Puitua Puhetta ja Ajatusta Herättäviä Sanontoja

[Korpima]

Mutta siis ajattelen, etta ihminen ei itseasiassa ole niin vapaa ja suvereeninen kuin tahtoo ajatella olevansa.
--
Mutta idea taydellisesta henkilokohtaisesta vapaudesta tuntuu kiehtovalta.

Oletan, etta ihminen ei hoksaa ottaa huomioon sita surullista seikkaa, etta tuohon pyrkiessaan on sielunvihollisen koukussa. 

Lueskelin Kellerien Avioliiton merkitys -kirjaa, jossa käsiteltiin filosofi Kierkegaardin ajatuksia (s. 108). Seuraavaa lainausta pohjustaa ajatus, jonka mukaan "esteetikko" on sattumanvaraisesti temperamenttinsa, tunteidensa, makujensa ym. heiteltävissä, eikä kuitenkaan vapaa:

"Ainoa tapa olla todella vapaa on yhdistää tunteet velvollisuuteen. Vain jos sitoudut rakastamaaan teoillasi päivästä toiseen silloinkin, kun tunteet ja olosuhteet heittelehtivät, voit olla todellisesti vapaa yksilö etkä vain ulkopuolisten voimien pelinappula. Jos ylläpidät rakkauttasi toiseen ihmiseen silloinkin, kun siinä ei ole mitään jännittävää, voit sanoa todella rakastavasi häntä."

Kirjassa oli tuossa aiemmin mielenkiintoisia kohti lain ja lupauksen voimasta avioliiton tapauksessa.

[Opo]

Velvollisuudesta itseäni kohtaan nesteytän itseäni helteillä tavallista enemmän ja pidän huolta muittenkin veden saannista.
Velvollisuus on tärkeässä roolissa ruumiinkunnon ylläpitämisessä, koskien liikuntaa ja ruumiin ja hengen ravintoa.

[sandia]

Mutta siis ajattelen, etta ihminen ei itseasiassa ole niin vapaa ja suvereeninen kuin tahtoo ajatella olevansa.
--
Mutta idea taydellisesta henkilokohtaisesta vapaudesta tuntuu kiehtovalta.

Oletan, etta ihminen ei hoksaa ottaa huomioon sita surullista seikkaa, etta tuohon pyrkiessaan on sielunvihollisen koukussa. 

Lueskelin Kellerien Avioliiton merkitys -kirjaa, jossa käsiteltiin filosofi Kierkegaardin ajatuksia (s. 108). Seuraavaa lainausta pohjustaa ajatus, jonka mukaan "esteetikko" on sattumanvaraisesti temperamenttinsa, tunteidensa, makujensa ym. heiteltävissä, eikä kuitenkaan vapaa:

"Ainoa tapa olla todella vapaa on yhdistää tunteet velvollisuuteen. Vain jos sitoudut rakastamaaan teoillasi päivästä toiseen silloinkin, kun tunteet ja olosuhteet heittelehtivät, voit olla todellisesti vapaa yksilö etkä vain ulkopuolisten voimien pelinappula. Jos ylläpidät rakkauttasi toiseen ihmiseen silloinkin, kun siinä ei ole mitään jännittävää, voit sanoa todella rakastavasi häntä."

Kirjassa oli tuossa aiemmin mielenkiintoisia kohti lain ja lupauksen voimasta avioliiton tapauksessa.

Tuo on hyvin ilmaistu. Tulee mieleen Anger Management kirja, missa on etta jos ei hallitse sita, miten reagoi erilaisiin tilanteisiin, vaan lipsahtaa reagoimaan kontrolloimattomasti, on myos ikaankuin ulkopuolisten voimien ohjattavana.
Vaikka ehka olisi illuusio, etta kun raivoan, kontrolloin tilanteen.

[pax]

Eräs telkkarin toimittajamies kertoi jossakin avioliitostaan ja miksi ovat pitkään saaneet nauttia hyvästä suhteesta. Vaikka heille tulee erimielisyyttä he ovat aina samalla puolella, minusta siinä on erittäin suuri viisaus.

[sandia]

Totta. Se, etta on eri mielta kuin toinen ei pitaisi aiheuttaa vihaa.

Siita tulee mieleen sanomalehden vitsi, siis sellainen piirros mita Kari Suomalainen teki.

Mies ja vaimo olivat huoneessa, ja mies sanoi: " minakin unohdin mista me riideltiin, mutta jatketaan riitelya, kylla se syy varmaan tulee sitten mieleen".   

