi toisille täytymistä ja toisille jättäytymistä armon varaan? Itse en usko Jumalan opettavan niin sekavasti. Toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä tässä asiassa.

En edes koe, että aina sama henki ohjaisi näin ratkaisevassa asiassa eri tavalla opettavia. Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta. En jaksa enää kierrellä puuroa, joten höökäisen ajatukseni sitten suoraan ruodittavaksi.

Ilmeisesti tämä asia on niin kaksijakoinen, että siitä on helppo muodostaa oppikäsitys
joka on ehdottomasti ”täl pual jokke". Ja toisin väittävät ovat sitten tietysti väärässä.
On niin kivaa olla oikeassa...

Yksi jako tässä asiassa on mielestäni se, että kun vangille myönnetään armahdus niin
hän voi vain ottaa armahduksen vastaan, tai olla ottamatta. Kokonaan toinen asia
on sitten se, mitä hän tekee elämässään sen jälkeen. Eivät nämä kaksi asiaa tapahdu
yhtä aikaa, mutta armahdus (toivottavasti) vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen elämässä
tapahtuu.

En sanonut olevani oikeassa. En vaan voi uskoa molempia todeksi yhtä aikaa.

Liian herkkä asia ilmeisesti siihen, että puhuisimme rehellisesti ja kiertelemättä.
On niin kivaa kertoa oma näkemys ja tulla väärin ymmärretyksi...

Sanoin: Se on rehellinen mielipiteeni, ei fakta
Mutta en tullut ymmärretyksi.

Anteeksi, en tarkoittanut sinua tuolla "on niin kivaa..." lauseella.

Vaan niitä, jotka painottavat liian yksipuolisesti vain yhtä näkökulmaa.

Olisi pitänyt kirjoittaa asiasta laveammin ... minulla on vain tapana kiteyttää
asioita turhan lyhyesti, eli en jaksa käyttää kirjoittamiseen tarpeeksi aikaa ja
sanoja niin että asia tulisi sanotuksi vähemmän tulkinnanvaraisesti 

Uskon sinua. Asia kunnossa.

Mulle tää armo/vaatimus asia on sellainen missä en enää kykene ottamaan monenlaista opetusta vastaan. Se on melkein joko tai, vaikka muissa asioissa olen kaikessa jäykkyydessäni aika joustava omasta mielestäni.

Ok, kiitos anteeksiantamuksesta.

Minulle nämä asiat taitavat olla aina vain niin
keskeneräisiä, että takerrun mukaan keskusteluihin
vaikkei aina tarvitsisi.

Kovin keskeneräisiä ne taitavat olla itse kullekin. Juuri siitä keskeneräisyydestä kumpuaa se armon tarve.
Ja hyvä että kommentoit. Usein on viisautta ja selvästi myös kokemusta kommenteissasi mukana.

Monologit ovat tylsiä. Itse kaipaan kuitenkin sellaista keskustelua missä saadaan olla "mieltä". Kuitenkin oikeasti me olemme usein jotain "mieltä". Se ei ole minusta loukkaavaa. En vaan jaksa enää sitä, että aina kierrellään itse ongelmien ytimiä ja tyydytään sanaa lainaten teilaamaan toisiamme. Joskus on hyvä sanoa, että kaikki eivät voi olla yhtä aikaa oikeassa jos johtopäätökset ovat kovin erilaisia. Ja silloin on tosi vaikea kokea Hengen yhteyttä jos joku opettaa hyvin eri tavalla.

Ei senkään pitäisi olla salaisuus. Jos tuomme ne kipukohdat oikeasti näkyville, niin siinä on minusta Jumalalla mahdollisuus. Jos taas tyydymme vain sanankohdilla viskomaan, niin se jankuttaminen jatkuu ikuisuuden.

[kalamos]

Jeesuksen oppi on:
"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle ...
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen ..." (Matt 6:19-20)

Siis meidän täytyy koota aarretta taivaisiin, muutoin sitä ei siellä ole.
Meidän täytyy vaeltaa uskollisesti Hänen antamissa tehtävissä,
jos mielimme saada palkan teoistamme.
Meidän täytyy juosta niinkuin se,
joka kaikkensa antaneena voittaa juoksukilpailun,
jos mielimme saada voittopalkinnon ja kruunun.
Toinen tähti tulee loistamaan enemmän kuin toinen.

Mutta pelastuksemme ja iankaikkisen elämän eteen
emme voi tehdä muuta kuin ottaa vastaan Hänet,
joka on Pelastus ja Iankaikkinen Elämä.

Jostain syystä olen allerginen kaikille noille "täytymisille" ja "kaiken antamisille". Minun on tyydyttävä vain siihen, mitä minun puolestani on jo tehty. Iankaikkisessa elämässä on jo kyllin ihmettelemistä, joten en katso tarpeelliseksi yrittää ansaita jotain enemmän. Jos se "jotain" ei synny pelastuksen hedelmänä, niin en voi asialle mitään.

