Mutta siis ajattelen, etta ihminen ei itseasiassa ole niin vapaa ja suvereeninen kuin tahtoo ajatella olevansa.
--
Mutta idea taydellisesta henkilokohtaisesta vapaudesta tuntuu kiehtovalta.
Oletan, etta ihminen ei hoksaa ottaa huomioon sita surullista seikkaa, etta tuohon pyrkiessaan on sielunvihollisen koukussa. 
Lueskelin Kellerien
Avioliiton merkitys -kirjaa, jossa käsiteltiin filosofi Kierkegaardin ajatuksia (s. 108). Seuraavaa lainausta pohjustaa ajatus, jonka mukaan "esteetikko" on sattumanvaraisesti temperamenttinsa, tunteidensa, makujensa ym. heiteltävissä, eikä kuitenkaan vapaa:
"Ainoa tapa olla todella vapaa on yhdistää tunteet velvollisuuteen. Vain jos sitoudut rakastamaaan teoillasi päivästä toiseen silloinkin, kun tunteet ja olosuhteet heittelehtivät, voit olla todellisesti vapaa yksilö etkä vain ulkopuolisten voimien pelinappula. Jos ylläpidät rakkauttasi toiseen ihmiseen silloinkin, kun siinä ei ole mitään jännittävää, voit sanoa todella rakastavasi häntä."
Kirjassa oli tuossa aiemmin mielenkiintoisia kohti lain ja lupauksen voimasta avioliiton tapauksessa.