Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[pax]

Totta ettei ihminen tunne eikä ymmärrä edes itseään, miksi toimin näin tai noin, mikä mua oikein viiraa.

[Korpima]

Muun muassa luostareista ja pappien selibaatista tuli vastaan kirjoitus Orthosphere-blogissa ("A Modest Proposal", https://orthosphere.wordpress.com/2024/05/10/a-modest-proposal/). Tuo pappien selibaattivaatimus taitaa päteä lähinnä katolisiin ja ortodokseihin kirkkoihin.

Raamatussahan viitattiin jotenkin, että pitäisi olla "yhden vaimon mies", jollen muista väärin. Kirjoituksessa tulee myös mielenkiintoisen havainnollisesti esiin Raamatussa esiintyvä miesten naismaisuuden (effeminacy) kielto. Samoin käsitellään "rappeutuneita" yhteiskunnan jäseniä, mikä on melko rankasti sanottu.

Mielenkiintoinen ajatus tuossa kirjoituksessa myös se, että luostarit eivät olisi olleetkaan "pyhistä pyhimpien" paikkoja. Vaan että ne olisivat lähinnä olleet yhteiskunnan ongelmatapausten sijoituspaikkoja.

Selibaatin kuri on myös tehnyt pappeudesta turvapaikan seksuaalisesti outoille, ei vain homoseksuaaleille vaan myös inceleille ja miehille, joita libidon synkemmät demonit vaivaavat.  Kaikki homoseksuaalit eivät ole sakastissa kutittelemassa alttaripoikia, mutta he antavat katoliselle kirkolle epämiellyttävän homoviban.  Parhaalla tuntemallani papilla oli tämä puute.  Minulla ei ole mitään syytä epäillä hänen siveyttään, ja minulla on kaikki syyt uskoa, että hän oli pätevä ja hurskas, mutta oli huolestuttavaa katsoa, kun hän hiippaili käytävällä ja räpytteli ranteitaan.

Ja sitten on pappeja, jotka eivät ole luopuneet naisseurasta sankarillisen uhrautumisen hengessä vaan siksi, ettei yksikään nainen halua heitä, tai siksi, että heitä riivaa jokin outo perversio, jota he eivät voi selvittää.  Kummassakin tapauksessa näiltä miehiltä puuttuu neljä litraa tervettä maskuliinisuutta, ja siten he tuovat kirkon keskelle heikkoutta ja karmivuutta.

--

Useimmilla meistä on toisaalta hyvin romanttinen käsitys munkeista, luostareista, nunnista ja nunnaluostareista.  Kuvittelemme, että nämä ihmiset ja paikat olivat äärimmäisen hurskaita, mutta Maclearin mukaan luostarit ja nunnaluostarit olivat pikemminkin osittaisia vankiloita, joissa keskiaikainen yhteiskunta piti outoja ja degeneroituneita lukkojen takana. (Suom. DeepL.com.)

[Korpima]

Lueskelin kirjoitusta, jossa mietittiin "tavallisten kansalaisten" ja kriitikkojen elokuvamakujen eroja. Tavalliset katsojat siis arvioivat usein vain sen perusteella, mistä itse tykkäävät tai viihtyvät jonkin elokuvan parissa. Kun taas kriitikot arvioivat elokuvia taiteena ja monesti useilla objektiivisemmilla kriteereillä.

Voisiko tätä jotenkin soveltaa hengelliseenkin näkemykseen: Jumalan maku on täydellinen, mutta jotkut ovat lähempänä sitä kuin toiset.

Moraalin ja Raamatun ihmisasiantuntija (pyhittynyt tai oppinut) on ikään kuin lähempänä Jumalan makua kuin vasta uskoon tullut. Raamatusta voi rakentaa hiljalleen näkemystä, mutta kaikista ei välttämättä koskaan tule "kriitikkoja", jotka osaavat arvioida vaikeita kysymyksiä hyvin ja monipuolisesti.

[sandia]

En ole aivan varma tuon sovellusarvosta uskon elämään.Tuli mieleen mm. Jeesuksen opetukset lapsenomaisuudesta. "Ellette tule lapsen kaltaisiksi, ette peri taivasten valtakuntaa.
Muistelisin että yksi jae menee noin.

Tosin tietty iän ja kokemuksen ja jatkuvan Raamattuun tutustumisen olettaisi tuovan jonkin verran lisää viisautta. Oletan ihminen voi kuitenkin menettää hengellisen ymmärryksen jos vieraantuu Jumalasta jossain vaiheessa elämäänsä.

