Kirjoittaja Aihe: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.  (Luettu 7577 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5419
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #180 : 09.03.19 - klo:18:21 »
Häädettäisiinkö sieltä sitten pois, jos tulisi epäilyksiä, eikä enää olisi varma, onko kristitty?

Montako olutta saisi ottaa saunan jälkeen?

Nämä kysymykset nousevat luonnollisesti siitä taustasta, jonka olemme joskus omaksuneet. On tietysti selvää, että tuollaisessa yhteisössä eläminen ei onnistu ilman minkäänlaisia sääntöjä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kenenkään elämiseen pidä puuttua, ellei hän aiheuta ongelmia muille. Ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista yhteiselon mahdollisuutta ellei ole joitakin "pelisääntöjä".

Olen asunut tällä omakotialueelle kymmeniä vuosia ja sinä aikana on ollut monenlaista naapuria. Osasta on aiheutunut paljon harmia, osasta ei ollenkaan. Meillä on naapureita erilaisista taustoista. Lähimmät naapurit ovat helluntaitaustaisia. Luultavasti eivät nykyisin kuulu virallisesti mihinkään yhteisöön. Yksi naapuri on ortodoksi. Ei mitään ongelmia, mutta ei hengen yhteyttäkään. Ihmisinä ihan mukavia.

Sitten on yksi lähinaapuri, jonka kanssa on pitkälti yhteistä rajaa. Tämä naapuri on katolinen. Ja on melkoinen ongelma monin eri tavoin. Täyttänee lähiaikoina 90 vuotta, joten ongelma ei liene pitkäaikainen. Pahin ongelma tämän kanssa on se, että hän ei välitä tippaakaan siitä, että hänellä kasvaa puustoa, josta on paljon harmia, varsinkin meille. Ilmeisesti joittenkin pakkotoimien kautta siihen voisi vaikuttaa, mutta en haluaisi siihen lähteä. Tämä naapuri pitää osittain omana alueenaan meille tulevaa tietäkin, vaikka se on rajapyykein selvästi merkitty ja olen sen selvällä rahalla lunastanut. Lähes kaikki puuston aiheuttama roska tulee meille tältä naapurilta. Ja hänen mahtava puustonsa varjostaa piha-aluettamme ja kesäillatkin ollaan täällä hämärässä. Mutta ei suostunut puiden kaatamiseen, vaikka olisin siitä huomattavan summan maksanutkin.

Ihan hlljattain on rakennettu toiselle puolelle kolme paritaloa ja niissä asuu nuoria lapsiperheitä. Lapsia on ihan vauvasta alkaen arviolta 4-5 vuoteen. Näistä on tullut ihan myönteinen kuva. Osalla lienee lestadiolaistausta.

Sillä kokemuksella, jota olen tästä "yhteisöstä" saanut, osaisin luultavasti laatia säännöt, jotka ainakin suurelta osin turvaisivat yhteiselon sujuvuuden. Hengen yhteys on kokonaan eri asia, mutta sitä ei voi säännöillä luoda. Jonkinlainen yhteinen arvopohja olisi kuitenkin tavoittelemisen arvoinen.

« Viimeksi muokattu: 09.03.19 - klo:18:48 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1498
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #181 : 09.03.19 - klo:18:55 »
Pauluksen kirjoituksesta tuli mieleen islantilainen elokuva minkä katsoin lentokoneessa Reykjavik'iin viime kesänä. Teema juuri oli napuruussopu ja/tai sen puuttuminen.

Kaikki alkoi siitä että naapurin uusi nuori vaimo nalkutti miehelle, että etsä vois mennä sanomaan naapureille, että kaataisivat tuon ison puun pois, kun se varjostaa pihaa liikaa. Puu oli siis naapurin tontilla.
Mies sanoi, että on yrittänyt puhua siitä, mutta naapurit suostu. Vaimon nalkutus tuli liian rankaksi sietää ja mies päätti ota asiat omiin käsiin. Hän kaatoi naapurin pihapuun yöllä.

Tietty siitä tuli kauhee poru. Sitten hävisi puunkaatouhrien kissa ja rouva alkoi huolestua todella. Mies yritti rauhoittaa ja sanoi että kissa tekee joskus noin, ne vaan katoavat ja sitten omalla ajallaa tulevat kotiin. Vaimo sanoi, ettei meidän kissa oo ikinä tehnyt sitä.