[pax]

😂

[Korpima]

Tämä kommentti tuli vastaan blogikirjoituksen kommenttiosastolla:

"Kun annat ihmiselle liikaa vaihtoehtoja, hänen on pakko oikaista ja seurata joukkoa. Olemme kaikki 'kognitiivisia saitureita' ('cognitive misers'), koska mielipiteen muodostaminen on kovaa työtä. Niinpä etsimme auktoriteettia, ja nykyään auktoriteettina on yleinen mielipide, väkijoukko, tuo monipäinen hirviö. Se on paavimme ja kuninkaamme." (JMSmith, https://orthosphere.wordpress.com/2024/05/10/a-modest-proposal/#comment-172251, suom. DeepL.com.)

When you hand a person too many choices, they will have to take some shortcuts and follow the crowd. We are all “cognitive misers” because forming an opinion is hard work. So we look for an authority and today’s authority is public opinion, the crowd, the many-headed monster. That is our pope and our king.

[sandia]

Tavallaan peloittavaa, kun on noin.
Mutta tuntuu etta yleinen mielipide on myos se, etta on kaksi mielipidevaihtoehtoa kaikesta ja sinun kuuluu valita jompikumpi.
Se on todella peloittava premissi.

[Opo]

Tässä onkin äänestyksessä jo harjoiteltu tuota: valitse kahdesta pahasta se vähiten paha. Mutta ei sekään ole niin sanottua, että miten sen kanssa loppupeleissä on, kun paha naamioituu niin taitavasti hyväksi.
Jospa olisikin niin, että selkeästi näkyisi ne kaksi eri vaihtoehtoa, hyvä ja paha. Olisi helppo valinta.

[sandia]

Tuli mieleen yksi sanonta, minkä löysin Facebookista:
"Jokainen sukupolvi uskoo olevansa älykkäämpi kuin vanhempi sukupolvi ja viisampi kuin nuorempi sukupolvi." 

[sandia]

Facebookissa oli taas ajatusta herattava kommentti:
"When you learn how to sit at the table with your Judas, you'll understand the love of Christ"

Suomeksi:
Kun olet oppinut istumaan samassa poydassa "Juudaksesi" kanssa, alat ymmartaa Kristuksen rakkauden"

[Korpima]

Onhan ainakin oma ajatuselämä usein sen verran ikävää, ettei oikein läpäisisi jumbotron-testiä (ajatukset jättiruudulle stadionille).

Tulee tämä Jeesuksen sanonta (Matteus 23:27-28) ja ulkokultaisuus:

Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!

Toki parempi kuitenkin läheisen kannalta, että ikävyys pysyy hillittynä ja sisäisenä kuin virtaa ulos valtoimenaan.

[Korpima]

Tämä kohta Bruce Charltonin blogikirjoituksesta oli ööö... ajatuksia herättävä (https://charltonteaching.blogspot.com/2024/06/the-ratio-of-doing-to-thinking.html).

Tekemisen ja ajattelun suhde oli niin suuri, että minusta näytti siltä, että hyvin harvat biotieteilijät ajattelivat peräkkäin ja keskittyneesti edes kymmenen minuuttia aiheestaan tai edes tuloksistaan.

(Muotoilin tämän eräänlaiseksi iskulauseeksi, jonka mukaan jokaisesta, joka onnistui ajattelemaan kymmenen minuuttia jonkin tutkimuksen seurauksia ja tarkoitusta, tuli siten kyseisen alan johtava teoreetikko.)

(Suom. DeepL.com.)

En kyllä tiedä, olenko itsekään koskaan ajatellut yhtään mistään yhtäjaksoisesti kymmentä minuuttia. Olisikohan se edes mahdollista? Hmm?

[sandia]

Antiteesina tuohon sanoisin, etta itse asiassa ajattelemme koko ajan. En usko, etta tiedemiehet ovat tasta poikkeus. Mutta se, mita ajattelemme on peloittavan usein implisiittista , eli ikaankuin pidamme ajatuksiamme niin itsestaanselvyytena, etta emme edes huomaa ajattelevamme.

Eli tuossa yhteydessa olisi mielenkiintoista tietaa, mihin ajatteluun tutkimustuloksista tehdyt paatelmat perustuvat.

[Korpima]

Juu, tuossa blogikirjoituksessa kyllä täsmennetään parissa kohtaa, mitä hän tarkoittaa ajattelulla (keskittynyttä vakavaa analysointia, kritiikkiä, tarkoituksia ja merkityksiä, ei vain rutiinien seuraamista). Eli hän on samoilla linjoilla kuin sinä.