[Korpima]

Varmastikin tuo lapsenomaisuuskin pitää osaltaan paikkansa. Toisaalta Paavali jossain päivitteli, kun seurakunta ei ollut siirtynyt maidosta kovempaan ravintoon, eikä löytynyt opettajia (jotenkin näin muistaakseni).

Ei olisi oltu siis tämän elokuva-analogian muodossa edetty tavallisesta elokuvan katsojasta kriitikoksi tai vaikka elokuvaohjaajaksi.

[sandia]

Juu kuten jo lisäsinkin,  tietty elämässä odottaisi kasvua hengellisessäkin mielessä.

Tuo kriitikko sana jotenkin huvittaa tässä yhteydessä.

[Korpima]

Onhan maailman ja itsen hyvässä ja pahassa paljon kritikoitavaa. Hirret silmissä jne.

[sandia]

Elokuva kritiikistä sinänsä. Ajattelin kirjoittaa kommentin korealaisesta TV sarjasta Trolley. Katsoin sen Netflixistä. Se teema oli niin hyvä. Laitan sen tänne jos saan aikasekseni.

[Malakia]

Itse äänestin eurovaaleissa, äänestikö Puimatantereen jäsenistä kukaan muu ?

[Korpima]

Tuolla presidentinvaalit-ketjussa oli keskustelua eurovaaleista (tästä viestistä eteenpäin: https://puimatanner.net/index.php?topic=1496.msg65959#msg65959). Ainakin minä ja Paulus kävimme ennakkoäänestämässä aiemmin.

[Korpima]

Aikas mielenkiintoinen äänijuttu tuli radiosta: Tiedetrippi: Pyhän Lasaruksen ritarikunta – ristiretkien elävät kuolleet (24 min.), https://areena.yle.fi/podcastit/1-70433329

Ristiretkien aikana Pyhän Lasaruksen ritarikunnan veljet niittivät mainetta sotureina, jotka taistelivat aina kuolemaan asti eivätkä koskaan antautuneet. Näiden taipumusten vuoksi heitä alettiin kutsua liikanimellä "elävät kuolleet". Lasaruksen veljet nähtiin eräänlaisina Jumalan valittuina kärsijöinä, koska he sairastivat pelättyä ja pyhää sairautta, lepraa.

Kiehtovaa kertomusta ihan erilaisesta ajasta ja menneen ajan kristillistä elämää sekin. Enpä paljon ole historiaan perehtynyt syvemmin. Mutta viimeiset parisen tuhatta vuotta Euroopan historiaa on varmaankin kietoutunut myös kristinuskon historiaan.

[pax]

Olen mielessäni pyöritellyt jo pitkään Jeesuksen sanoja: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut niin minä annan teille levon.
Yrityisesti minulla on ollut painopisteenä tuo raskautetut. Ihminen valitettavasti kokee hyvinkin raskaita ja kipeitä asioita elämässään joita kantaa mukanaan välillä vähemmän ja välillä enemmän ja Jeesus, Jumala sanoo ihmiselle; minä haluan antaa sinulle levon kaikista ahdistuksistasi, synneistäsi, peloistasi ja aivan kaikesta mikä raskauttaa. Ihminen saa olla samalla puolella Jumalan kanssa, tuli mitä tuli ja lopulta elämän onni ja ilo on Hänestä ja Hänessä joka hallitsee kaiken.

[sandia]

Juu minäkin olen opetellut antamaan kaikki raskauttavat asiat Herralle aina uudestaan ja uudestaan. Joskus ne ovat melko pieniä asioita, mutta jos ne painavat mieltä ja tuovat ahdistusta, se tulee raskaaksi.
Minun viimeisin löytöni tuohon tilanteeseen on myös Psalmi 119:114. En muista mikä minua silloin painoi, mutta takerruin tuohon kuin pelasturenkaaseen.

"Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni"

Sitten tuo kohta minkä pax laittoi jatkuu ihanasti. Jeesus kertoo siinä minkälainen hänen sydämensä on. Jotenkin, että "minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltäni, niin te saatte levon sielullenne".

Meniköhän sen noin.

Noin se meni .
 
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

Maailmankaikkeuden luoja on hiljainen ja nöyrä sydämeltä.
Siinä valossa on hyvä tarkastella omaa olemustani.

[pax]

Kyllä tuo seuraava jae on myös niin lohdullinen ja jopa hellä ihmistä kohtaan.

[Korpima]

Levossa ja hiljaisessa ja nöyryydessä on varmasti vielä paljon löytöjä tehtävänä täälläkin. Ihminen - ainakin minä - on hyvä stressaamaan kaikenlaisesta pikkuasioista suuriin. Mutta onneksi on suuri Jumala. Hän tietää, mitä tekee, eikä tosiaan kaikesta tarvitse kantaa huolta itse.