Vaimo oli jo muutenkin ärtynyt naapurista kun oli eronnut samanikäisestä vaimostaan ja ottanut uuden nuoren tilalle. Hänellä alkoi kehittyä ajatus, että se uusi vaimo on kissan häviämisen takana...Rouvat kävivät isoja riitoja asiasta, että mitä sä oot tehnyt mun kissalla ja toinen sanoo että ei me olla sun kissaa nähneet.

Suuttumus ja katkeruus alkoi kasvaa tosi isoksi kissan omistajan mielessä (hänellä oli muitakin traumoja mitä ei ollut käynyt läpi). Hän sai itsensä vakuuttuneeksi että ne puunkaatajat olivat tappaneet hänen kissansa.

Hänen koko olemuksensa vaati oikeutta!!! Ja hän kehitti ovelan juonen. Hän varasti sen uuden vaimon saksanpaimenkoiran, vei eläinlääkäriin ja kertoi että koira on kovin sairas, ei kai voi muuta kuin nukuttaa se. Niin koira nukutettiin ikiuneen eläinlääkärillä. Rouva oli jo tehnyt ajan eläinten täyttäjälle. Ja niin tapetusta koirasta tehtiin hieno näyttelyesine.

Sillä välin uusi nuori rouva oli jo suunniltaan koiran katoamisesta, ja mies ja hän ajelivat pitkin Reykjavikiä etsimässä koiraa
Kun he tulivat kotiin hyödyttömän etsintäreissun jälkeen, koira seisoikin oman kodin rappusilla. Rouva ihastui mutta lopulta tietty joudun kauhun ja shokin valtaan kun näki mitä koiralle oli tapahtunut.

Mutta puunkaatouhrirouva oli tyytyväinen. Hän koki saaneensa oikeuden kadonneen kissan jälkeen, koska oli täysin vakuuttunut että uusi nuori rouva oli jollain tapaa eliminoinut kissan.

Uuden nuoren rouvan mies oli myös järkyttynyt ja raivoissaan tilanteesta ja meni puhumaan puunkaatouhripariskunnan kanssa.  Mies oli yksin kotona eikä hän tiennyt mitään vaimonsa kosto-operaatiosta ja oli luonnollisestikin puolestaan raivoissaan että uuden nuoren rouvan mies syytti heitä koiran kohtalosta.

Miehet joutuivat käsirysyyn sillä seurauksella, että kumpikin löivät päänsä johonkin ja menehtyivät vammoihin.

Kun kaikki tapaturmat ja hautajaiset oltiin setvitty, puunkaatouhrivaimo, nyt leski, oli yksin talossaan ja katsoi ulos.
Kas , kissahan sieltä tuli reissuiltaan takaisin kotiin.



« Viimeksi muokattu: 09.03.19 - klo:19:09 kirjoittanut sandia »

Poissa Paulus

  • Viestejä: 5419
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #182 : 09.03.19 - klo:19:30 »
Pauluksen kirjoituksesta tuli mieleen islantilainen elokuva minkä katsoin lentokoneessa Reykjavik'iin viime kesänä. Teema juuri oli napuruussopu ja/tai sen puuttuminen.

Kaikki alkoi siitä että naapurin uusi nuori vaimo nalkutti miehelle, että etsä vois mennä sanomaan naapureille, että kaataisivat tuon ison puun pois, kun se varjostaa pihaa liikaa. Puu oli siis naapurin tontilla.

Tuskin löytyy mitään yleispätevää neuvoa siihen, että yhteiselo kaikkien kesken sujuu. Tulisi kuitenkin laatia yhteiset pelisäännöt varsinkin, jos yhteisöä ollaan perustamassa. Kaupungeissa on tällaisia sääntöjä, mutta ne ovat varsin kankeita hoidettavia. Yhteisöllä tulisi kuitenkin säilyä valta ongematilanteissa.

Tuo kertomus isosta puusta oli koskettava. Tässä meillä on semmoinen tapaus, että reilun 10 metrin päässä meidän nurkasta kasvaa suuri mänty, jonka kaatumista olemme jo pitkään pelänneet. Mänty kasvaa em. paritalon tontilla. Paritalojen asukkaat ovat kaatamisen kannalla ja me pidämme sitä välttämättömänä. Vieressä asuu kuitenkin yksi naapuri, joka ei suostu kaatamiseen. Hän sanoi, että puu on siinä niin kauan kuin hän elää. Kova koillistuuli voi kaataa sen suoraan meidän makuuhuoneeseen. Nyt sitten nämä uudet naapurit saivat tämän isännän suostumaan puun kaatamiseen, mikä pitäisi tapahtua tämän kevään kuluessa.