Minä puolestani koen, että on ilo tehdä hyvää toisille. Siis sen verran
kuin vajavaisena ja tärveltyneenä ihmisenä voin tehdä. Pääasia siinä
ei ole oma ansaitseminen. Paremminkin niin, että palkkaa on jo se, että
näkee hyvää tapahtuvan toisen ihmisen elämässä.

Mutta myönnän kyllä, että saarnat (vaatimukset) "kaiken antamisesta" aiheuttavat
myös minussa allergisen reaktion 

Ilmaisen asian toisin:

Me pelastumme yksin armosta.
Mutta kun olemme pelastetut uudestisyntymisen kautta,
jolloin meistä tuli uusia luomuksia,
joihin on vuodatettu Jumalan agape-rakkaus
ja joiden sydämiin on kirjoitettu Rakkauden laki,
meillä on etuoikeus ...

Jos emme käytä tuota etuoikeutta hyväksemme
ja kerää aarretta taivaisiin, sitä ei siellä ole.

Vastaavasti, kun me kerran seisomme Kristuksn palkintotuomioistuimen edessä,
niin kaikkia ei kruunata eikä kaikille ojenneta voittopalkintoa.

Rikkaalla nuorukaisella oli etuoikeus olla täydellinen ja jakaa koko omaisuutensa köyhille.
Hän ei käyttänyt tätä etuoikeuta hvyäksensä.

Yksikään ihminen ei mene Kristuksen palkintotuomioistuimen edestä kadotukseen,
mutta kaikkia ei palkita. 







 

[Paulus]

Jos emme käytä tuota etuoikeutta hyväksemme ja kerää aarretta taivaisiin, sitä ei siellä ole.

Vastaavasti, kun me kerran seisomme Kristuksn palkintotuomioistuimen edessä,
niin kaikkia ei kruunata eikä kaikille ojenneta voittopalkintoa.

Minulla on aavistus siitä, että monet tulevat kokemaan yllätyksiä tässä asiassa. Tämä aavistus perustuu ainakin osittain siihen, mitä Raamatussa on kirjoitettuna.

[Mice]

Itse olen sitä mieltä, että me emme ole kykeneviä arvioimaan toistemme emmekä itsemme hyviä tekoja. Se joka on niistä hyvin varma tullee todennäköisesti romahtamaan. En edes ymmärrä miksi kukaan todistaisi kovinkaan voimakkaasti teoistaan, kun olisi mahdollisuus julistaa Jumalan suuresta armostakin ja rististä, koska se on Jumalan voima.

Jos asiat näkyvät käytännön elämässä lähinnä teoriatasolla, niin se ei ole kovin hyvä todistus omista teoista.
En tarkoita sitä, että kukaan olisi teoiltaan moitteeton, vaan sitä, että tekoja ja vaatimuksia vaativat ovat usein persoonina ja läheisilleen melko armottomia tapauksia. Eivät anna itsestään mitään todellista esille, vaan verhoutuvat oppinsa taakse.

[Taisto]

Kovin keskeneräisiä ne taitavat olla itse kullekin. Juuri siitä keskeneräisyydestä kumpuaa se armon tarve.
Ja hyvä että kommentoit. Usein on viisautta ja selvästi myös kokemusta kommenteissasi mukana.

Monologit ovat tylsiä. Itse kaipaan kuitenkin sellaista keskustelua missä saadaan olla "mieltä". Kuitenkin oikeasti me olemme usein jotain "mieltä". Se ei ole minusta loukkaavaa. En vaan jaksa enää sitä, että aina kierrellään itse ongelmien ytimiä ja tyydytään sanaa lainaten teilaamaan toisiamme. Joskus on hyvä sanoa, että kaikki eivät voi olla yhtä aikaa oikeassa jos johtopäätökset ovat kovin erilaisia. Ja silloin on tosi vaikea kokea Hengen yhteyttä jos joku opettaa hyvin eri tavalla.

Ei senkään pitäisi olla salaisuus. Jos tuomme ne kipukohdat oikeasti näkyville, niin siinä on minusta Jumalalla mahdollisuus. Jos taas tyydymme vain sanankohdilla viskomaan, niin se jankuttaminen jatkuu ikuisuuden.

Oikein sanot.

Kipukohtien esille tuominen ... tekee kipeää. Omat vajavaisuudet tai virheet pitäisi
mieluummin piilossa. Valoon tuominen taitaa kuitenkin olla niille parasta lääkettä.

Sanalla viskominen voi olla myös tapa peittää omia puutteitaan. Myönnän syyllistyväni
siihen silloin tällöin.

[Paulus]

Itse olen sitä mieltä, että me emme ole kykeneviä arvioimaan toistemme emmekä itsemme hyviä tekoja. Se joka on niistä hyvin varma tullee todennäköisesti romahtamaan. En edes ymmärrä miksi kukaan todistaisi kovinkaan voimakkaasti teoistaan, kun olisi mahdollisuus julistaa Jumalan suuresta armostakin ja rististä, koska se on Jumalan voima.