On mielestäni hassua ja järjenvastaistakin, että tontin omistaja ei voi päättää tontillaan kasvavista puista, vaan että asiaa pitää kysyä kaikilta naapureilta.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1498
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #183 : 09.03.19 - klo:19:40 »
Puunsa menettäneen rouvan sappi kiehui, kun naapurit tulivat kysymään, ovatko sattuneet näkemään koiraa.

Rouva vastasi: emme, mutta jos sille on tapahtunut jotain pahaa, voitte haudata sen meidän puun juurelle.

Tässä suomalaista tietoa elokuvasta.  Puun alla.
https://www.nordiskkulturkontakt.org/fi/tapahtumat/elokuva-under-the-tree-undir-trenu-is-2017/
« Viimeksi muokattu: 09.03.19 - klo:22:06 kirjoittanut sandia »

Poissa ElCaro

  • Viestejä: 151
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #184 : 10.03.19 - klo:12:07 »
Kuulostaa Aku Ankalta ja Tulpulta  :P

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1498
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #185 : 10.03.19 - klo:18:19 »
Heh, totta joo kun nyt sanot, huomaan sen.  :)
Mutta siinä on islantilaiset ongelmineen.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4280
  • Matkalla
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #186 : 25.03.19 - klo:19:33 »
One Way Missio on saanut somessa ja vähän muuallakin kuraa niskaansa.
Tapani Suonto kertoo itse mistä on kysymys:

https://youtu.be/q4DO7Xgbb3o

Poissa Mice

  • Viestejä: 1780
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #187 : 25.03.19 - klo:20:00 »
One Way Missio on saanut somessa ja vähän muuallakin kuraa niskaansa.
Tapani Suonto kertoo itse mistä on kysymys:

https://youtu.be/q4DO7Xgbb3o

Olin juuri kuuntelemassa/katsomassa tuota videota.
Ihmisroska

Poissa sandia

  • Valvojat
  • Viestejä: 1498
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #188 : 25.03.19 - klo:21:26 »
Kuuntelin. Hyvä puhe. Herra oli antanut hänelle sen unen toisen uskovan kautta ennen kuin alkoi ropisemaan.
Mulla oli sellaisia kokemuksia kun olin tosi rankassa tilanteessa hengellisesti. Kyllä se auttaa. Tietää ikäänkuin missä mennään. On helpompi todella seistä sillä paikalla mihin Herra on laittanut.

Poissa Jano

  • Viestejä: 169
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #189 : 25.03.19 - klo:21:57 »
Katsoin tuon videon. Tuli sellainen vaikutelma, että ottaakohan tuo mies itsensä ja oman työnsä hieman liian vakavasti? Hienoa toki jos työssä on hedelmää, mutta jotenkin tulee vaivautunut olo kun pitää tehdä tuollaisia selitysvideoita. Eikö kannattaisi keskittyä vaan itse työhön ja jättää puhujat omaan arvoonsa? Jos itse tekisin työtä jossa joutuu tulilinjalle, en seuraisi somea ollenkaan.

Poissa Natanael

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 4280
  • Matkalla
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #190 : 25.03.19 - klo:22:06 »
Minun käsitykseni on se, että OWM:ista jotkut levittävät täysin paikkaansa pitämättömiä väitteitä ja sitä jatkunut jo vuosia.
Sen lisäksi monilla paikkakunnilla seurakunnissa kuohuu, koska sinne on perustettu uusi srk.
Syynä on tietenkin se, että sadat ihmiset ovat joutuneet kodittomiksi, koska äärimarismaattisuus on vallannut heidän aiemman kotiseurakuntansa.
Lunta tulee siis tupaan monelta puolelta.

Itse en ole käynyt yhdessäkään heidän tilaisuudessa, koska sellaisia ei meillä päin ole.
Netistä olen jotain katsonut.

https://onewayseurakunta.fi


http://oneway.tv/fi/category/PLdZAghCIk-sG_7dWvZGa-McJV05LP6Rof

Poissa Tosikko

  • Viestejä: 603
Vs: Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.
« Vastaus #191 : 31.03.19 - klo:18:15 »
One Way Missio on saanut somessa ja vähän muuallakin kuraa niskaansa.
Tapani Suonto kertoo itse mistä on kysymys:

https://youtu.be/q4DO7Xgbb3o

Kuuntelin myös. Puhe oli kieltämättä erinomainen, jolla saadaan paimennettua lauma takaisin tukemaan ja maksamaan toimintaa. Hieno retorinen veto oli vihjata, että vaino johtuu siitä että ollaan oikealla tiellä.

Aika näyttää miten tässä käy. Karismaattisuus tai sen puute on kieltämättä kipupiste monessa seurakunnassa.