Toisten hyviä tekoja on hyvä nähdä, mutta jos alkaa tiedostaa omia (hyviä) tekojaan, niin jotain on pahasti pielessä.

[Mice]

Itse olen sitä mieltä, että me emme ole kykeneviä arvioimaan toistemme emmekä itsemme hyviä tekoja. Se joka on niistä hyvin varma tullee todennäköisesti romahtamaan. En edes ymmärrä miksi kukaan todistaisi kovinkaan voimakkaasti teoistaan, kun olisi mahdollisuus julistaa Jumalan suuresta armostakin ja rististä, koska se on Jumalan voima.

Toisten hyviä tekoja on hyvä nähdä, mutta jos alkaa tiedostaa omia (hyviä) tekojaan, niin jotain on pahasti pielessä.

Näkeehän niitä ja kiitoksen sanankin antaa, mutta arviointi olkoon Jumalalla.
Omaan kykyyn en ainakaan luota arvostelun suhteen. Joskus jokin aluksi karvastellut kommentti onkin osoittautunut hyväksi. Arviointini olisi ollut "***** mitä ******!"

[kalamos]

Me olemme (tai ainakin minä olen)
keskustelleet ketjun otsikon ja aloituksen mukaisesti aiheesta:

Jeesuksen oppi
...
Jeesuksen oppia etsivää hämmentää se, että Jeesus opettaa kahta eri oppia. Niistä pitäisi sitten osata valita se oikea.

Heti ensimmäisestä viestistäni alkaen minä olen ihmetellyt,
mitä kahta eri oppia Jeesus opetti.
Minä löydän Raamatusta vain yhden yhtenäisen opetuspaketin Jeesukselta.

Jeesus ei sanonut rikkaalle nuorukaiselle,
että tämä voisi tekojensa avulla 
(lahjoittamalla omaisuutensa köyhille)
saada pelastuksen ja iankaikkisen elämän.

Kun Jeesus opettaa Rakkauden lain mukaisista teoista,
niin Hän ei puhu pelastuksen edellytyksestä vaan seurauksesta,
eli Hän ei suinkaan puhu ristiriitaisesti itsensä kanssa.
Hän ei opeta kahta eri oppia, josta tulisi valita se oikea.

[Mice]

...tai ainakin minä olen...

En ala enempää kommentoimaan, koska asia on mielestäni jo käsitelty tuolta osin mitä taas toit esille.

[Jopo]

Siitä ei liene epäselvyyttä tai erimielisyyttä, että Jeesus opettaa käytännössä yhtä ainoaa oppia ja perille vievää tietä pelastuksesta. Kaikki muut tiet ja yritykset ovat umpikujia.

Käskyjen pitäminen, täydellinen Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen on myös umpikuja. Koska se vaatisi sitä, että tekijän olisi sitä ennen oltava synnitön. "Huono puu ei saata tehdä hyvää hedelmää". Jos sitä ei ole oppinut tuntemaan - vaan riippuu vielä kiinni omissa kuvitelluissa käskyjen pitämisissä, teoissa ja mahdollisuuksissa - Jeesus tahtoo laittaa ihmisen testiin. Oppimaan 'kantapään kautta' mitä olisi täydellinen käskyjen pitäminen. Että opittaisiin tuntemaan omat mahdollisuudet, tai paremminkin mahdottomuus. Ahneus, itsekkyys, ylpeys jne. Ja se ainoa todellinen pelastuksen tie: Jeesus, Hänen ristintyönsä, armonsa. Armo on ansiottomia varten.

Oikeastaan koko tuon asian voisi tiivistää Jeesuksen sanoihin:

"Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani"(Joh.7)

[Jopo]

Kuinkahan moni olisi käyttänyt sellaista 'etuoikeutta' että rohkenisi ilmoittautua ja kertoa koonneensa aarteita taivaaseen pitämällä rakkauden käskyt? Tai myymällä omaisuutensa?

[Jopo]

Toisten hyviä tekoja on hyvä nähdä, mutta jos alkaa tiedostaa omia (hyviä) tekojaan, niin jotain on pahasti pielessä.

Totta. Tuomiolla perille pääsevät taisivat sanoa: "Missä/milloin me näimme Sinut.." jne.

Muuten, tietysti emme voi sivuuttaa Jeesuksen sanaa aarteiden kokoamisesta taivaaseen. Että mitä se käytännössä voisi oikeasti olla. Ainakaan se ei voine olla keskeisenä ajatuksen kohteena vaelluksessamme.

"Katselemalla me muutumme", kirjoitti Paavali. Jos katseemme kiinnittyy omiin tekohimme, mihin suuntaan se mahtaisikaan meitä muuttaa?